Pyöräilyä Fårössä

Kaunis, pitkästä aikaa tosi lämmin aamu! Suunnittelimme retkeä Fåröseen, kulkeehan tästä lautta vähintään puolen tunnin välein tai useammin. Aioimme ensin hyödyntää bussia toiseen suuntaan ja kävellä takaisinpäin, mutta pojat halusivat mieluummin pyöräillä. Kaksi lauttaa ajoi ilman aikataulua, non-stoppina yli salmen. Menimme yli joskus ennen kymmentä ja katselimme vastarannan pyörävuokraamon tarjontaa. Kysyimme lasten pyöriä, ja niitä löytyikin talon takaa, myös Villelle ihan hyvä! Niinpä sitten vuokrattiin kaikille menopelit koko päiväksi.

Pyörävuokraamon pitäjä neuvoi menemään pikkuteitä aina kun vaan mahdollista, koska päätiellä on tosi kova liikenne ja kapeat pientareet. Aika villiä meno välissä olikin, kuten tulimme havaitsemaan. Hän näytti kartasta, mistä kannattaa lähteä etenemään kohti kirkkoa. Tänä perjantaina oli Fårön markkinat, ja nekin kiinnostivat, raukkien ja uimarantojen lisäksi. Pikkutiellä oli aina välissä "ritilöitä", karjaportteja, joiden läpi laitumella olevat lehmät tai lampaat eivät uskalla mennä. Niihin piti ajaa varovasti, ettei onnistu rikkomaan pyöräänsä. Maisema oli kaunista, eika maastossa ollut kovin suuria korkeuseroja, joten pyöräily oli helppoa. Pikkutietkin oli, melkein kaikki, päällystetty öljysoralla.

Kukkia oli paljon, niityillä ja tien reunassa.

Olkikatoilla on edelleen noitia ja pahoja voimia pois pelottavia risuja.

Krimin sodan aikaiselle englantilaisten sotilaiden hautausmaalle tultaessa alko pisarrella. Kovin voimakasta sade ei ollut, kannatti piileskellä vähän aikaa männyn alla.

Hautausmaan vieresä oli eläinten suoja - sekin kävi sadesuojasta.

Englantilaisten sotilaiden hautausmaa. Britit ostivat maata saadakseen koleraepidemiassa kuolleet vainajansa haudattua Fårölle.

Kirkolle asti voi ajaa pikkuteitä, sitten piti mennä päätien reunaa. Hyvin autot väistivät, mtta aika lujaa ajettiin - 80 km/h rajoitus ei kaikkia hillinnyt. Tie ei ollut mitenkään turhan leveä, joten Villen puolesta hiukan jännitti, mutta hyvin hän selvisi. Markkinoille oli kirkolta vielä kolmisen kilometriä. 

Markkinat olivat hiukan pettymys, sillä siellä oli kovin vähän toimintaa. Markkinakahvila oli huonompi kuin Ahlaisten markkinoilla.

Fårön kirkko ohitettiin matkalla markkinoille. Se on aika uusi, 1800-luvulta. Silloin tarvittiin isompi kirkko, kun saaren asukasmäärä kasvoi.

Markkinapaikka maatalon pihalla

Käännyimme markkinoilta takaisinpäin. Edessä päin olisi kartan mukaan ollut parikin uimarantaa, ICA, ravintoloita ja kahviloita, laivan hylky, tuulessa liikkuvia hiekkadyynejä... Koko saarta ei kuitenkaan kata päivässä pyörällä (eika kaikkia nähtävyyksiä ja luontopolkuja autollakaan). Pohjoiskärkeen olisi kiva mennä joskus pidemmälle. Nyt meiltä todennäköisesti jää alunperin reittisuunnitelmaan kuulunut Lauterhornin satama käymättä.  Eikä sekään tietysti vielä ihan pohjoiskärjessä ole, vaan Fårön lounaisrannalla.

Yritimme mennä syömään netissä kehuttuun Tati Creperie' hin, mutta sinne oli niin pitkä jono, että päätime valita mieluummin toisen paikan. Fårön museon vieressä oli kahvila Smultronstället, sieltä sai hyviä lämpimiä leipiä tai piirakoita lounaaksi.

Creperie Tati oli mielenkiintoinen paikka. Siellä oli myös jännä kirppis, kaikenlaista curiosaa... ja kaikenlaisia autonromuja nurkat täynnä. Pieni öljypumppukin oli toiminnassa. 

Museorakennus oli entinen koulu. Nykyään Fårössä ei ole koulua, vain päiväkoti ja eskari. Asukkaita on suurin piirtein saman verran kuin 1800-luvun alussa, reilut 500. Siinä välissä Fårössä on ollut jopa yli tuhat asukasta. Museo oli hyvin pieni, ja hitusen tylsä. Siellä ei ollut juurikaan esineitä, lähinnä Fårön historiasta kertovia plansseja. Ville oli pettynyt, ja niin vähän me muutkin (no, pieni oli sisäänpääsymaksukin). Museo yritti yhdessä huoneessa kertoa Fåröstä kivikaudelta nykypäivään. Haastava homma, joka jäi hiukan pintaraapaisuksi.

Museorakennuksen toisessa päässä oli Bergman Center, ohjaaja Ingmar Bergmanista kertova museo. Siellä oli myös elokuvateatteri. Me emme viitsineet mennä museoon, koska pojilla ei ollut tietenkään Bergmanista mitään käsitystä, emmekä me aikuisetkaan ole olleet mitään suuria hänen elokuviensa faneja. Mielenkiintoinen persoona hän varmasti on ollut eli siinä mielessä museo olisi saattanut olla kiinnostava. 

Ingmar Bergman (1918-2007) tuli Fårölle alun perin kuvaamaan "Kuin kuvastimessa" -elokuvaa. Hän ihastui saareen, osti täältä talon ja kuvasi montaa muutakin elokuvaa Fårössä. Hänet on haudattu Fårön kirkon vieressä olevalle hautausmaalle.

Söimme vielä museon pihalla jälkkärijäätelöt. Katsoimme kartasta, että voisimme vielä jaksaa ajaa Gamla Hamneniin, jonka lähellä on yksi raukkikeskittymä. Sinne vei noin 7 kilometrin "pistoraide".

Raukkien takana, lahden toisella puolella on Lauterhornin satama.

"Teepannu" tai "koira" on Fårön raukeista ehkä kaikkein tunnetuin. 

Pojat "raukkipyramidin" päällä. Ville löysi ylhäältä monta fossiilia. Otimme muutamasta kuvia.

Kivistä löytyi fossiileja. Ville haki niitä innokkaasti. 

Me ja koira-raukki. Auringon suunta ei oikein suosinut selfietä.

Raukeilta pyöräiltiin takaisin lauttarantaan. Timon sovelluksen mukaan pyöräilimme 35 km, Villelle ihan reipas lenkki, ja miksei muillekin! 

Pyöräilyreittimme kartalla.

Paatilla paistettiin naan-leivät. Pojat söivät niiden kanssa nuudeleita, Turkka ja Eva skagenröraa. Timo lupasi hoitaa tiskit, joten Eva ja Turkka lähtivät vielä pienelle iltalenkille katsomaan Båtsklubbenin vierassatamaa. 

Båtsklubbenin laiturissa oli useampikin vapaa paikka. Laituri on pitkä ja siinä on poijukiinnitys. Kiinnitystapana näytti olevan , että perä on molemmin puolin poijussa kiinni. Sähköä piti olla saatavilla, mutta pistokkeita oli kovin harvassa. Vettä oli saatavissa parista kohtaa, septin tyhjennystä ei ole. Sauna on vuokrattavissa, sen pitäisi olla ihan hyvä. Ihan kelpo satama siis, ja satamamaksu noin puolet Fiskehamnin hinnasta. Vessoista ja suihkuista ei tietysti osaa sanoa mitään, mutta Fiskehamnissa kumpaakin on tarjolla yksi eli ei sielläkään suurta luksusta ole. Jännä juttu, että Fiskehamn on nytkin ihan täynnä, ja Båtsklubbenilla tilaa. Pari venettä on jo kiinni septilaiturissakin.

Jonkun talon pihalla oli miina