Maisaari - Lappo 32 nm

Oli vissiin uutuudenjännitystä, mutta tuli nukuttua vähän huonosti, kuin koiranunta. Oli ihan rauhallista, ei mitään meteliä, eikä liian kylmäkään, mutta uni ei ollut kovin syvää. Pojat taisivat nukkua paremmin keulassaan, Ville ainakin heräsi vasta kahdeksalta.

Aamupalan jälkeen kävelimme saaren läpi katsomaan Maisaaren kolmatta vieraslaituria Haarlaa, joka on samalla puolella saarta kuin päälaiturikin. Se oli kivannäköinen ranta, siihenkin voi joskus hyvin ajaa. Sähköä on saatavilla vain päälaiturissa, mutta keitto- tai grillauskatokset ja puuceet löytyvät myös Huhdasta ja Haarlasta.

Haarlan laituri

Kävimme kokeilemassa vettä päälaiturin viereisellä uimarannalla, Ville harrasti vähän kepparirataa ja potkimme palloa. Sitten kävelimme takaisin veneelle ja irrotimme köydet 10.45. Suuntasimme kohti Ahvenanmaata, vaikka eteläinen tuuli ei ollutkaan oikein suotuisa reittivalinnalle. Näimme taas Mein Schiff 1:n, joka näköjään ajaa nyt Kielistä Itämeren risteilyjä eli Kiel-Visby-Tukholma-Turku-Kiel. Ruotsissa pääsee maihinkin, Suomessa ei. Ajoimme Mossalan ohi, ja pääsimme välillä muutaman mailin purjeella. Tosin olimme laiskoja, ja vedimme vain keulan ulos. Silläkin pääsi melkein kuutta solmua.

Mein Schiff 1 ja Finnwave kohtaavat Uudenkaupungin väylällä

Halusimme tankata, joten suuntasimme Lappon rantaan. Tankkiin meni 85 litraa, nyt se on aikalailla täynnä. Mietimme vähän jatkamista Lapposta vielä eteenpäin, mutta kello oli jo yli puolen kuuden, ja huonosti nukuttu yö tuntui vähän painavan käpälää. Tankkauksen jälkeen tyhjensimme septin ja ajoimme poijuun vieraslaiturin suojan puolelle. Septissä ei tietysti ollut juuri mitään, mutta teimme senkin, koska kerran huoltolaiturissa olimme. Joku edellinen oli jättänyt septiletkuun ikävän yllärin eli kakkia, joten saimme letkuttaa vedellä myös laituria. Onneksi vain laituria, ei paattia... Ohjeet pumpun käyttöön olisivat tietysti voineet olla selkeämmät. Rannassa oli kymmenisen venettä (illan vessareissulla laskin 15) eli ei minkäänlaista ruuhkaa. 

Satamassa oli uusi pitäjä. Viime kesänäkin kaikki tuntui siistiltä ja kivalta, mutta jos muutosta oli, se oli vain parempaan suuntaan. Rantaan oli laitettu uudet pöydät. Satamamaksu oli 30,- ja siihen sisältyi myös oma saunavuoro. Saimme saunan 22-23.

Ravintola Galeasenissa emme ole ennen käyneet, mutta lista houkutteli maksalla - päätettiin mennä kokeilemaan. Keinuimme vähän aikaa rannassa, sillä ravintolassa oli pelin seuraaminen menossa: Suomi pelasi EM-jalkapallo-ottelua Pietarissa Venäjää vastaan. Huuhkajat hävisivät harmillisesti pelinsä 1-0. Ravintola rauhoittui, ja me menimme syömään. Turkka ja Eva ottivat paistettua maksaa, Timo halusi ainoana alkupalaksi aurajuustoetanoita, ja lisäksi Timo ja Ville päätyivät jakamaan yhden aikuisten hampurilaisannoksen kahdelle. Varsinaista lasten listaa ei ollut, mikä tuntui vähän hassulta. No, etanoiden lisäksi Timollekin sopi hyvin hampurilaisen puolikas. Ruoka oli hyvää! Kannatti käydä ulkona syömässä, vielä ehditään syödä paattipöperöitäkin riittävästi.

Timo löysi (omien sanojensa mukaan) "sisäisen apinansa" ja ronkkui puolapuita läpi useammankin kerran.

Ennen saunaa meinasi väsyttää, mutta kaikki halusivat kuitenkin saunomaan. Olimme samassa saunassa kuin viime vuonnakin (saunoja on kaiken kaikkiaan neljä, mutta kaikki eivät nyt olleet käytössä). Näköala terassilta satamaan oli vielä parempi näin alkukesästä kuin viimeksi elokuun pimeydessä.