Maarianhaminassa

Perjantaiaamuna 20.7 veneitä alkoi lähteä, ja siirsimme Miss Elainen varsinaiselle paikalle tolppien väliin pois laiturin päästä. Aika kapeita välit ovat, Miss Elaine juuri ja juuri kääntyi väliin. Meidän pitää myös vielä parantaa keskinäistä kommunikaatiota, täytyy sopia jotain merkkejä, joilla neuvoa, mihin suuntaan kääntää ja pitääkö jo ottaa pakkia. Myös naapuri siirsi oman paattinsa pois laiturin päästä varsinaiselle paikalle. Satama alkoi täyttyä nopeasti. Kohta laiturin päässä oli uudet veneet, ja vielä ihan päähän tuli yksi lisää eli niitä oli viuhkassa täyttäen koko laiturin.

Oli kuuma, aurinko paistoi melkein tukahduttavasti. Ei ihme, että Ilmatieteenlaitos varoittaa vaarallisesta helteestä. Istuimme jonkin aikaa s/y Wilhelminan istumalaatikossa siskon perheen kanssa juttelemassa ja sitten lähdimme palloilemaan kaupungille. Olimme koettaneet minimoida mukaan otettavat vaatteet sillä ajatuksella, että niitä voi pestä jossakin satamassa. Minimoinnista johtuen mukana ei ollut tarpeeksi kevyitä vaatteita: Perus-t-paita oli ihan liian kuuma. Kaupungilta piti löytää jotain kevyempää, ja teinkin kaupat paidasta ja hellemekosta.

Kävimme kahvilla ja jäätelöllä, sekä ruokakaupassa. Keitin perunoita ja voikastiketta, ja söimme ne  Mathishallenin savukalan kanssa. Kivaa kesäruokaa.

Ilta veti pilvisemmäksi, hieman ripsutti vettä. Päätimme wilhelminalaisten kanssa lähteä käymään viereisessä Mariebadissa, jota mainostettiin satamassa hienoksi uimahalliksi. Sinne pääsi puoleen hintaan, kun oli vierasvenesataman asiakas.

Mariebad osoittautui tyylillä tehdyksi kylpylän ja uimahallin risteytykseksi. Siellä oli hierovia suihkuja, poreita, virtaavaa vettä, tosi kuuma poreallas, ulkoallas (jossa infinite-reuna…) ja pitkä ja hauska liukumäki. Liukumäestä laskettiin monta kertaa, Timokin sitten kun ensin siihen uskaltautui. Kylpylä-osuuden lisäksi siellä oli täysimittainen 8-ratainen uima-allas, sekä erillinen terapia-allas, jossa oli normaalia lämpimämpää vettä. Terapia-altaassa oli sekalaisia uimaleluja, joista otimme kaiken irti. Altaassa ei ollut kuin meidän oma porukka, joten ratsastimme uimaleluilla ja heittelimme toisiamme pois niiden päältä.

Uimisen jälkeen poikien ei tarvinnut paljon unta odotella – toki kellokin oli jo hyvän matkaa yli kymmenen. Lähdimme Turkan kanssa vielä rantaan, ja tapasimme Karrin ja Katin. Päädyimme istumaan heidän kanssaan rannan terassille yksien ajaksi. Ilta vierähti hyvässä seurassa seuraavan vuorokauden puolelle.

Lauantaiaamulla satoi hetken rajusti vettä. Sääennusteen mukaan koko päivästä näytti tulevan sateinen. Maarianhaminassa oli tapahtumassa kaikenlaista: Poker run -lähtö olisi kahdeltatoista, RockOff-festivaali oli käynnissä ja kaupungilla piti olla vanhoja amerikanrautoja cruisailemassa.

Tylsän sään karkottamiseksi Wilhelminan väki ehdotti risteilyä päivän ohjelmaksi. Valituksi tuli Vikingin Rosella. Vierasvenesataman asiakkaana saa sekä Vikingiltä (Kapellskäriin) että Eckerö Linelta (Grisslehamniin) ilmaisen risteilyn. Ansaintalogiikka perustuu tietysti syömiseen, juomiseen ja ostoksiin. Hyvin se toimi meidänkin kohdalla: Söimme seisovassa pöydässä, ostimme olutta, viiniä ja karkkia. Löysin myös uuteen hellemekkoon sopivat varvastossut.

Päivän sää oli ennustettua parempi, illalla aurinko paistoi taas. Risteillyn jälkeen katsoimme vähän aikaa amerikanrautojen ja muidenkin vanhojen autojen kavalkadia rantakadulla. Jotkut polttivat kumia ihan tosissaan. Ihan mielenkiintoista. Poker run oli tietysti ohi. Paljon villilläkin juhlatuulella olevaa väkeä pyöri satamassa ja kaupungilla. Tunnelma ja meteli oli vähän Hangon regattaa vastaava. Me kävelimme ruokakauppaan täydentämään varastoja. Sen jälkeen täytettiin vesitankki.

Illalla lapset vielä uivat s/y Wilhelminasta aikuisten tuhotessa kuohuviinipullon. Akseli oli ostanut Rosellalta eräänlaisia ”joka maun rakeita” eli karkkeja, joista osa maistui hedelmältä ja osa vaikka hikisiltä sukilta tai oksennukselta. Niitä maisteltiin, ja oksennus oli kyllä oksettavaa. 

Meidän laiturissamme meteliä oli enemmän kuin reunassa, jossa s/y Wilhelmina oli poijussa. Me emme pitäneet meteliä itsestämme, mutta juttelimme vielä jonkun aikaa Elainen istumalaatikossa Katin ja Karrin kanssa. Ranta-/laituribileetkin alkoivat hiljalleen väsyä, niin kuin mekin. Yökukkujat tosin herättivät uudestaan joskus viiden maissa valuessaan baarien sulkeuduttua takaisin veneisiinsä. No, tulipa koettua Poker run -bileet, näin sivustakatsojana.