Verkan - Aspholm - Lauttaranta 48 nm

Verkanin laituri aamulla 31.7

Aloitimme heinäkuun viimeisen keskiviikkoaamun Buffalon aamupalalla. Sillä pärjäsi taas pitkälle iltapäivään. Valikoima oli hyvä, niin kuin ennenkin: leipää ja leikkeleitä, paahtoleipää ja hilloa, pekonia, munakasta, nakkeja, lihapullia, puuroa, hedelmiä, mokkapaloja ja marjapiirakkaa... Ja palvelu pelasi: omenamehua ei ollut tarjolla, mutta pyydettäessä sitä sai heti. 

Aamupalan jälkeen kävelimme Korppoon kylän ohi kotiseutumuseolle. Matkalla poikkesimme torille herneostoksille. Museo oli tänä vuonna auki juhannuksesta elokuun loppuun joka päivä 10-16. Museon opastäti oli innokas kertomaan museosta ja sen esineistä. Hän olisi mielellään myynyt kahvia ja pannaria, jota tehdään museorakennuksessa aikoinaan asuneen Idan reseptillä. Idan pannari olisi varmaan ollut hyvää, mutta Buffalon aamupalan jälkeen vatsassa ei vielä kerta kaikkiaan ollut tilaa.

Markombyn Idan mökki toimii museon keskuksena. Tuvassa asuivat Ida Jansson ja hänen miehensä Vitalis. Siellä on näyttelyitä ja pieni kahvila. Idaa sanottiin "pannukakku-Idaksi", sillä hän tarjosi vierailleen usein pannukakkua. Vitalis oli ollut Amerikassa, ja hänen palattuaan kyläläiset kokoontuivat usein Idan tuvalle illanviettoon. Vitalis kertoi mielellään seikkailuistaan Amerikassa. Ida toimi myös keittäjänä Markombyn koulussa. Tupa on siirretty hirsi hirreltä nykyiselle paikalleen 1997.

Tuolin takana jäillä jäähtyvä jääkaappi, joka on ollut Björn Wahlroosin isovanhempien.

Museossa oli myös pieni sekatavarakauppa

Ulla lähetti viestiä ja kyseli meidän suunnitelmiamme. S/y Wilhelmina oli tulossa Degerbystä Kihdin yli. Sovimme tapaavamme Verkanilla - pääsisimme vaihtamaan kesäreissukuulumiset!

Korppoon torilla oli tavallisten kala- ja vihannesvaunun sekä leipomo-kahvilan lisäksi setä myymässä savustamiaan ahvenia sekä ahvenfileitä. Ostimme jokaiselle savuahvenen. Kaupasta ostettiin perunoita ja muuta pientä. Kovin suuria tarpeita ei ollut, kun reissu alkaa olla loppupuolellaan.

Ehdimme käydä saunomassa ennen kuin Wilhelmina tuli rantaan vähän ennen kuutta. Eva tosin meni vielä uudestaan saunomaan Ullan kanssa: oli tosi kiva saada saunaseuraa!

Wilhelminalaiset menivät syömään Buffaloon, ja me keitimme perunoita Miss Elainessa. Savuahvenet olivat erinomaisia! Ville mokoma tosin oli niidenkin suhteen epäileväinen, ja hänen kalastaan päätyi iso osa Timolle ja Turkalle. Me liityimme jälkiruoalle wilhelminalaisten seuraan. Ville halusi edelleen créme brûleen, ja sitä tai jäätelöannoksia tilattiin kaikille. Sitten istuimmekin pöydässä juttelemassa yhteentoista saakka, kunnes ravintola meni kiinni. Ville meni siitä suoraan nukkumaan, muut jatkoivat iltaa vielä hetken Wilhelminassa Carcassonnea pelaten. 

Savustettua ahventa, nam!

Iltaa Buffalossa

Kesä vaihtui elokuuksi. Se alkoi hyvin eli Buffalon aamupalalla. Ruoka oli yhtä hyvää kuin eilenkin ja seura vielä parempaa tai ainakin meitä oli enemmän. Ville sai hyvää palvelua, sillä ravintolan setä sanoi heti hänet nähdessään: "Same procedure as yesterday", ja kaatoi ison lasillisen omenamehua ihan pyytämättä :)

Aamupalan jälkeen Wilhelmina lähti reippaasti kohti Nauvoa, ja me perässä: köydet irrotettiin tasan klo 11. Nostimme isopurjeen heti Verkanin ulkopuolella klo 11.10 (laitoimme yhden reivin), ja keulan perässä hiukan myöhemmin, senkin vähän reivattuna. Luoteistuuli puhalsi noin 10 m/s, puuskissa noin 14 m/s. Paatti kulki hyvin. Päätimme tehdä mutkan matkaan eli ajaa Meriseuran Aspholmin kautta. Välissä nähtiin jo Pernon nosturit, joille Ville innokkaasti vilkutti. 

Granössä tavattu perhe, Hertta ja muut, tuli vastaan ennen Aspholmia - kovasti vilkuteltiin puolin ja toisin! He olivat menossa kotiinpäin, niin kuin mekin (vaikka meidän kulkusuunnasta sitä ei oikein voinut päätellä...).

Laskimme purjeet 15.20 Aspholmin edustalla, ja olimme kiinni poijussa 15.30. Eva alkoi tehdä ruokaa, Ville meni trampalle, ja Timo ja Turkka nostivat kumiveneen laiturille pestäväksi ja tyhjennettäväksi. 

Verkanin laituri aamulla 1.8.

Verkan jää taakse

Aspholmin ranta

Kumivene alkaa olla paketissa

Hommat hoituivat ennalta arvellussa aikataulussa, ja Timokin ehti vähän myös pomppimaan trampalle. Eva kävi katsomassa, löytyykö mustikoita. Aika vähänlaisesti niitä löytyi, ehkä oli jo lähiseutu poimittu. Veneitä ei jäänyt Aspholmin rantaan kuin kolme, kun me lähdimme tasan klo 18 jatkamaan matkaa kotirantaan.

Jouduimme ajamaan ensin jonkin aikaa vastatuuleen, ja nostimme purjeet vasta 20.30 ajettuamme Airistolle väylän lännenpuoleiseen reunaan. Laitoimme edelleen 1. reivin, ja ihan tarpeen se oli. Tuuli oli jonkun verran rauhoittunut, tuskin enää ihan 10 m/s, mutta hienosti se vei meitä eteenpäin. Nopeus pysyi melkein koko ajan yli 7 solmussa, välissä GPS näytti yli 8 solmun nopeutta. Hauskaa!

Laskimme purjeet perinteisesti Pikku-Pukin takana 21.45. Siitä sitten köröttelimme Lauttarantaan. Miss Elaine oli omalla paikallaan 22.20. Ville riemuitsi, kun Turun linna näkyi, ja Hirvensalon silta... Syvälahden koulun katon näkyminen ei aiheuttanut Timossa yhtä suurta riemua.

Kello oli sen verran paljon, että jäimme Lauttarantaan yöksi. Timo oli aiemmin uhannut, että hän lähtee tyynyineen bussilla kotiin, jos jäädään Lauttarantaan, mutta loppujen lopuksi hänelläkään ei ollut mitään vielä yhtä paattiyötä vastaan. Viimeinen purjehduspätkä oli tosi kiva, ja kaikilla taisi olla kotiinpaluutyytyväisyyden lisäksi hiukan haikea olo reissun loppumisesta.

Turun linna ja satama

Kotilaiturissa

Perjantaiaamu 2.8. oli sitten reissun viimenen paattiaamu. Hyvin oli kaikkia nukuttanut. Tuuli tyyntyi yöksi kokonaan, ja Lauttarannassa oli tosi rauhalllista - eivät nostimet kalkattaneet. Aamupalan jälkeen ryhdyttiin purkamaan huushollia. Kauhea määrä tavaraa, eniten pyykkiä, lähti kotiin. Jääkaapissa oli juuri sopivasti aamiaistarpeet, mutta kotiin ei tarvinnut kuljettaa kauheasti ruokaa. Säilyvät ruokatavarat paattiin jätettiin, eiköhän jotain pienempiä retkiä sentään vielä loppukesästä tule tehtyä.

Kotona pesukone pääsi hommiin, suorastaan ylitöihin. Tavarat alkoivat löytää paikoilleen. Ville esitteli uudelle eläimelleen, Hiidenmaalta ostetulle pikkukettu Rebelle taloa. Illalla lämmitettiin sauna, ja pojat ottivat myös ammeen käyttöön. 

Terassilla vilvoitellessa puhuttiin tästä reissusta ja jo ensi vuoden kesästä. Yleisesti olimme kaikki aika tyytyväisiä reissuun: saimme tehtyä pitkän ylityksen Gotlannista Viroon ja näimme uusia paikkoja. Uudestaan Viroon ei toisaalta halua ensi vuonna kukaan, sen sijaan lisää luonnonsatamia toivoivat kaikki. Sää tietysti vaikuttaa niissä viihtymiseen: sateella ei tekemistä ole. 

Gotlannissa Villeä harmitti, kun hän hukkasi jonkin kiven, jossa oli fossiili. Silloin koitimme selittää, että kannattaa mieluummin olla iloinen niistä kivistä, mitä on löytänyt, kuin surra sitä, joka meni hukkaan. Elämässä toisilla on lasi puoliksi täynnä, toisilla puoliksi tyhjä - asenne on tärkeä. Nyt Ville muistutti tästä: ei kannata harmitella, mitä muuta kivaa olisi vielä voinut olla, vaan iloita kaikesta, mitä nähtiin. Oli hienoa olla kuusi viikkoa reissussa! Saa nähdä, onko yhtä pitkään retkeen mahdollisuus ensi vuonna. Joka tapauksessa täytyy todeta sama kuin edellisenäkin vuonna: on mahtavaa, että kaikki edelleen haluavat lähteä purjehtimaan. Meillä on ihan hyvä omituisten otusten kerho.

Kotiammeessa, pesemässä reissun pölyt pois