Muumimaailmassa

Villelle oli luvattu retki Muumimaailmaan tänä kesänä, ja hän halusi mennä paatilla. Koska sään luvattiin muuttuvan epävakaisemmaksi, päätimme lähteä sunnuntaina Naantaliin yöksi ja ostimme muumiliput maanantaiksi. Lippujärjestelmä muistutti lentoyhtiöiden hinnoittelua, sillä vierailupäivä piti varata heti, samalla palvelulla oli monta hintaa, eikä rahoja olisi saanut millään takaisin. Kannatti olla plussakorttiasiakas (toki ehkä jollakin kultapossukerhokortilla olisi päässyt vielä parempaan tulokseen).

Laitoimme lazyjackit paikoilleen Lauttarannassa. Ne saatiin paremmin kuin viime vuonna, mutta puomissa olevaa lenkkiä pitäisi siirtää lähemmäs mastoa, jotta systeemi toimisi vielä paremmin.

Kolmelta iltapäivällä irrotimme köydet ja ajoimme auringossa ja aika vienossa tuulessa muumilaituriin. Kiinnityimme laiturin pohjoispuolella oleviin paaluihin, koska tuuliennuste lupasi kovenevaa tuulta etelästä kääntyen myöhemmin länteen. Laiturissa oli aika rauhallista. Silti jouduimme siirtämään paattia toiselle paikalle, koska joku sanoi ensimmäisen paikan olleen varattu vanhemman pariskunnan veneelle viimeisen neljän vuoden ajan, vaikka laiturissa paikan kohdalla olikin vihreä vieraspaikkakyltti. No, se onnistui köysillä vetämällä.

Satamamaksu oli noussut viime vuodesta eurolla eli yö maksoi nyt 30,-. Päätimme juhlia kesää syömällä ulkona ja päädyimme rantaterassille Trapin Pihaan. Siitä löytyi ranskalaisia ja ketsuppia Villelle, kanaa ja ranskalaisia Timolle ja caesar-salaattia loppumiehistölle. Oli kiva paikka - hyvä hinta/laatu-suhde. Annokset olivat runsaat. Myös Timon lasten listalta tilattu kana oli kauniisti aseteltu ja siihen kuului paljon hedelmäistä salaattia. Minusta poikkeuksellisen hyvä lasten annos, ja kelpasi tilaajalleenkin. Iltapalaksi ei sitten tarvittukaan kuin vähän nektariineja.

 


Tämän kesän ensimmäinen yö veneessä sujui hyvin. Ei ollut kylmä eikä kuuma, ja kaikki nukkuivat hyvin.

Muumimaailma aukesi 10.00. Olimme jonossa odottamassa porttien aukeamista jo vähän ennen kymmentä. Aurinko paistoi, lämmintä oli vähän päälle 20 astetta, joten shortsit jalassa mentiin. Ville halusi heti muumitaloon, ja pääsi jo heti muumitalon oven edessä juttelemaan ja halaamaan sekä Muumimamman että Muumipeikon kanssa. Tärkeimmät tuli siis tehtyä ensimmäisen puolen tunnin aikana. Taloon oli sitten edellisen käynnin lisätty toiminnallisuuksia, jotka sai käynnistettyä rannekkeeseen liimatulla tarralla: Esimerkiksi radion sai päälle ja puhelimen soimaan. Kun puhelimeen vastasi, Pikku Myy toivotti hauskaa päivää Muumilaaksossa. Villen mielestä se oli tosi jännä juttu, jota piti kokeilla monta kertaa.

Kävimme tietysti kiertämässä kaikki muutkin paikat ja juttelimme niin Noidan kuin Nuuskamuikkusenkin kanssa. Hattivatit ja Mörkö majailivat luolissaan. Teatteri Emmassa kävimme katsomassa molemmat siellä pyörivät esitykset. Ne on tietysti suunnattu pienille kävijöille, mutta jotenkin rima oli aika matalalla. Näytelmien juonet olivat hyvin yksinkertaiset, ja esityksissä oli paljon tanssia ja laulua, joka oli ehkä vähän pitkäveteistä... Niiskun keksintöpaja oli uusi kohde, ja siellä oli myös lisää esityksiä nukketeatterin muodossa. Lisäksi siellä oli avaruusraketti ja aika jännää "topografista" taikahiekkaa. Kun hiekkaa kaivoi tai rakensi siitä vuoristoa, hiekassa näkyivät värit ja korkeuskäyrät.

Puoli neljän maissa olimme kaikki valmiita jättämään muumit taakse. Palasimme veneelle, keitimme lähtökahvit ja lähdimme ajamaan takaisin Lauttarantaan noin 16.45. Taivas meni pilveen, ja välissä tuli muutama tippa vettäkin. Tuuli vaihteli 4-8 m/s välillä. Nostimme vain keulapurjeen kokeillaksemme, miten se rullasta juoksee. Vanha purje juoksi rullalta ihan hienosti. Vähän pieni se on, mutta tuulen puhaltaessa sopivasti sivusta lännestä se vei meitä silti eteenpäin 4-6 solmun vauhtia eli ihan kivasti. Otimme purjeen alas (tai vedimme rullalle, se ei enää tunnu samalla tavalla laskemiselta...) vasta Saaronniemen edustalla. Kävimme vielä telakalla tyhjentämässä septin ennen kuin ajoimme kotilaituriin.

Muumimamman keittiö

Muumitalo on aika korkea. Myös alas hillokellariin johtavat kierreportaat olivat Villen mielestä jännät.

Mörkö otti Muumimamman käsilaukusta sydämenmuotoisen näkinkengän.

Niiskun kuuraketti. Yllä Ville raketissa.

Niiskun verstas

Topografista taikahiekkaa Niiskun verstaalla