Haapasaari - Ulko-Tammio - Rankki - Lehmäsaari 13+21+4=38 nm

Lähdimme Haapasaaresta vähän ennen kahdeksaa. Söimme aamupalaa ajellen samalla eteenpäin, vielä vähän idemmäs Ulko-Tammioon. Oli tosi kaunis ja tyyni aamu.

Ville kaivoi saippuakuplat esiin ja puhalteli niitä peräkannelta

Pienen Somerin kalliosaaren mastot näkyivät väylän eteläpuolella, Suursaarikin siinsi horisontissa. Someri on vain 9 km Suomen valtakunnanrajan ulkopuolella. Väylää ajellessaan ymmärsi paremmin kuin kartalta, miten lähellä rajaa sodan jälkeen Venäjälle luovutetut saaret ovat. Niihin olisi hienoa päästä käymään! Todella sääli, että ne jouduttiin luovuttamaan. Tuli mieleen, että jos ne olisi vuokrattu, niin  kuin Neuvostoliitto pyysi, olisiko ollut mahdollista, että he olisivat palauttaneet ne, niin kuin Porkkalan kanssa kävi? Vaikea sanoa. Samaa strategista merkitystä kuin toisen maailmansodan aikana tai jälkeen niillä ei ainakaan enää ole. No, jos Venäjä olisi normaali valtio, kuten esimerkiksi Ruotsi, saariin pääsisi joka tapauksessa käymään, mutta näin nyt ei ole. Kai se joskus muuttuu, ehkä pojat vielä pääsevät niihin käymään.

Sinilevää näkyi ensimmäisen kerran kunnolla tällä reissulla. Tyynessä meressä se näkyi, ehkä sitä on aiemminkin ollut.

Kiinnityimme poijuun Ulko-Tammion laituriin 10.20. Läntinen satamalahti on syvä, laiturin vieressä vettä oli reilusti, ja olisimme ehkä voineet ajaa jopa L:n mallisen laiturin sisäpuolellekin. Saaressa on itäpuolellakin satama, mutta se soveltuu matalampana paremmin moottoriveneille.

Ulko-Tammio kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Saari ei ole koskaan ollut asuttu, mutta se oli jatkosodan aikana linnoitettu. Ulko-Tammiosta on vain noin 6 km rajavyöhykkeelle eli Venäjä on hyvin lähellä. Timon puhelimeen tulikin itäreunalla ilmoitus: tervetuloa Venäjälle. Elisa sekoili, ja varoitti Venäjän roaming-hinnoista. Saaren molemmissa satamissa oli hienot grillikatokset polttopuineen.

Talvisodan aikaan Ulko-Tammiossa oli vartio-osasto, mutta sillä ei ollut raskasta aseistusta. Jatkosodassa Ulko-Tammion strateginen asema oli erilainen, koska Suomenlahden isot saaret oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle. Niinpä saarta alettiin linnoittaa ja sinne tuotiin kaiken kaikkiaan neljä 152 mm Canet-tykkiä, joiden kantama oli 19 km. Sotilaita saaressa oli 120-400 eli määrä vaihteli eri aikoina. Kesällä 1944 Ulko-Tammioon louhittiin pitkää suojatunnelia. Sinne tuotiin samana kesänä myös merivalvonatutka, moderni Saksalta ostettu "Maija", joka oli aikaisemmin ollut Karjalan kannaksella. Sen paikka oli tunnelin päällä. Sillä voi seurata sekä meri- että ilmamaaleja.

Ulko-Tammion linnake osallistui 8.7.1942 Somerin saaren taisteluun (joka oli merkittävä, jopa Ruotsinsalmen taisteluun verrattu - Somerin saari oli tukikohtana Suomelle hyvin tärkeä). Vuoteen 1952 Ulko-Tammio toimi vartiolinnakkeena.

Raskas rannikkotykki  Canet 152 / 45C. Venäläisiltä jäi Suomeen 1917 runsaasti kalustoa, mm. näitä tykkejä, joita suomalaiset modernisoivat ja käyttivät pitkään, vielä jatkosodan jälkeenkin. Ulko-Tammioon tuotiin ensimmäiset tykit 4.7.1941 eli 84 vuotta sitten. Ensimmäiset laukaukset ammuttiin 15.8.1941 . Jatkosodan jälkeen Ulko-Tammion tykit vietiin Utöön ja Sommaröön. Valvontakomissio määräsi viemään kaikki yli 120 mm tykit Porkkalan länsipuolelle.

Rannikkotykkien kantamat ja venäläisten arvioidut hyökkäyssuunnat

Näkötornista Suursaari siinsi horisontissa

Tunneli louhittiin kesällä 1944. Se oli tarkoitettu komento-, keskus-, varasto ja viestitunneliksi. Rakennustyömaa oli kesken sodan lopussa, eikä sitä sitten enää ollut tarpeen tai mahdollistakaan tehdä valmiiksi.

Puoliautomaattinen ilmatorjuntakanuuna vuodelta 1931. Sillä voi ampua sekä ilma- että merimaaleja.

Pyörät, joilla ilmatorjuntakanuunaa on siirrelty

Ulko-Tammion itäsatamasta löytyi 12.9.1941 hukkunut jalkaväkisotilas, Riiassa vuonna 1922 syntynyt Jankelis Azioka Ebrilis. Suomalaiset hautasivat vainajan Ulko-Tammioon ja kaiversivat ristiin kiinnitettyyn pakinkannen palaseen hänen henkilötietonsa. Ebrils menehtyi todennäköisesti venäläisaluksessa, jonka Ulko-Tammiosta lähteneet vartioveneet olivat upottaneet syyskuussa Suomenlahdella. Haudalle pystytettiin ortodoksiristi. Vasta 2010 selvisi, että hän olikin juutalainen, ja hänen perheensä ja sukulaisensa menehtyivät Latvian juutalaisvainoissa 1941. Hautaan kiinnitettiin uusi muistolaatta, jossa on Daavidin tähti.

Ulko-Tammion länsipuolen laituri

Ulko-Tammio oli tämän reissun kääntöpiste, tämän pidemmälle emme tällä kertaa ehdi. Laituriin olisi ollut kiva jäädä yöksi, auringossa oli mukava olla. Ville viritti taas hetkeksi riippumatonkin keulaan. Meillä oli kuitenkin tavoitteena käydä myös Rankin linnakesaarella Kotkan edustalla. Tuuli- ja aikataulupaineita oli sen verran, että lädimme jatkamaan Ulko-Tammiosta klo 15.15.

Matkanteko oli pelkkää koneajoa. Tuuli oli melko vähäistä ja vastaista. Ajoimme hiukan kiertäen ohi Tammion kyläsataman. Siellä olisi ollut paikkoja aallonmurtajaan tehdyssä laiturissa.

 

Tammion kylänranta

Poijupaikkoja aallonmurtajaan tehdyssä laiturissa

Rankin satama oli täysin tyhjä, ja näytti harvinaisen karulta, melkein hylätyltä. Mietimme, onko toiminta täällä kokonaan loppunut. Otimme kuitenkin laiturin syrjään kiinni 19.25 ja lähdimme vähän katsomaan paikkoja. 

Entisen sotilaskodin ovi oli auki. Siinä toimi kahvila. Pihassa oli tupakkatauolla pari työntekijää, joista toinen tuli tervehtimään ja kysymään, olemmeko päiväkäynnillä vai jäämmekö yöksi - päivämaksu 7 eur ja yö 25,- + 10,- sähköstä. Kahvilan asiakkaille laituri on ilmainen eli haluaisitteko jotain kahvilasta, olemme juuri menossa kiinni. Oli vähän ansaan joutuneen kanin olo. Päätimme selviytyä rahalla eli ostimme kaikille jäätelöt. Timo tosin jälkeenpäin sanoi, että miksei ostettu vain yhtä limsaa, silloinkin olisi oltu asiakkaita... Sitten teimme nopean kierroksen Rankin saarella.

Rankin satamalaituri. Poijut rannassa, eikä meressä...

Miss Elaine Rankin laiturissa

Seuraava 152 mm Canet

Vanha valonheitinasema. Valonheitin on ollut alhaalla suojassa ja nostettu sieltä tarpeen mukaan hissillä käyttöön

Vanha kasarmi

Sotilaskoti / kahvila

Tervetuloa Rankkiin tosiaan!

Rankin satama-allas

Lähdimme Rankista hiukan klo 21 jälkeen. Olipa kokemus! Vaatii jo pokkaa pyytää tuosta satamasta yli kahdenkympin satamamaksua. Vähän kaikki näytti Rankissa olevan rempallaan. Siellä on tietysti paljon kunnostettavaa ja ylläpidettävää. Paikka vastaa laajuudeltaan Örötä tai Katanpäätä. Yrittäjä on tainnut haukata liian suuren palan tai sitten hänellä on Rankille muita suunnitelmia kuin matkailu. Jotain tontteja saaren itäreunalta on ilmeisesti jo myyty.

Kun Rankki osoittautui huonoksi yöpymispaikaksi, piti keksiä jotain muuta. Päädyimme  Kotkan kaupungin ylläpitämään rantaan Lehmäsaareen, ns. "Lehmän monttuun". Olimme poijussa saunan edessä kiinni 21.45. Lahti on syntynyt alun perin soranoton seurauksena 1900-luvun puolivälissä. Hiekkaa oli joka paikassa, sen kulkeutumista veneeseen ei voinut välttää, mutta muuten paikka oli mukava ja rauhallinen nukkumiseen. Ja ilmainen! Syötiin lämpimiä voileipiä iltapalaksi ja laitettiin päät tyynyihin.