Lappo - Mariehamn 54 nm

Herätyskello soi aamulla seitsemältä. Satoi. Katsoimme sääennustetta ja totesimme sään kirkastuvan aamupäivän aikana. Annoimme itsellemme hiukan lisää uniaikaa ja nousimme vasta puoli yhdeksän maissa. Emme pitäneet kovaa kiirettä aamupalan ja lähtövalmistelujen kanssa, vaan annoimme sateen hälvetä, ja lähdimme eteenpäin Lapposta klo 11.10.

Tuuli oli kaakossa. Nostimme purjeet 12.05, ja lähdimme kryssimään "valkoista vettä" pitkin Kihtiä alas etelään. Muutamalla vendalla pääsimme Jungfruskärin väylälle, josta jatkoimme ohi Sottungan kohti Långnäsiä, Lumparnia ja sitten Maarianhaminaa. Finnswan ajoi ohitsemme kohti Långnäsiä, ja ennen Sottungaa vastaan tulivat Europalink, Baltic Princess ja vähän myöhemmin Viking Grace. Myös yhteysalukset Skiftet ja Gudingen tuli tavattua.

Tuuli oli korkeimmillaan noin 9 m/s. Jonkun verran vene rullaili, kun ajoimme sivutuuleen / sivuaaltoon Kihdillä, jolloin Villelle meinasi tulla vähän paha olo (kännykällä taisi olla osuutta asiaan). Hän kävi salongissa nukkumassa nokoset, ja olo parani sillä. Villellä oli myös aika ajoin hiukan tylsää, kun vaan ajettiin eteenpäin. Onneksi purjeella ajaessa voi vaikka lukea: tänä kesänä on luettu Enid Blytonin Seikkailujen saarta. Eva luki sitä taas eteenpäin, nyt Filip, Jack, Dinah ja Anne tutustuivat Bill Smugsiin.

Hieman joissakin kohdissa autoimme koneella, esimerkiksi Ängösundin kurveissa, mutta muuten pääsimme koko päivän purjeilla. Tuuli kääntyi ennusteen mukaisesti etelään. Lumparnillakin purjeet vetivät nätisti noin seisemää solmua. Laskimme purjeet Lumparnin eteläreunalla 20.40. Vaikka yritimme lopussa kiiruhtaa, aika ei ihan riittänyt klo 21 sillan avaukseen, vaan jouduimme pyörimään sillan edessä melkein tunnin - harmi. Käytimme odotusajan syömiseen: Villelle lämmitettiin uunissa eilisen murukastikkeen ja spagetin loput, ja me muut saimme lämpimiä voileipiä.

Ville kiikaroi Lumparnilla

Iltapurjehdusta Lumparnilla

Olimme viimeinen vene, joka tuli tänään Lemströmin kanavan sillan avauksesta Maarianhaminan suuntaan. Eipä kulkijoita muutenkaan ollut enää montaa klo 22 sillan avauksessa. Edellämme ajoi yksi Bavaria, joka tuli hiukan meidän perässämme yli Lumparnin, eikä siis myöskään ehtinyt edelliseen avaukseen. Vastaan, Lumparnin suuntaan, ei tullut yhtään venettä.

Olimme ajatelleet rantautua mahdollisimman helposti sataman pohjoisereunan poijuihin. Siellä ei kuitenkaan ollut kuin ihan reunassa kaksi vapaata poijua. Ne olivat aika lailla tuulessa, ja muutenkin kovin kaukana laiturista. Oli siis melkein pakko ajaa sisään satama-altaan tolppapaikkoihin. Onneksi siellä oli paljon tilaa. Turkka totesi, että pohjoisreunasta seuraavassa laiturissa on ainakin tilaa, ja ajoimme siihen. Saimme veneen onneksi kohtuunätisti tolppien väliin - minusta niihin ei koskaan ole kovin kiva ajaa. Jostakin naapuriveneestä tultiin rantaan ottamaan köysiä vastaan. Olimme rannassa kiinni klo 23. Tuli pitkä päivä, mutta lopun tolppaharmitusta lukuun ottamatta hyvä päivä. Eva kiukutteli tolpista, jolloin Ville oli kuiskannut Turkalle: "Äiti on väsynyt." Villen psykologian taju on kunnossa ;).

Turkka kävi maksamassa satamamaksun automaattiin, saimme vessakoodin ja laitoimme sähkötkin kiinni. Söimme vielä pientä iltapalaa, ja sitten kaikki olivat valmiita kaatumaan tyynyihinsä. 

Silta avautuu!

Meidän jälkeemme ei enää tullut kuin pieni moottorivene, joka pääsee sillan alta koska tahansa.

Arkipelagin neonkyltti ei oikein kuvassa näy, mutta siellä se on.