Seili-Turku 14 nm

Lämppäri rumpsutti läpi yön, ja veneessä oli vähintään tarpeeksi lämmintä. Aamulla pojat heräsivät seitsemän maissa. He touhusivat jotain keulassa ja salongissa, takahyttiosasto ei jaksanut nousta ennen kahdeksaa. Sitten olikin vähän pakko, sillä yhtäkkiä kuului "pipipi" -> Ville väänsi pääkytkimestä virrat pois. Lämppäri ei heti suostunut käynnistymään uudelleen, ja epäilimme jo sen ottaneen pahemminkin itseensä. Turkka laittoi sen pois päältä ja yritti hetken päästä uudelleen: Nyt se alkoi taas toimia. Eihän sitä enää päivällä tarvinnut, mutta kiva tietää sen olevan kunnossa.

Ennusteen mukaisesti oli epävakaista. Aamupalan jälkeen satoi välissä reippaamminkin vettä. Seilin kirkko aukeni klo 11. Suuntasimme sinne, hyvällä tuurilla sopivasti sadekuurojen välissä.

Kirkko oli vaikuttava. Se on 1733 rakennettu puukirkko. Kirkko on sisältä hyvin yksinkertainen, eikä sen sisustus ole juuri muuttunut rakennusajoista. Kirkon takaosassa on erillinen aidattu osa, jossa on muita penkkejä yksinkertaisemmat ja kapeammat penkit: Siihen osaan saaren spitaaliset aikoinaan kulkivat omasta ovestaan. Aidatun osan edessä on oma alttariosansa, josta pappi jakoi ehtoollisen myös spitaalisille. Keskellä kirkkolaivaa  on siistimmät ja leveämmät penkit parempiosaisille, sivussa yksinkertaisemmat ja kapeammat vähäisemmälle väelle. Tarkkaa on ollut väen erottelu.

Kirkossa on votiivilaiva ja saarnastuoli sekä hyvin yksinkertainen alttari. Siellä pidetään vuosittain kesällä kolme jumalanpalvelusta, ensimmäinen heti juhannuksen jälkeen ja viimeinen oli ollut edellisenä viikonloppuna. 1800-luvulle saarella oli oma pappi, sen jälkeen Nauvon pappi on vastannut myös Seilistä, kun papin virka vaihdettiin lääkäriin.

Mielikuvitus ei oikein riitä kuvittelemaan, miltä on tuntunut istua seinän takana tikkuisella penkillä saarnaa kuuntelemassa. Spitaali (lepra) nähtiin Jumalan rangaistuksena, joten ehtoollinen oli siihen tärkeä hoitomuoto. Taudin syntyä tai parannuskeinoja ei tunnettu. Saaren viimeinen leprapotilas haudattiin 1785. Lepran hävittyä Suomesta Seiliin alettiin tuoda yhä enemmän mielisairaita. Enemmän Seilin historiasta:
http://www.luontoon.fi/seili/historia

Postilaiturilta olisi lähtenyt 1,5 tunnin opastuskierros. Siihen olisi ollut mielenkiintoista osallistua, mutta kotiinlähtö olisi viivästynyt vähän turhan paljon, eikä Ville olisi ollut oppaan jutuista yhtä kiinnostunut kuin muut, joten jätimme väliin. Kävelimme takaisin paatille, söimme voileivät ja laitoimme sadekamppeet päälle. Vettä tihutti taas vähän. Irrotimme köydet vähän yhden jälkeen ja ajoimme suoraan takaisin Turkuun. Tuuli oli aika olematonta, ja matkakin sen verran lyhyt, ettemme nostaneet purjeita. Sadetta emme alkumatkan tihkun jälkeen saaneet, kävi hyvä tuuri.

Kolmen aikaan olimme takaisin Lauttarannassa. Näimme Karrin, joka oli tullut käymään veneellään. Teimme vielä ruoan paatissa, söimme ja tiskasimme ennen kuin ajoimme kotiin.