Fårösund - voimien keräämistä ja museovisiitti

Aamulla nukuttiin pitkään, ja syötiin aamupalaa aika myöhään. Kaikilla oli veto vähän vähissä myöhäisen saapumisen vuoksi. Vasta lähellä puolta päivää lähdimme kävelemään kylille. Ensin poikkesimme ICAan tarkastaman tarjonnan ja ostamaan jäätelöt. Ihan hyvä kauppa näytti olevan.

Vanhemman puoleinen satamakapteenisetä kävi laiturilla tarkastamassa tilanteen. Hän sanoi meidän olevan jonkun paikallisen venepaikalla, mutta tämä ei ollut laskenut venettään tänä vuonna veteen lainkaan, joten voimme aivan hyvin olla siinä. Kävi hyvä tuuri! Poijupaikat olivat aika rauhattomia, tuuli sopi niihin aallonmurtajasta huolimatta hyvin sopivasta suunnasta puhaltaessaan. Laituri takana taas olimme aivan suojassa.

Kalasataman laiturin vieressä on lauttaranta, josta ajaa lautta Fårön saarelle. Tästä pääsee myös reilussa tunnissa bussilla Visbyhyn. Rannasta pääsisi myös vesibussilla päiväretkelle Gotska Sandön -saarelle.

Menimme tutustumaan Bungemuseoon, joka on Ruotsin vanhin ulkomuseo. Siellä oli asuntoja, elinkeinoja ja elämää pronssiajasta 1900-luvun alkuun. Museoon oli matkaa pari kilometriä Kävelimme autotien reunaa. Tie oli pitkälle täynnä autoja, jotka odottiva pääsyä Fårön lauttaan. Nauvon lauttajono ei ole mitään tuohon verrattuna...

Ennen museota tuli vastaan Bungen lentokenttä. Täällä on ollut ilmavoimien toimintaa 1939-1991. Vanhoista kasarmeista on tullut retkeilymajoja. Kentällä ja hangaareissa näytti olevan edelleen harrastustoimintaa. Näimme pienen potkurikoneen nousevan ilmaan ja tekevän heti silmukan kentän yllä.

Ulkomuseo oli niin laaja, että meiltä jäi pari paikkaa katsomattakin - oli pakko lähteä, kun museo meni kiinni klo 17 ja välissä täytyi käydä museon kahvilassa tankkaamassa. Museo on perustettu opettaja Theodor Erlandssonin toimesta 1907. Idea on sama kuin Skansenilla tai Seurasaaressa eli paikalle on tuotu kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, joita on uhannut hävittäminen niiden alkuperäisillä sijaintipaikoilla. Museoon kuuluu kokonaiset pihapiirit 1600-, 1700- ja 1800-luvuilta sekä kaikenlaista muuta, kuten sepän paja, miilu ja tervanpolton esittelyä, kalastajakylä, myllyjä ja sahoja. Lisäksi erikseen, toisella puolella tietä, on koulumuseo, joka jäi meiltä kokonaan katsomatta.

Pojat päätyivät taas ansaitsemaansa paikkaan :) Näitä on testattu ennenkin.

Tulisiko tästä härvelistä sanonta "monta rautaa tulessa"?

Kunnan viljavarasto katovuosien varalta

Komea ruumisvaunu

Takassa olevan tukin avulla pidettiin tuli hengissä

Mieleenpainuva esine oli Eva Beata Jonasdotterin potkutuoli, jonka hän oli rakentanut avukseen kylällä kerjäämiseen. Hänen toinen jalkansa oli sahattu poikki luumädän vuoksi, ja hän kiersi kylällä kerjäämässä. Kärryssä olevaan laatikkoon hän laittoi saamansa ruokatavarat. Hän käytti kärryä ainakin vielä vuonna 1906, ja on kuollut 1910 tai 1911. Muisteluiden mukaan hän oli kiltti ja lauloi mielellään lapsille. On yhteiskunta muuttunut aika paljon reilussa sadassa vuodessa. En haluaisi paluuta tähän, mutta ehkä voisi miettiä, onko nykysysteemikään hyvä, kun se monessa tapauksessa "palkitsee" tekemättömyydestä - toimeentulotukea saa, jos ei ole mitään eikä tee mitään. Myönnän kärjistäväni, mutta silti.

Tynnyrintekijän verstas

Ville olisi viettänyt mielellään pidempäänkin lapsille suunnatussa rakennuksessa. Siellä oli leikkikauppa...

keittiö, ja toisella puolella vielä keppihevosia ja heinälato.

Kun katto saatiin valmiiksi, pidettiin harjakaiset. Jos tarjoilut olivat hyvät, katolle laitettiin kranssi, kuten kuvassa. Jos ne taas olivat huonot, katolle laitettiin kuusen näre.

Melkein museon vieressä oli Bungen kirkko. Pääsimme sisälle ihan viime minuutilla: vanhempi setä tuli sulkemaan ovia, mutta päästi meidät vielä hetkeksi sisään. 1200-luvun kivikirkko oli vaikuttava.

1300-luvun pappilan raunio. Selityksen mukaan se oli vielä aika hyvin pystyssä 1800-luvulla, mutta silloin siitä käytettiin kiviä uudisrakentamiseen. No, Ville oli sitä mieltä, että rauniot ovat kivoja.

Timo epäili gotlantilaisten varautuneen venäläisten hyökkäykseen laittamalla ampumaluukut hautausmaan aitaankin.

Seinillä oli paljon maalauksia. Ne oli tietysti uskonpuhdistuksen myötä peitetty, mutta restauroitu myöhemmin takaisin.

Kirkolta käveltiin takaisin paatille. Timo teki Hawaijinpataa jauhelihalla. Pelattiin pari Cluedoa ja syötiin irtokarkkeja jälkkäriksi.

Ville heitteli museosta ostamaansa pientä pahvilennokkia. Yllättävän hyvin sen propelli pyöri, ja se myös lensi, mutta hauras se on - saas nähdä, säilyykö kotiin asti.

Rantaan tuli selvästi eilistä enemmän veneitä. Meidän kylkeemme oli tullut yksin purjehtiva ruotsalaismies. Kaikki poijut olivat lopulta käytössä, pari venettä oli meren puolella kylkikiinnityksessä ja laiturin sisäpuolella oli kolmekin venettä rinnakkain, pieniä saksalaispaatteja ja yksi sveitsiläinen. Oma perälippu kyllä vähän hävetti, kun yksi suomalaisvene kieltäytyi ottamasta toista suomalaisvenettä kylkeensä. He pyörivät pitkään satamassa, mutta pääsivät lopulta poijuväleihin hekin. Yksi jo hämärän aikaan satamaan yrittänyt suomalaisvene kääntyi pois. Toivottavasti he löysivät paikan Båtsklubbenin satamasta. Fårösundin marina, ns. hotelliranta, joka mainitaan muutaman vuoden vanhoissa satamakirjoissa, ei ota enää lainkaan vierasveneitä. Se tuntuu oudolta, kun kulkijoita kuitenkin on.