Sottunga – Maarianhamina 46 nm

Heräsimme vähän ennen seitsemää yhteysaluksen tuloon, tai ainakin luulen se olleen aamun ensimmäinen vuoro. Aamu oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen eli hellekelit jatkuvat. Tuuli oli idässä, niin kuin ennuste oli sanonut.

Aamupalan jälkeen nostimme ankkurin ja lähdimme ajamaan kohti Maarianhaminaa kellon ollessa tasan 9.00. Purjeiden nostoa ei kannattanut miettiä missään vaiheessa, tuuli oli vähäistä ja suuren osan aikaa vielä vastaista. Ajoimme tasaista 6,5 solmun vauhtia ja matka eteni ihan mukavasti. Timo ja Ville valittivat kuumuutta, eivätkä paljon muuta jaksaneet tehdä kuin lukea Aku Ankkoja.

Olimme ajaneet noin tunnin Degerbysta eteenpäin, kun Turkka koki jonkinlaisen ahaa-elämyksen tai ehkä pelästyksen: Lokikirjassa ei ollut merkintää tankkauksesta! Jos venettä ei ollutkaan tankattu viime kesän lopulla (niin kuin hän tähän asti oli muistanut tehdyn), meiltä voisi loppua diesel suurin piirtein koska tahansa. Teimme nopean tilannearvion, ja päätimme ajaa takaisin Degerbyhyn tankkaamaan. Sinne oli noin 5 nm, kun Maarianhaminaan olisi ollut vielä 15 nm. Ärsytti, sillä nyt olisimme taas myöhässä satamassa ja saisi jännittää, saammeko paikan laiturista.

Meillä ei ole mittaria, joka näyttäisi, miten paljon tankissa on polttoainetta jäljellä. Sellainen olisi olemassa, mutta sitä ei ole kytketty paikalleen. Se olisi ollut syytä tehdä, olisi säästynyt joitakin maileja… No, ajoimme siis takaisin Degerbyhyn, ja kohti polttoainemittaria. Se sijaitsi vähän vaivalloisesti laiturin takana kohtuullisen kapeassa paikassa. Ajaessamme kohti mittaria yksi vieressä ollut vene ilmoitti olevansa jonossa, mutta miehistö oli vielä maissa… Käännyimme siis ympäri, ja odottelimme miehistön (=vaimo) tuloa, jonka jälkeen he pääsivät tankkaamaan ja sitten ulos poukamasta. Me ajoimme viereen odottamaan, ja vedimme paatin siitä köydellä mittarin viereen.

Mittari alkoi pyöriä, ja tankki oli täynnä 60 litran jälkeen. Miss Elainessa on 170 litran tankki, joten olisimme kyllä päässeet Maarianhaminaan tankkaamatta. Ärsytti vielä lisää. No, pojat saivat jaloitella ja ostaa itselleen jäätelöt Föglö Butikenista.

Matka jatkui uudestaan Maarianhaminan suuntaan. Saavuimme perille noin 17.30. Sataman aukolla oli sataman henkilökuntaa kumiveneessä ohjaamassa veneitä paikoilleen. Sanottuamme olevamme ainakin kaksi yötä meidät ohjattiin jonkun toisen viereen laiturin päähän. Ei kovin hyvä tai kiva paikka, mutta pääsimme ainakin laituriin ja samaan paikkaan kuin poikien serkut eli s/y Wilhelmina, jonka perässä tänne tulimme.

Istuimmekin jonkin aikaa Wilhelminassa. Kaikki lapset uivat, Villekin melkein. Hänellä oli pelastusliivit päällä. Sitten tehtiin ruokaa, paistettua makkaraa ja kananmunaa. Rannasta löytyi serkkujen veneen lisäksi toisetkin tutut, Mikko ja Tytti. Heidän kanssaan juttelimme välissä, ja sitten serkkujen perhe tuli kylään. Samalla saatiin tuhottua kirsikoita ja herneitä pilssistä pois ennen kuin menevät tässä helteessä huonoksi.

Lapset menivät ensin nukkumaan, aikuiset kävivät vielä suihkussa. Oli mukava pestä hellehiet pois.