Vargata - Maarianhamina 34 nm

Aamulla satoi kevyesti, mutta se meni nopeasti ohi ja päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen. Aamupäivällä laitettiin kumiveneeseen moottori. Timo ja Ville ajelivat lahdella ja kävivät myös läheisessä saaressa. Oli ihan täydellinen kumpparointi-ilma, lämmintä ja tuuletonta - olisi ollut kiva ajella Kuuskutosellakin.

Nautimme kauniista päivästä pääosin rannassa. Hamnmagasinetin toiselle puolelle, hyppytornin viereen oli tuotu hiekkaa, siihen tehtiin parempaa uimarantaa. Kiva idea ja hyvä paikka sille. Ville kävi siinä kumpparilla ja kahlasi pitkälle, mutta uimaan hän (niin kuin Evakin) meni veneen perästä. Nyt oli ensmmäistä kertaa tänä kesänä ihan mukavaa uintilämpöistä vettä. Miss Elainen vesimittari sanoi veden olevan 20-asteista, ja niin pintavesi varmaan olikin.

Tehtiin ruokaa paatissa: Enklingen perunoita ja ohuita kassler-pihvejä sekä salaattia. Barbaque-marinadi oli maistuva, ei liian chilinen. Ruoan jälkeen Turkka tiskasi rannassa. Sitten pyöräilimme kaupalle jälkiruokajäätelöille ja ostamaan lisää kumivenebensaa.

Tuuliennusteet sanoivat, että huomenna sunnuntaina pitäisi tuulla etelästä, joten olisi hankala purjehtia Maarianhaminan suuntaan, ainakin jos haluaisi länsisatamaan. Arvoimme, mitä teemme: vietämmekö kauniin illan Vargatassa vai jatkammeko eteempäin. Tuuliennusteiden vuoksi päätimme lähteä vielä illalla: ajatuksena jäädä yöksi Rödhamniin, josta etelätuulella voi päästä vaihteeksi purjeella Maarianhaminaan. Otimme vesitankin täyteen ja laitoimme itsemme matkakuntoon. Irrotimme köydet 17.40.

Uusi, vielä vähän keskeneräinen uimaranta hyppytornin ja Hamnmagasinetin vieressä

Läheisessä saaressa oli hienot kalliot

Ville kumiveneineen hinauksessa. Yhdellä reissulla Villeltä loppui bensa, ja hän joutui soutamaan. Joku paikallinen pariskunta perämoottoriveneineen ajoi ohi, ja kysyi, onko hänellä joku hätänä. He puhuivat tietysti ruotsia, jota Ville ei oikein osannut. Hän oli sanonut, että "I speak English better", ja kommunikointi hoitui sitten englanniksi. Gasoline-sanakin oli siinä hötäkässä ollut kadoksissa. Kiva, kun sai apua, vaikka ei soutumatkakaan mahdoton olisi ollut.

Ville jo lähestymässä rantaa, hinausta ollaan irrottamassa

Viereemme tuli uusi Bavaria 38. Se oli vuokravene Tukholmasta, itävaltalainen miehistö

Vargata jäi auringonpaisteeseen. Tänne on aina kiva tulla ja ikävä lähteä! Paikassa on hirveän hyvä feng shui.

Vargatasta lähtiessä ei tuullut juuri mitään. Ajelimme koneella ohi Degerbyn Rödhamniin. Olimme siinä puoli kymmenen maissa. Mietimme, jäämmekö ankkuriin lahdelle, mutta sekin tuntui vähän hölmöltä. Olisimme käytännössä vain jääneet odottamaan aamun tuulta, jolla olisi voinut päästä purjeilla Maarianhaminaan. Päätimme ajaa sinne suoraan samantien.

Aurinko laski sihahtaen, mutta kesäyö oli valoisa. Ketään ei hirveästi väsyttänyt. Luin ääneen Astrid Lindgrenin Rasmus ja kulkuri -kirjaa, söimme Vargatasta ostettuja herneitä ja köröttelimme eteenpäin. Tuulikin alkoi pikku hiljaa viritä etelästä hiukan eloon.

Kiinnityimme länsisataman poijuun 23.20. Viritimme sähköt paikoilleen. Luulimme ensin, ettei olisi mahdollisuutta maksaa, mutta loppujen lopuksi netissä pystyi valitsemaan ja maksamaan paikkansa. Harmi vaan, että kello ehti yli puolen yön, jolloin systeemi myi vasta seuraavan yön eli su-ma yön, ja saimme sille ajalle eli ns. seuraavan vessakoodin. Turkka lähti kiertelemän rantaan, ja sai kurantin koodin joiltakin viskiä veneensä kannella siemailleilta ruotsalaismiehiltä. He yrittivät houkutella häntäkin seuraansa, mutta tällä kertaa turhaan :)

Joku sitkeä sissi purjehti, me vain ajoimme koneella...

Vårdöstä ostettiin hyviä herneitä. Ne oli äkkiä syöty!

Gabriella kävi kääntymässä Maarianhaminassa

Länsisatama. Hyvin oli tilaa täälläkin.