Arensburg - Kuressaare - Kingissepa - Kuressaare

Kuressaare on Saarenmaan "pääkaupunki", noin 15 000 asukkaan pikkukaupunki, jossa turismi on jo pitkään ollut yksi elinkeinoista esimerkiksi erilaisten mutakylpylöiden muodossa jo 1800-luvulta alkaen. Saarenmaan rannikon mudalla keksittiin olevan terveyttä edistävä vaikutus. Spa-hotelleja löytyy edelleen. Saksalais-ruotsalaiselta nimeltään kaupunki oli Arensburg. Viron itsenäistyttyä 1918 nimeksi vaihdettiin Kuressaare. Vuosina 1952–1988 kaupungin virallinen nimi oli Kingissepa Kuressaaressa syntyneen Viktor Kingisseppin mukaan. Hän oli virolainen bolsevikki, puna-armeijaa Viron 1920-luvun alun vapaussodassa tukenut Viron kommunistisen puolueen johtaja, jonka sotaoikeus tuomitsi kuolemaan 1922. Kun Viro taas itsenäistyi Neuvostoliitosta, kaupunki sai takaisin vanhan Kuressaare-nimensä. Nimihistoria kuvaa aika hyvin Saarenmaan ja koko Vironkin historiaa: monta kertaa on valloittaja tullut, suunnasta tai toisesta, ja laittanut oman hallintonsa pystyyn.

Kaupunkipäivän pääkohde oli Kuressaaren piispanlinna, joka  rakennettiin alun perin 1300-luvulla Saarenmaan-Läänemaan piispan tukikohdaksi, jona se pysyi 1559 saakka. Sittemmin se toimi linnoituksena Tanskan, Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa, kun valta Saarenmaalla vaihteli. Tanska hallitsi Saarenmaata 1600-luvulla, ja ryhtyi uudistamaan linnaa tykkien tulivoiman kasvun myötä. Keskiajalle tyypillisistä kivilinnoista oltiin siirtymässä linnoitusmaisiin puolustusrakennelmiin.  Saarenmaa siirtyi Brömsebron rauhassa vuonna 1645 Tanskalta Ruotsille (samoin kuin Gotlanti). Ruotsalaiset jatkoivat linnoituksen uudistustöitä.

Kiertelimme ensin linnan pihalla katsomassa muureja ja tykkejä. 

Hyvin Viroon sopiva hame tänään päällä, ihan lipun värit :)

Linnoituksen ruotsalainen varuskunta antautui venäläisille Suuren Pohjan sodan aikana 1710 ilman vastarintaa. Venäläiset räjäyttivät lähtiessään linnoituksen tykkitornin, päärakennuksen holveja ja puolustustornin sisäosan. Linnoituksen valleja ja puolustusrakenteita kunnostettiin sittemmin 1700-luvun aikana. Monet tilat olivat käytössä viljavarastoina. Linnoitus menetti strategisen merkityksensä.

1900-luvulla linnoitusta alettiin kunnostaa, ja kunnostusvaiheita on ollut useita. Viimeisimmät  kunnostustyöt on tehty Euroopan unionin tuella. Hienossa kunnossa linnoitus oli, sitä oli huolella entisöity. Linnassa toimii Saarenmaan museo, jossa pääsi tutustumaan Saarenmaan historiaan esihistoriallisesta ajasta Viron itsenäistymiseen 1991 asti.

Takana tykkitorni. Venäläiset räjäyttivät sen 1711 Suuren Pohjan sodan aikana. Se on rakennettu restaurointitöiden aikana uudelleen.

Linnassa kerrottiin tarinaa Saare-Läänen katolisen piispan avuksi tulleesta paavin lähettiläästä, espanjalaisesta ritarista, joka rakastui vaaleaan kauniiseen neitoon. Ritarin oli tarkoitus toimia inkvisiittorina, auttaa piispaa tämän protestanttisia alamaisia vastaan. Nämä järjestivätkin hänelle houkutuksen, vaalean neidon, johon ritari rakastui. He jäivät rakkaudestaan kiinni, ja neito lähetettiin luostariin. Ritari ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yritti pelastaa rakastettunsa luostarista. Hän lähetti tytölle kirjeen leivän sisällä. Pahaksi onneksi leipä päätyikin piispan pöytään. Rangaistukseksi ritari muurattiin elävältä muurin sisään. Vähän samanlainen tarina, kuin Olavinlinnan neito, mutta virkistävää, että tässä muuriin päätyikin mies.

Linnan pihalla oli kahvila. Kävimme nauttimassa leivonnaiset ennen museokierrosta. Timon valitsema Brita-kakku oli tosi hyvää, eikä muidenkaan leivoksissa ollut valittamista.

Ville ampui jousella, ja innostui niin, että museokaupasta olisi pitänyt ostaa jousi. Siellä ei ollut myynnissä yhtä hyviä kuin kuva jousi, emmekä antaneet Villen ostaa huonoa, joka maksoi yli 30 eur. Ville oli katkera, kun "omiakaan rahoja ei saa käyttää miten haluaa".

Timo vuorostaan nunnana

Museo oli iso. Osa teksteistä oli vain viroksi ja venäjäksi, mikä hiukan hankaloitti ymmärrystä. Googlen avulla tekstejä kääntää aika nopeasti (kuva ja siitä käännös), mutta kenttäkään ei kaikkialla kellareissa ollut paras mahdollinen. Linna itsessään oli kiehtova. Myös vanhoja, kapeita portaikkoja pääsi kulkemaan.

Versio teemasta "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa": esimerkiksi hypokaustilämmityksen toiminta oli hyvin esitetty piirroksella.

Keittion ja tuvan elämää oli kuvattu seinille

Sytytimme linnan kirkossa kynttilät, kapeat tuohukset.

Seinillä oli vanhoja taidokkaasti veistettyjä vaakunoita. Tämä on 1600-luvulta, Otto von Wettbergin.

Linna ennen kunnostustöitä ja niiden jälkeen. Paljon on tehty töitä, jotta muurit on saatu taas kuntoon.

Seisomme "leijonakuopan" vieressä. Saare-Läänen piispan yksi merkittävä tehtävä oli tuomioiden antaminen, jota varten hän kävi Saarenmaalla keväisin ja syksyisin. Kerrotaan, että kuolemantuomiot pantiin täytäntöön samantien ja hyvin omaperäisellä tavalla. Käräjässalin päätyseinästä avautui ovi kuiluun, jonka pohjalla pidettiin nälkäisiä leijonia. Oikeuskäsittelyn jälkeen kuolemaantuomittu heitettiin suoraan leijonille. Tämä on ehkä legendaa, mutta vankilana torni on toiminut. Kuilun ohi kävellessä leijonat karjuivat alhaalla... 

Näyttelyssä kerrottiin myös Viron vapaussodasta sekä toisesta maailmansodasta Saarenmaalla. 

Toisen maailmansodan aikana ensin tulivat saksalaiset 1941. Heitä tervehdittiin Kuressaaressa vapauttajina. Tätä ennen Viro oli antanut Neuvostoliitolle sotilastukikohtia, ja NL miehittänyt sen jälkeen maan 1940. 

Vuonna 1944 tuli taas puna-armeija, viimeisen saksalaiset lähtivät Säären niemen kärjestä marraskuussa Latviaan. Puna-armeijaa ei pahemmin tervehditty...

Monet pakenivat 1944 Virosta Ruotsiin. Tosi pienilläkin veneillä mentiin, tällä veneellä meni kolme miestä Gotlantiin keväällä 1944 välttääkseen joutumasta Saksan armeijaan. Syksyllä pako kiihtyi, kun puna-armeija lähestyi. Yksi miehistä tuli myöhemmin syksyllä hakemaan myös perheensä Ruotsiin.  

rr

Portaissa oli Neuvostoliiton aikaisia vitsejä. "Would it be possible to have socialism in one country? Yes, but I would rather live in another country." Vitsit olivat kaikissa itäblokin maissa yksi tapa selvitä selväjärkisenä kaiken byrokratian ja vaíkeuksien keskellä.

Viro itsenäistyi uudelleen 1991. Puna-armeija lähti Saarenmaalta 1993.

Linnan harjalle pääsi myös kävelemään

Pienoismalli linnan pihalla

Linnalta kävelimme takaisin venerantaan. Yritimme mennä rannan Hafen-ravintolaan syömään, mutta olisikin pitänyt olla pöytävaraus. Tyhjiä pöytiä kyllä oli, mutta ilmeisesti joku oli tulossa myöhemmin... Sitten syötiin nuudeleita paatilla ja haettiin jälkkäriksi jäätelöä rannan Coopista.

Illalla teimme vielä pienen kävelyretken kaupungille. Suurimman osan aikaa olimme isossa leikkipuistossa, jossa pojat kiipeilyn lisäksi leikkivät piiloa.

Vanha kaivo, josta tuli edelleen vettä, kun painoi napista!