Furusundin sataman palvelujen heikkous näkyi aamulla, kun kaikki halusivat yhtä aikaa vessoihin, joita oli vain kolme, ja nekin vähän hankalasti sijoitettu. Suihkuja oli pari molemmin puolin, mutta niiden välissä oli yhteinen sauna, johon siis piti mennä uikkarit päällä.
Vähän ennen Vaxholmia alkoi näyttää siltä, että sade alkaa ihan kohta. Puimme sadevaatteet kunnolla päälle, myös kumisaappaat. Se oli hyvä juttu, sillä sade alkoi juuri ennen kuin tulimme Vaxholmin edustalle, ja se yltyi nopeasti. Tuulikin nousi. Oli aika viileää, mutta sadetakki piti lämmön mukavasti.
Ajoimme sisään Vaxholmin satamaan kahden aikaan iltapäivällä. Kiinnitystapana on "mooring line" eli ankkurointiköydet. Vapaita paikkoja ei näkynyt. Osa paikoista oli merkitty Dockspot-järjestelmän kautta varatuiksi. Yrtin soittaa satamaan, ja sieltä sanottiin sataman olevan täynnä. Mahdollisesti käyttämättä jääviä Dockspot-paikkoja voisi jäädä kärkkymään sataman sivuun. No, ajoimme ulos ja päätimme mennä tankkaamaan vieressä sijaitsevalle asemalle, ja kysellä sieltä samalla, mitä voisimme tehdä. Aseman pojat olivat ystävällisiä, mutta eivät osanneet ehdottaa muita satamia. Saimme kuitenkin jäädä vähän sivummalle aseman laituriin odottamaan.
Turkka kävi ensin kysymässä kaupungin infosta neuvoa. Heillä ei ollut tietoa paikallisten venekerhojen satamista, joten se käynti ei paljon auttanut. Sade yltyi, ja ukkonen jyrähteli muutaman kerran. Vähän meidän jälkeemme sataman sisään ajanut Wilhelmina oli saanut paikan jonkun toisen vierestä. Joku ystävällinen brittienglantia puhuva herrasmies oli tarjonnut sitä heille. Siinä oli periaatteessa paikka, mutta paikan ankkuriköysi oli rikki. Hän oli kyllä ihmetellyt, miksi suomalaisia näkyy Ruotsissa niin paljon, kun "teillä itsellänne on niin kaunis saaristo". No, heillä siis kävi tuuri.
Seuraavaksi Turkka käveli vielä satamaan kyselemään uudestaan paikkamahdollisuuksia. Ensin tarjottiin vain odottamista, mutta sitten sataman henkilökunta keksi, että he voivat ottaa meidät pohjanpesupaikalle. Satamassa oli siis "pilttuu", aisapaikka, jossa pystyi pesemän veneen pohjan harjojen kanssa. He totesivat, ettei kukaan tule pesemään venettään tässä sadekelissä, joten he voivat ottaa meidät siihen. Se oli hyvä juttu. Turkka tuli takaisin, ja ajoimme Miss Elainen pesupaikkaan. Vene saatiin siihen ihan kivasti. Venepaikka maksoi 320 + sähkö 70 kruunua.
Kaikilla oli kova nälkä, ja jauhelihapata (Napolin pataa pussista sipulilla ja juustolla höystettynä) kelpasi ihan hyvin. Lämppäri puhkui samalla kuivaten venettä ja varsinkin istumalaatikkoa. Alkoi olla taas aika mukava olo.
Vaxholmin satamaa hoitaa ilmeisesti kaupunki tai kunta, eikä yksityinen yrittäjä. Olisi luullut, että käyttämättömät varatut paikat olisi haluttu myydä eteenpäin, ja muutenkin oltu aktiivisempia ottamaan samaan köyteen parikin venettä, sillä paikat olivat leveitä. Toisenlaisella systeemillä veneitä olisi mahtunut satamaan enemmän. Vessoja oli aika monta, viisi + yleinen wc. Suihkuja ei testattu, mutta useampi niitäkin oli. Siisteys ei ollut ihan parasta A-luokkaa, ja pyttyjen kannet repsottivat. Kun miettii miten suosittu satama on (ainakin ulkomaalaisten välisatamana matkalla Tukholmaan tai pois sieltä), luulisi siihen voivan satsata hiukan enemmän.
Sade ropisi pitkään. Vaxholmin linnoitus ja museo olisi ollut auki kuuteen saakka, mutta eipä sinne viitsinyt sateen harmaudessa mennä kävelemään. Pojat pelasivat ja touhusivat ensin vähän aikaa meidän veneellä, ja vaihtoivat sitten Wilhelminaan. Siellä he katsoivat jotain lastenohjelmaa, pelasivat kim-leikkiä ja muistipeliä. Istuimme kaikki siellä iltaa aika myöhään, kunnes Ville ja Timo itsekin jo halusivat nukkumaan.
 |
| Vesibusseja kulkee paljon. Ne ajavat nopeasti ja nostattavat yllättävän suuret aallot. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti