Pennäs - Granö 16 nm

Helleputki jatkuu - emme valita. Yöllä oli lämmintä, mutta ei mitenkään tukalaa. Kotona on ollut yöllä hikisempi fiilis. Kävimme heti aamupalan jälkeen ensimmäisen kerran uimassa. Moottoriveneen porukka jatkoi uistin heittämistä, ja se tuotti tulosta: hyvännäköinen hauki nousi! 

Kaikki muut veneet lähtivät pikku hiljaa, yksi toisensa jälkeen. Me nautimme kauniista päivästä, ja kun ei tuulta ollut luvassa, emme halunneet pitkää matkaa lähteä ajelemaan. Ville yritti onkia, mutta matoihin kavi vain pikkukaloja. Evakin otti ongen, mutta lopetti saatuaan yhden pienen söpön ahvenen, joka oli nielaissut koukun niin syvälle, että se oli pakko tappaa. Villekin vaihtoi uistimeen. Heittelimme kaikki vuorotellen. Villen oli nyt hyvä harjoitella, kun rannassa ei ollut ketään muuta. Heittotarkkuus ei ole vielä ihan paras... Toki Evalle ja Turkallekin teki harjoitus hyvää. Turkka oli ainoa, joka sai uistilla kalan: säynävän. Eva otti siitä sisälmykset ulos, ja se jäi vielä jääkaappiin odottamaan, josko saisi kaverin.

Toivomme kalojen viihtyvän paatin varjossa

Ville heittää uistia

Aloimme miettiä lähtöä vasta iltapäivän puolella. Menimme uudestaan uimaan, ja Ville puhalsi ilmaa krokotiili Genaan. Gena-raasulle on tullut reikä toiseen takatassuun! Se on ollut miehistössä monta vuotta, emmekä haluaisi siitä luopua, joten yritimme paikata reiän purjeteipillä. Vähän se vuotaa edelleen, mutta Ville jaksoi aina välissä hiukan puhaltaa lisää ilmaa Genaan, niin se jaksoi taas uida.

Ville ja Gena töissä: putsasivat levää poijuköydestä

Ollessamme lähtökuosissa rantaan tuli purjevene. Juttelimme heidän kanssaan vähän aikaa, sitten otimme köydet irti kellon ollessa 15.00.

Pennäsin ranta jää taakse

Ajelimme etelään, Gyltön ohi kohti Granöta. Kahvit ja voileivät syötiin matkalla. Näin helteisenä päivänä ei oikein edes tule nälkä. Gyltön käännöksen jälkeen näytti yhtäkkiä siltä, että ehkä pääsisimme jonkun mailin purjeillakin. Vedimme ensin keulapurjeen ulos vähän ennen kello viittä, mutta se ei vetänyt - tuuli oli kuitenkin liian myötäistä ja vähäistä. Genaakkerituuli, totesimme ja aloimme jumpata sitä ylös. Hiukan oli säätöä, kun ei ollut Timoa, joka jo rutiinilla laittaa sen nostokuntoon, mutta saimme sen kuitenkin vetämään 17.30. Aika hyvin se toimi, kevyessä tuulessa kuljimme 4-5 solmua. Matkaa Granöseen ei enää ollut paljon. Laskimme genaakkerin vähän kuuden jälkeen (jännästi tuuli pyöri saarten välissä, se kääntyi yhtäkkiä melkein vastaiseksi), ja olimme kiinni Granön laiturissa puoli seitsemältä. Veneitä ei meidän lisäksemme ollut kuin kolme. Yksi moottorivene tuli vielä hiukan meidän jälkeemme.

Genaakkerilla kohti Granötä

Ville lähti heti kumpparoimaan, sillä hän halusi soutaa katsomaan, löytyisikö viereiseltä pikkusaarelta vielä jälkiä Hertan ja hänen viime kesäisestä leikistä. Jotain savirakennelmia oli kuulemma jäljellä. Eva meni uimaan, ja kohta myös Ville ja Gena olivat meressä. Vesitramppa oli tyhjänä laiturilla. Se on rikki.Sitä oli kuulemma yritetty korjata, mutta ei selvästikään ollut onnistuttu. Harmi.

Pikkusauna oli lämmin, ja meille tuli vuoro aika nopeasti. Eva ja Ville olivat valmiiksi uikkareissa, ei muuta kuin pyyhkeet mukaan ja saunaan. Ville lainasi Kilon poliisi -vitsikirjaa: Ensin käydään saunassa, ja sitten syödään vasta. Suunnittelimme lavolla istuessamme saunasynttäreitä, joissa voisi olla vihdan muotoinen kakku... Kaikki kävivät saunasta myös uimassa. Villen olkapäät ovat vähän palaneet aurinkorasvan käytöstä huolimatta. Hänellä oli saunassa pieni pyyhe niskassa olkapäiden suojana. Ville totesi, että rasvan pitäisi olla water resistant, mutta se ei ole soap water resistant, koska lähtee käsistä saippuapesussa. Ehkä se ei ole kovin salt water resistant, vaan lähtee uidessakin.  

Saunan jälkeen söimme suomalaista ruokaa espanjalaiseen aikaan: graavia lohta, perunoita, kukkakaalia, kurkkua ja tomaattia. Jääkaapista löytyi tilaa valkoviinipullollekin.

Päivällinen ja iltapala samalla istumalla

Gena pääsi riippumattoon loikoilemaan...

... ja yöksi keulaan nukkumaan Timon paikalle

Lauloimme Krokotiili Genalle (Puff on lohikäärmeen sävelellä):

Gena krokotiili on iloinen

nyt vaalenneet ja haalenneet ovat vanhat suomut sen

Muovista tehtiin Gena aikoinaan

ja monta vuotta sitten jo se lähti seilaamaan.

Gena krokotiili, niin iloinen

eksyi kerran Itämereen, oli sumu hirmuinen

Gena ei uida voinut, niin löysi sen

tuo Ville pikkuinen, joka myös oli iloinen.

Hän vanhan krokotiilin korjas teipillään

raajat laittoi paikoilleen ja sai sen nauramaan

veteen siitä mentiin, se johti seikkailuun

ja kumpainenkin unohti jo aivan kaiken muun.