Kolmården ja Bamses värld - eläimiä ja elämyksiä

Tästä kesästä muodostui varsinainen "landiakesä", kun tulimme kolunneeksi niin Muumimaailman, Gröna Lundin kuin Kolmårdeninkin. Timo on lisäksi käynyt Särkänniemessä (ja toivoo vielä pääsevänsä kaverin kanssa Linnanmäelle). Paattireissua suunniteltaessa Turkalle tuli mieleen, että Kolmärden sijaitsee rannassa, ja niinpä sekin päätettiin sisällyttää ohjelmaan. Ensin ajattelimme mennä veneellä Norrköpingiin saakka, mutta koska vierassatama ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta ja sinne olisi vienyt aika pitkä väylä, joka olisi ollut pakko ajaa edestakaisin, päädyimme jäämään Nyköpingiin, joka on myös hyvä tukikohta Kolmårdenin retkelle.

Nyköpingistä olisi voinut mennä junalla Kolmårdeniin. Junia kulki arkena noin tunnin välein. Juna-asemalta olisi tarvinnut vielä jatkaa bussilla eläinpuistoon, ja kaiken kaikkiaan olisi ollut aikatauluihin sidottu. Niinpä päädyimme vuokraamaan auton. Se oli periaatteessa ihan kätevää, kunhan löysimme sopivan vuokraamon. Sunnuntaina vuokraamot olivat huonosti auki. Netistä olisi voinut vuokrata auton, mutta saatavuustiedot olivat aika sekalaisia. Siksikin päädyimme viettämään sunnuntain Nyköpingissä, ja otimme Kolmårdenin ohjelmaan vasta maanantaina. Kävelimme silti sunnuntaina rautatieasemalle ihan siksi, että netin mukaan siellä piti olla sunnuntaisinkin avoinna oleva Sixtin toimipiste. Mitään sellaista ei näkynyt missään, ja Turkka soitti nettisivuilla olevaan numeroon. Sieltä vastasi joku melko töykeä henkilö, joka ei tiennyt mitään toimipisteestä tai nettisivuista, mutta ilmoitti, ettei autoja ollut saatavilla. Hertzillä ei netin mukaan ollut vapaita autoja, eikä Avis ollut auki sunnuntaisin. Sixtin lisäksi toinen sunnuntaisinkin palveleva vuokraamo oli Circle K -huoltoasema, josta vastattiin heti, ja autoja oli olemassa, sen kun haet vaan. Otimme siis auton valmiiksi sunnuntai-iltana, jotta pääsimme maanantaina reippaasti liikenteeseen.

Maanantaina heräsimme seitsemältä, ja varttia yli kahdeksan olimme autossa. Matkaa Kolmårdeniin oli noin 45 km. Olimme siis ajoissa, mutta niin oli moni muukin, jono huvipuiston portille oli jo muodostumassa puoli kymmeneltä. Puisto aukesi tasan kymmeneltä. Olimme ostaneet liput valmiiksi netistä. Gröna Lundin lipuissa olevalla koodilla sai 30 prosenttia alennusta Kolmårdenin pääsymaksusta (tai toisinpäin). Meillä oli itsellämme kolme lippua, ja saimme Wilhelminan väeltä vielä yhden koodin (Ville pääsi ilmaiseksi Gröna Lundiin, joten hänellä ei ollut lippua). Alennus oli ihan merkittävä, sillä aikuisten kahden päivän lippu maksoi 549 SEK ja lasten 499 SEK eli alennuksen kanssa paketti maksoi yli 600 SEK normaalihintaa vähemmän. Päätimme suoraan ostaa kahden päivän liput, jotta Eva näkisi kaikki ne eläimet, mitä halusi ja pojat ehtisivät pomppia kyllikseen Bamse Världenin laitteissa. Toisen päivän normaalihinta oli 100 SEK eli se ei kaiken kaikkiaan ollut enää kovin kallis, enemmänkin aika- kuin rahasijoitus.

Maanantai oli sään puolesta hyvin sopiva eläintarhan kiertämiseen. Oli puolipilvistä, lämpötila keikkui vähän päälle 20 asteen, ja tuuli jonkun verran. Ei ollut liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Bamses Värld houkutteli Villeä heti puiston alkupäässä, mutta saimme hänet taivuteltua siitä eteenpäin, ja kävimme ensimmäiseksi katsomassa maatalon eläimiä. Sen jälkeen teimme pikavisiitin Bamse-osastoon, ja kävimme ajamassa Kilpisen autoissa. Sitten jatkoimme matkaa petolintunäytökseen ja siitä eteenpäin tiikerien ohi Marine Worldiin. Delfiininäytökseen oli kovasti jonoa, ja päätimme varata siihen paikat huomiselle. Kävimme sen sijaan ajamassa delfiinivuoristoradassa, joka oli ihan hauska. Timo kävi myös pariin kertaan keikkumassa merirosvolaivassa. Puistossa olisi ollut myös maailman suurin tai pisin puuvuoristorata. Siihen oli 120 cm rajoitus, mutta se näytti niin hurjalta (kamalan jyrkkä mäki alas, ja sen jälkeen kurvissa joutui pää alaspäin), että se ei ollut meille suunnattu laite. Suosittu se kyllä oli.

Petolintunäytös oli vähän turhan spektaakkelimainen. Sitä ryyditettiin mahtipontisella musiikilla, ja lintujen, lentämisen, ylistyksellä. Vähempikin olisi riittänyt, olisi voinut kertoa enemmän näytöksen linnuista, niiden lajeista ja juuri kyseisistä yksilöistä. Kävimme myöhemmin iltapäivällä katsomassa elefanttinäytöksen, ja siinä keskityttiin paremmin itse elefantteihin.

Kävimme myös safarilla eli ajamassa gondolissa karhujen, kirahvien, leijonien, hirvien, peurojen ja strutsien yli. Se oli kiva retki, sekä Turkan että Evan mielestä ehkä Kolmårdenin parasta antia. Timo tykkäsi myös, Ville taisi olla enemmän kiinnostunut gondoliajelusta kuin alla näkyvistä eläimistä. Gondoliin mahtui kahdeksan henkeä. Niitä ei aina pakattu täyteen, mutta meidän kanssamme oli kolmihenkinen ruotsinkielinen perhe. Retken selostus tuli ruotsiksi (muitakin kieliä olisi ollut valittavissa, mutta emme viitsineet vaihtaa suomea, koska enemmistö ymmärsi ruotsia). Samoin kuin lintunäytöksessä, selostus painottui kovasti Kolmårdenin tekemään eläintensuojelutyöhön. Suojelu on tietysti tärkeää, mutta sen jatkuva painottaminen alkoi jo ärsyttää.

Iltapuolen vietimme Bamses Världissä. Kävimme ajamassa Viktorialla, lentävällä matolla, karkkijunalla ja pyörimme jymyhunajapurkeissa. Kaikki laitteet olivat Villen mielestä kivoja - ne olivat sopivan hurjia sekä Villelle että Evalle... Torjuimme nälkää syömällä isoäidin lihapullia. Kolmårdenin ruokatarjontaa pitää kehua: Paikkoja oli paljon, ja hintataso oli inhimillinen, ei tuntenut tulevansa ryöstetyksi. Väkeäkin oli paljon, joten jonoja muodostui vääjäämättä. Siksi oli hyvä olla omiakin eväitä mukana. Me söimme omia eväitä esimerkiksi lintu- tai elefanttinäytöksen alkua odotellessa. Olin epäluuloinen lihapullien suhteen, mutta ne olivat tosi hyviä. Muusi oli kunnon perunamuusia, puolukkahillo puolukkaa eikä sokerilientä ja "mummon kurkut" eli kurkkuja etikalla ja sokerilla maustettuna täydensivät annoksen. Aikuisten annos maksoi 89 SEK ja lasten 65 SEK, molempiin kuului myös vapaavalintainen juoma eli hinta ei ollut paha. Poikkeuksellisen hyvää huvipuistoruokaa.

Viimeiseksi ostimme karkkikaupasta jymyhunajapurkit. Muoviseen "hunajapurkkiin" sai kerätä haluamiaan irtokarkkeja. Ihan kiva idea, purkit olivat hauskan näköisiä ja karkkivalikoima oli aika kattava. Brummelisas leksaker = Leenan lelukauppa jäi tällä kertaa ilman ostoksia, mutta siellä olisi kyllä ollut kivoja pehmohahmoja ja erilaisia palapelejä.

Maatilalla pääsi silittämään vuohia ja lampaita.

Delfiinivuoristorata ja Wildfire, maailman pisin puuvuoristorata.

Linbanasta oli hyvä katsella eläimiä ja maisemia. Rata oli meistä kaikista yksi mieleenpainuvimmista elämyksistä Kolmårdenissa.

Timo ja Ville istumassa Bamsen nojatuolissa.

Ville halusi mennä halaamaan Bamsea.

Bamse Världenissä esitettiin näytelmää "Bamse ja salainen arkku". Se oli tietysti ruotsiksi, joten yritettiin simultaanitulkata. Juoni oli yksinkertainen, joten tarina tuli ymmärretyksi melkein ilman kääntämistäkin.

Bamsen taloon pääsi sisään, muihin ei, harmi kyllä.

Aloitimme toisen Kolmärden-päivän Bamses Världistä, ja kävimme vielä käymättä jääneissä laitteissa. Minihypyn vapaa pudotus -pomppulaite oli hauska. Se oli tämän vuoden uutuus.

Minihyppy pomputti ylös ja alas.

Kilpisen ilmapallot.

Olisi ollut hauskaa, jos isoäidin taloon olisi päässyt kiipeämään.

Vietimme aikaa puiston leikkipuistossa. Se oli aika iso, melkein Porin Pelle Hermannin veroinen, ehkä jopa samantasoinen. "Kiipeilytaloja" oli useampia, ja niissä oli pitkät liukumäet. Ville kävi laskemassa ne kaikki.

Leikkipuistosta jatkoimme matkaa Marine Worldia kohti. Kävimme katsomassa ensin hylkeitä, js sitten delfiinejä. Meillä oli hyvät paikat, ja delfiini-show oli vaikuttava. Sekä Timo että Ville tykkäsivät siitä. Timo on nähnyt delfiinit Tampereella, mutta ei muista siitä mitään. Niinpä tämä oli molempien mielestä hyvin jännittävää. Joku fiksu kirjoitti jossain, että mitä vähemmän henkilöllä on kokemuksia, sitä helpompaa on luoda muistettavia elämyksiä. Ehkä tästä jäi pojille sellainen. Vaikka esitys oli ehdottoman hyvä, se ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin joskus 1985 tai 1986 nähty esitys - kokemuksia ja elämyksiä on tässä välissä tullut muutama lisää. Luultavasti esitys tehdään nykyään vielä enemmän delfiinien ehdoilla, joka on tietysti hyvä asia, mutta saattaa jättää joitakin temppuja pois repertuaarista.

Delfiinien ja niiden hoitajien yhteistyötä oli hauska seurata. Tuli melkein tippa silmään miettiessä, miltä Tampereen delfinaarion väestä on tuntunut lähettää kaverinsa johonkin tuntemattomaan altaaseen Kreikkaan. Minusta on täysin käsittämätöntä, että luonnonsuojelijat voivat etiikan varjolla tehdä pelkkää hallaa älykkäille delfiineille, lähettää ne pois kodistaan. Luonnonsuojelu, eläinten älykkyys ja ihmisen tyhmyys tuhotessaan omaa ympäristöään nostettiin Kolmårdenissa esille vahvasti. Delfiinit eivät näyttäneet kärsivän esiintyessään. Voisiko ajatella, että jos on syntynyt delfinaariossa, allas on koti ja hoitajat perheenjäseniä.

Delfinaarion jälkeen olimme käyneet kaikissa kiinnostavissa jutuissa ainakin kerran. Suuntasimme vielä Bamsen maailmaan, mutta siellä oli niin paljon väkeä ja pitkät jonot, että päätimme kääntää Corsan nokan takaisin Nyköpingiin. Jännästi maanantai oli selvästi tiistaita rauhallisempi päivä Kolmårdenissa, pelkkää sattumaa varmaan.

Kävimme tekemässä ostokset Hemköpissä, ennen kuin Turkka palautti Corsan. Vuokra oli sovittu rajoittamattomilla kilometreillä, mutta koska olimme ajaneet alle 100 km päivä, saimme vielä hinnasta takaisin. Yllättävän reilua palvelua!

Rannan ravintolat houkuttivat, mutta teimme kuitenkin kompromissina murukastiketta ja perunaa veneessä ja kävimme syömässä jälkiruokajäätelöt rannassa. Pojilta nekin jäivät väliin:He söivät jälkiruoaksi jymyhunajaa (=karkkejaan), ja painuivat sitten kaikkensa antaneina nukkumaan.

Sekä Kolmårdenissa että Gröna Lundissa oli rento ja hyvä fiilis. Molemmista jäi hyvä maku suuhun. Yritin miettiä, miksi näin Kolmårdenin kohdalla oli, sillä siellä oli ruuhkaa, huvipuistolaitteet olivat aika yksinkertaisia, ja kaikki nähtävissä olevat eläimet olin jo jossakin nähnyt. Vastaus lienee osin hyvässä matkaseurassa, sillä pojat ovat sopivan ikäisiä kiinnostuakseen puiston tarjonnasta ja jaksavat hienosti kulkea paikasta toiseen. Eläimet ja Bamse ovat hiukan outo, mutta toimiva kombinaatio. Kumpanakin Kolmården-päivänä kännykän mittariin tuli reilusti yli 10 000 askelta, joten Villelle askelia tuli aika hurjasti. Ylä- ja alamäet taittuivat reippaasti, eikä väsymystä kitisty. Onneksi emme enää tarvinneet rattaita, ne olisivat olleet aika hankalat ruuhkassa ja esimerkiksi Bamses Världin kapeilla käytävillä. Jonottaminen poikia pitkästyttää, ja sitten roikutaan kaikissa mahdollisissa naruissa tai nahistaan keskenään, mutta ovat ne silti mahtavia reissukavereita. Riemu karkkijunassa tai minihypyssä tai melkein haltioitunut tarkkaavaisuus delfinaariossa tuo muillekin hyvän mielen.

Toinen merkittävä seikka taisi olla ruotsalainen täsmällisyys, rentous, siisteys ja pikkutarkkuus eli paikka oli toimiva (paljon ruokapaikkoja ja vessoja), eläimillä näytti olevan isot aitaukset ja hyvät oltavat, kaikki oli siistiä ja nättiä, huollettua. Bamses Värld vastasi Nalle-lehdestä tuttua maisemaa ja kiehtoi mielikuvitusta. Laitteet sopivat pienille ja Bamsen taustakehykseen, ne olivat "hyväntuulisia", eivät pelottavia. Isompien lasten kanssa Kolmårdenissa riittäisi hyvin yksi päivä, mutta pienen (=alle kouluikäisen) kanssa menee mukavasti kaksi. Silloin jonot eivät stressaa aikuistakaan, ei tarvitse juosta ihan orjallisesti aikataulun perässä ja ehtii palloilla leikkipuistossa.