Maarianhamina – Kastelholma 15 nm

Yökukkujista ja vähän lyhyestä yöstä huolimatta herättiin reippaasti seitsemän jälkeen. Pojat tosin piti herättää erikseen. Päätimme ottaa aamun rauhallisesti ja tähdätä klo 10 sillanavaukseen päästäksemme Lemströmin kanavaan ja sitten Kastelholman satamaan. Silta avataan aina tasatunnein. Samassa avauksessa sillasta meni noin 10 venettä eli nätisti jonossa ajettiin. Lumparnilla tuuli noin 6 m/s ja suuntakin olisi ollut ihan hyvä. Olimme kuitenkin laiskoja, emmekä viitsineet nostaa purjeita, koska niitä olisi voinut käyttää kovin lyhyen aikaa.

Sen sijaan kokeilimme, miten kovaa nykyisellä moottorilla pääsee. Täydellä kaasulla nopeus nousi 8,5 solmuun. Miss Elaine kallistui melkein ”plaaniin”, uimataso meni veden alle ja peräaallot kasvoivat isoiksi. Rungolle sopiva nopeus on noin 6,5 solmua. Sitä suuremmassa vene vain menee hassuun asentoon ja kuluttaa polttoainetta ”turhaan”. No, tulipa kokeiltua. Normaalissa matkanopeudessa koneen ääni on nyt hyvin hiljainen ja tasainen, asennus on nyt kohdillaan.

Viestittelin matkan aikana Ullan kanssa, ja kävi ilmi, etteivät he saa vuokrattua autoa nyt sunnuntaina. Oli tyhmää, ettet mietitty Kastelholman retkeä niin, että olisivat tulleet Elainen kyytiin. Nyt he sitten takseilivat sinne ja busseilivat takaisin.

Olimme perilla perillä Kastelholmassa puolilta päivin. Meidät ohjattiin paalupaikkaan ensimmäisen laiturin sisäpuolelle. Poijuja haluttiin selvästi säästää isommille veneille. Ranta oli kivannäköinen. Siitä löytyi toimiston lisäksi saunat ja suihkut, elintarvikkeita myynnissä, pieni terassi sekä lasten leikkipaikka. Ville kävi testaamassa keinun ja liu’un. Sitten kävelimme parisataa metriä linnalle, näimme wilhelminalaiset ja menimme tutustumaan linnaan.

Linnakierros oli kaikkien mielestä mielenkiintoinen. Linna on palanut useammankin kerran ja toiminut välissä viljamakasiinina eli ollut hyvin huonossa kunnossa. Se on restauroitu oivaltavasti ja mielenkiintoisesti, nykyään vallalla olevan trendin mukaan eli niin, että eri rakennusvaiheet ja kerrostumat on jätetty näkyviin. Siellä on jänniä portaita ja luukkuja tutkittavaksi, linnan historiaa on kerrottu opastetauluissa samoin kuin Ahvenanmaan historiaa muutenkin (esimerkiksi noitaoikeudenkäynteihin liittyen). Suomenkielinen opaskierros oli lähtenyt jo klo 12 eli sen missasimme, mutta ilman opastustakin, infosta saadun lehtisen ja opastaulujen avulla linnasta sai riittävästi tietoa.

Linnasta jatkoimme suoraan vankilamuseo Vita Björniin. Se oli aika pieni, mutta toi selkeästi esille vankien kohtelun muutoksia 1800-luvulta nykypäivään.

Seuraavaksi reitin varrella oli kotiseutumuseo Jan Karlsgården. Menimme sisään, mutta käännyimme melkein heti takaisin ja päätimme mennä ensin syömään. Vieressä on tv-kokki Mikael Björklundin ravintola Smakby. Menimme testaamaan lounaan. Aioimme ottaa suoraan  perus-lunchin, mutta ”stekt fläsk” kuulosti liikaa läskiltä, ja otimme ruoat listalta. Lapset söivät pihvejä ranskalaisilla (Ville lihapullia ranskiksilla), aikuiset joko paistettua lohta tai metsästäjän leipää. Salaattipöytä oli ihan hyvä, ja siihen kuuluvat leivät tosi hyviä. Jälkiruoaksi lapset söivät jäätelöt ja aikuiset Ålandspannkakaa. Pannukakun kanssa oli luumuhilloa, joka oli vähän outo yhdistelmä, kaipasimme mansikkahilloa…

Näillä eväillä jaksoimme vielä kiertää Jan Karlsgårdenia sekä käydä vierasvenesatamassa. Timo ja minä saatoimme Wilhelminan miehistön bussiin. Se meni ihan linnan vierestä. Bussi oli myöhässä, ja olimme jo epävarmoja, eikö se tulekaan… mutta sieltä se tuli, ja vei kaksi aikuista ja kaksi lasta 9,60 eurolla takaisin Maarianhaminaan.

Illalla teimme vielä pienen kävelyretken alueen ympäri. Timo ui sekä veneestä että saunasta, ja kaikki pojat saunoivat. Saunan jälkeen pojat söivät iltapalan ja painuivat nukkumaan. Ville meinasi nukahtaa jo hampaita pestessä. No, serkut olivat ottaneet torkut bussissa. Eli oli vissiin rasittava, mutta kiva päivä.