Miss Elainen lokikirja: Nåttarö - Åva, Styvnäset 23 nm

Aamu valkeni kauniina, ja päivästä luvattiin helteistä. Emme meinanneet osata päättää, jatkaisimmeko suoraan eteenpäin vai menisimmekö käymään Nåttarössa. Toisaalta teki mieli rantaan ja uimaan, tuntui vähän hölmöltä olla koko kaunis päivä liikkeellä, mutta toisaalta eteenpäinkin täytyisi mennä. Timo ehdotti heti kumiveneen pumppaamista ja sillä soutelemista & rantautumista. Emme ensin lämmenneet sille, vaan ajoimme katsomaan, olisiko kylän laiturissa nyt paikkaa.

Laituri oli edelleen aika täynnä. Yksi vapaa poiju näkyi laiturin toisella puolella, mutta se näytti olevan aika lähellä rantaa, emmekä viitsineet yrittää sinne. Loppujen lopuksi ajoimme takaisin suurin piirtein samaan paikkaan ankkuriin, ja Timo sai tahtonsa läpi: Pumpattiin kumivene ja laskettiin se veteen. Pakkasimme uimakamppeet ja juomista reppuun, ja ahtauduimme kaikki kumiveneeseen. Timo sai juuri ja juuri soudettua venettä, se oli aika täydessä lastissa. Kiloja ei ollut liikaa, mutta jaloilla oli ahdasta.

Nostimme kumiveneen rantakaislikkoon pois uimareiden tieltä ja jätimme sen siihen. Mietimme kyllä, että toivottavasti kukaan ei tee käytännön pilaa, ja päästä siitä ilmaa pihalle... Sitä ei tapahtunut, mutta joku oli kyllä käyttänyt sitä poissa ollessamme, sillä vene oli takaisin tullessamme hiekkainen ja lähempänä vettä kuin mihin sen jätimme.

No, jätimme siis kumiveneen rantaan ja kävelimme ensin kylärantaan katsomaan kauppaa ja laituria. Mereltä bongaamamme poiju oli edelleen vapaana, ja olisimme kyllä mahtuneet siihen. Toisaalta Timo oli ihan mielissään kumiveneen käyttämisestä, joten tämäkin ratkaisu oli ihan hyvä. Kauppa oli tyypillinen saaristokauppa, aika hyvällä valikoimalla. Ovessa luki, että "mitä meillä ei ole, sitä et välttämättä tarvitse". Ostimme jäätelöt ja jatkoimme matkaa luolan kautta rannalle.

Nåttarö mainosti nähtävytenä Drottninggrottania eli luolaa, jossa kuningatar Maria Eleonora, ainakin paikallisen tarinan mukaan, oli käynyt 1600-luvulla ollessaan pakomatkalla Ruotsista Tanskaan. Hän ei miehensä Kustaa II Aadolfin kaaduttua Lützenissä tullut toimeen Riksrådetin kanssa, ja hänet erotettiin tyttärestään Kristiinasta. Niinpä hän päätti karata pois Ruotsista. Sään ollessa huono, hänen seurueensa etsi suojaa luolasta ennen kuin he pääsivät purjehtimaan eteenpäin. Pako onnistui, kuningatar pääsi Tanskaan. Hän ei nähnyt tytärtään kahdeksaan vuoteen. Luola oli suhteellisen pieni. Se oli korkea, mutta ei jatkunut syvälle kallioon. Jännä paikka joka tapauksessa.

Luolalta matka jatkui hiekkarannalle, jonka nimi oli Storsand. Ranta oli vähän kuin Yyteri pienoiskoossa, hiekka oli yhtä hienoa. Vähän pidemmällä oli hiukan pienempi hiekkaranta Skarsand. Siitä kävimme uimassa, muut paitsi Turkka. Vesi oli ehkä 20-asteista, ja tosi kirkasta. Oli kiva uida.

Kävimme katsomassa Östermarsfladan-lahtea, joka on suosittu ankkuripaikka. Olimme ihan tyytyväisiä, että jäimme ankkuriin jo aikaisempaan poukamaan, täällä oli aikamoinen kuhina ja ruuhka. Veneitä oli paljon sekä ankkurissa lahdella että rannoille kiinnittyneinä. Hieno paikka sinänsä. Ostimme seuraavat jäätelöt rannan kioskista, jaa käännyimme takaisin paatille päin. Pojat jäivät vähäksi aikaa leikkimään vanhalle pelastusveneelle, kun Turkka ja Eva kävivät kaupassa ostamassa seuraavan bregottin ja savukalaa. Ostettiin myös kiva Nåttarö-kylpypyyhe matkamuistoksi.

Sitten Timo souti meidät takaisin Miss Elainelle ja Eva keitti kahvit valmiiksi matkalla nautittavaksi. Pojat soutelivat lahdessa vielä hetken, sitten nostimme ankkurin ja lähdimme ajamaan eteenpäin 15.30. Myötätuulta oli noin 2 m/s, joten purjeita emme ottaneet esille. Ville nukahti salongin sohvalle Hessu-kissaa lukiessaan, vieressä Timo luki Aku Ankkaa tai Harry Potteria. Näimme hylkeen ihan paatin vieressä. Eilenkin niitä näkyi pari, mutta tämä ui selvästi lähempänä ja tarkkaili meitä aika pitkään. Ajoimme Dalarön ohi, ja aloimme katsella kartasta sopivaa yöpymispaikkaa. Aikataulullisesti sopiva löytyi Åvan Styvnäsetistä. Rannassa oli jo yksi purje- ja yksi moottorivene. Niiden väliin olisi voinut ajaa rantaan, mutta päätimme kuitenkin vain jäädä ankkuriin lahdelle. Perillä olimme noin 19:45. Myöhemmin, jo pimeässä, meidänkin katsomaan pakkaan tuli yksi purjevene lisää. Todennäköisesti paikka oli heille entuudestaan tuttu, kun uskalsivat ajaa kallioon kiinni.

Keitettiin perunoita ja syötiin päivällä ostettua savukalaa ja katkarapusalaattia. Turkan tiskatessa pojat soutelivat lahdella. Villekin alkoi hiffata, miten airot toimivat.