Granö - Verkan 14 nm

Kaunista ja aika lämmintä oli edelleen. Aamupalan jälkeen Ville lähti Hertan kanssa touhuamaan trampalle ja majalle. Eva viritti riippumaton keulaan, ja hänen jälkeensä siinä roikkui Timo. 

Katselimme Verkanin rantaa nettikamerasta. Vain suojan puolella oli veneitä, sillä luodetuuli sopii laituriin kohtuullisen hyvin. Pikku hiljaa paatteja lähti liikkeelle, joten arvelimme löytävämme sieltä poijun. Ville ja Eva (+ Hertta) kävivät vielä uimassa ennen lähtöä. Hyvin olisi voinut jäädä Granöönkin. Hertan perhe jäikin vielä, osin pakosta, sillä heillä oli veneen koneen kanssa ongelmia - mukavampi lähteä vasta huomenna, kun tuuli on todennäköisesti heikonpi. Meitä houkutteli Buffalon ruoka. Lähdimme Granöstä 13.20, ja nostimme purjeet heti 13.30 ajettuamme ulos Granön lahden kapeasta aukosta.

Ville ja savesta rakennettu piispanlinna

Granön rantaa

Keula kohti Granön kapeaa sisäänajoväylää

Verkanin laiturissa

Turkka mietti purjetta nostaessaan, pitäisikö laittaa yksi reivi, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä. Tuuli oli puuskaista, ja Miss Elaine kulki välissä todella vinossa. Aluksi luoteistuuli oli myös hyvin vastaista, joten sai ajaa tiukkaan, kun kryssittiin kohti Gyltötä. Meillä oli liikaa purjeita, ja laitoimme isopurjeeseen yhden reivin noin 14.10, keulapurjetta olimme reivanneet jo hiukan aiemmin. Reivaaminen kannatti: veneen kulku ja ohjattavuus parani, eikä vauhti kärsinyt siitä yhtään.

Juuri ennen reivaamista näimme hylkeen ihan veneen vieressä. En muista nähneeni hyljettä koskaan yhtä lähellä. Se katsoi suoraan meihin ja melkein vilkutti.

Verkanille ei ollut pitkä matka, mutta kiva purjehdus! Otimme purjeet alas 16.00, ja 16.20 olimme kiinni Verkanin laiturissa. Satamapoika tuli, kuten tavallista, osoittamaan paikan ja auttamaan keulaköysien kanssa.

Buffalon ruoka oli hyvää niin kuin ennenkin. Söimme oikein pitkän kaavan kautta: kaikki ottivat alku-, pää- ja jälkiruoan. Timo ja Eva saivat etanoita, Turkka carpaccion ja Ville juusto-kinkku-patongin. Ensimmäinen kerta, kun Villekin söi alkuruoan! Hän oli kovin tyytyväinen täytettyyn patonkinsa, ja hyvää se olikin - muut saivat pienet maistiaiset. Pääruoaksi Timo ja Ville söivät ribsejä, Eva ja Turkka pihviä. Jälkkärikin vielä mahtui kaikille: Villelle créme brûlee ja muille jäätelöä.

Buffalon alkupalat saatu!

Villen alkupalapatonki. Se oli niin iso, että mietin, miten hän jaksaa pääruoan, mutta hyvin se meni - ja vielä jälkiruokakin!

Carpaccio

Sniglar

Chef's steak

Ville ja odotettu créme brûlee

Ruoan jälkeen mietittiin lenkkeilyä kylään, mutta laiskuus voitti ja se jäi aikeeksi. Sen sijaan luimme pari lukua Ruohometsän kansaa. Kirja on melkein loppu, ja jäi jännittävään vaiheeseen, joka mietitytti Villeä vielä nukkumaan mennessä.

Buffalo on kiva, mutta samalla Verkan tarkoittaa, että pitkä purjehdus ja kesäkin alkaa olla loppupuolella. Kovin äkkiä aika kuluu - tuntuu kuin juuri olisimme olleet Pähkinäisissä reissua aloittamassa. Toisaalta meillä on kuitenkin ollut paljon enemmän aikaa kuin monella muulla. Siitä olemme tyytyväisiä, ja yritämme olla haikailematta liikaa. Sitäpaitsi ainakin Timo odottaa jo omaa sänkyä, jossa ei tarvitse taistella jalkatilasta Villen kanssa.