Hellettä Kärdlassa

Perjantaiksi oli luvassa aivan tuuleton hellepäivä. Ei tehnyt mieli ajella koneella, vietimme päivän hyvin rauhallisesti Kärdlassa. Ville oli katsonut kartasta tarkkaan, mitä katsottavaa täältä löytyy, ja millainen reitti kannattaa kävellä. Hellettä oli heti aamulla, ja Ville ja Eva kävivät paatin perästä uimassa. Vedessä oli hiukan sinilevähaitua, mutta ei vielä häiritsevästi. 

Aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle. Ensiksi tarkastimme sataman länsipuolella olevan uimarannan: aika ruohikkoinen ranta, mutta hiekkapohja. Vieressä oli iso kahvilarakennus. Seuraavaksi Villen reittisuunnitelma johti seikkailupuistoon. Se oli pienehkö puiden väliin rakennettu kiipeilypuisto. Radat olivat hauskoja, osa näin keski-ikäisperspektiivistä vaikeitakin. Hiki tuli, kun niillä tasapainoili. 

Kärdla on Hiidenmaan keskustaajama, pieni kaupunki. Keskustaan oli satamasta hiukan yli kilometri matkaa, ja siellä oli mm. valikoimaltaan hyvä Coop-ruokakauppa. Pari kilometriä lisää kulkemalla olisi saavuttanut seuraavan Coopin, ja Selver-nimisen isomman valintamyymälän. Emme viitsineet helteessä lähteä kävelemään keskustaa pidemmälle. Rannasta olisi voinut vuokrata pyörät, niillä olisi tietysti jaksanut pidemmälle. Harmiksemme huomasimme vasta illalla, että rannasta olisi ollut ilmainen kuljetus Selveriin useamman kerran päivässä, sitä olisi kannattanut hyödyntää. Viron satamissa tuntuu olevan Suomea tai Ruotsia huonommin infoa alueesta, palveluista jne. Karttoja toki oli, mutta olisi sataman poikakin voinut mainita esimerkiksi Selver-bussista.

Seikkailupuiston vieressä oli vanhanaikainen kyläkeinu

Seikkailupuiston hiekkalaatikolla oli veistettyjä eläimiä

Tyylinäytteitä vaijeriliu'ussa: Ville...

...Eva...

... ja Timo.

Käsityökauppa vanhassa nätissä talossa. Ville osti itselleen virkatun ketun, joka sai nimen Rebe (kettu on viroksi rebane).

Kärdlan kirkko

Kauppareissun aikana sinilevää oli tullut satama-altaaseen lisää - tai sitten se vaan näkyi entistä selvemmin tyynessä vedessä. Veneen perästä ei enää tehnyt mieli uimaan. Eva ja Ville kävelivät ensin sataman idänpuoleiselle uimarannalle, jossa oli pitkä uimalaituri. Ei auttanut: sielläkin oli levää. Niinpä menimme kokeilemaan onneamme länsipuolen uimarannalle, ja siellä oli edelleen puhdasta! Vesi oli tosi lämmintä. Hiekkapohjainen ranta syveni hitaasi, mutta uimasyvyyskin sentään löytyi.

Ruoaksi tehtiin kanaa ja riisiä. Timo ja Ville jäivät hoitamaan tiskit, ja Eva ja Turkka kävelivät vielä uudelleen Coopiin palauttamaan virolaiset panttipullot ja tekemään ruokaostokset. 

Kärdla on Paraisten ystävyyskaupunki

Uimaranta, jossa Villen kanssa uitiin. Hyödynnettiin kiviäm niiden avulla pääsi suoraan hiekkapohjalle ilman levää.

Selver-bussin aikataulu oli aika pienellä yhdessä tolpassa - eipä huomattu ajoissa. Villen tarkat silmät sen illalla bongasivat.

Illalla käytiin taas saunomassa. Iltapala oli sekin Coopista: Virossa myydään selvästi Suomea enemmän kaikenlaisia rahka- tai marjanjälkiruokia. Otimme Villeä lukuun ottamatta ananasrahkat, jonka Timo oli hyväksi testannut jo Kuressaaressa. Ville nautti tutun ja turvallisen suklaavanukkaan. Soitettiin samalla Spotifysta eläinaiheisia biisejä Apinaorkesterista Aarne Alligaattorin kautta Hauvaan ikkunassa.