Mariefred - Strängnäs 19 nm

Mietimme vielä aamullakin, jätämmekö jo Mälarenin taakse ja jatkamme Södertäljeen vai menemmekö vielä lännemmäksi. Järvivaihtoehto lopulta voitti, ja jatkoimme matkaa Strängnäsiin. Lähdimme Mariefredistä 10.05. 

Tuuli oli sivuvastaista ja hiukan puuskaista. Emme edes miettineet purjehtimista, vaan ajoimme koneella. Strängnäsin väylän katkaisee kaksikin avattavaa siltaa. Stallarholmenin silta avataan tunnin välein kymmeneksi minuutiksi, aina 20 minuuttia yli tasatunnin. Ajoimme siitä läpi 12.20 avauksessa, siihen ehti Mariefredistä juuri sopivasti. Seuraava silta, Tosteröbron juuri ennen Strängnäsiä, oli noin tunnin ajomatkan päässä (kuuden solmun nopeudella). Vastatuuli hidasti meitä hiukan, ja saimme lisätyistä kierroksista huolimatta jännätä, ehdimmekö sillan avaukseen. Meitä ennen sillasta pääsi muutama vene, sitten meille näytettiin punaista valoa. Toiselta puolelta päästettiin yksi moottorivene. Sitten jännitys tiivistyi: annetaanko meille vielä vihreää valoa, vai joudummeko odottamaan kaksi tuntia, sillä Tosteröbron avataan vain kahden tunnin välein. Valo vaihtui onneksi vihreäksi, ja pääsimme sillasta 13.30.

Strängnäsin vierassatama on heti sillan takana vasemmalla. Se on suojainen lahdenpohjukka, johon on suhteellisen kapea sisäänajo. Paikkoja sanotaan olevan noin 50. Vapaita poijuja oli monta, ja ajoimme suomalaisen jo Mariefredistä tutun Bavarian viereen. Sataman tyttö tuli ottamaan köysiä vastaan ja toivottamaan tervetulleeksi. Olimme kiinni rannassa 13.35.

Lähestymme Stallarholmenin siltaa

Stallarholmenin silta aukeaa

Strängnäsin tuomiokirkon torni näkyy

Miss Elaine Strängnäsin rannassa

Strängnäsin kaupunginlahti ja vierassatama

Olimme juoneet kahvit paatissa siltojen välillä, joten olimme heti satamamaksun maksettuamme valmiita lähtemään katsomaan kaupunkia. Strängnäs on vanha asuinpaikka ja kaupunki. Täällä on ollut ihmisiä jo viikinkiaikaan, joitakin jälkiä on hiekkaisesta maasta löytynyt noin 1000 vuotta vanhasta asutuksesta. Kaupunkikuvaa hallitsee tuomiokirkko, ja sinne mekin suuntasimme heti. Sen rakennustyö on alkanut 1200-luvulla. Kirkon ympäristöstä on löytynyt riimukiviä, ja pari niistä on muurattu kirkon kivijalkaan. 

1080-luvulla Ruotsiin matkusti englantilainen lähetyssaarnaajapiispa Eskil, joka asettu Tunaan (eli nykyinen Eskilstuna on saanut hänestä nimensä). Hän pyrki käännyttämään myös silloisen Strängnäsin asukkaita, mutta hänet kivitettiin täällä kuoliaaksi - joko kristinuskon vuoksi tai sitten muiden valtakamppailujen melskeessä. 1260-luvulla kaupunkiin perustettiin dominikaanikonventti - mahdollisesti samalle kohdalle, jossa Eskil-piispa oli kivitetty. Luostari taas purettiin reformaation aikana 1500-luvulla, ja sen tiiliä käytettiin mm. Gripsholmin (tai silloisen Vasaborgin) rakentamiseen.

Kustaa Vaasa kruunattiin kuninkaaksi Strängnäsissä 1523. Västeråsin valtiopäivät 1527 teki Ruotsista luterilaisen, ja katolisen kirkon omaisuus siirtyi kuninkaan haltuun. Tällöin myös Strängnäsin merkitys muuttui, siitä tuli kirkon ja luostarin vallan häviämisen myötä pelkkä tavallinen kylä. Vaasojen valtakamppailut pitivät sitä kuitenkin tavallaan hengissä, sillä Kaarle-herttua eli myöhempi kuningas Kaarle IX käytti Strängnäsin oppineita apunaan torjuessaan Juhana III:n ajamaa "punaista kirjaa" eli katolisia ja luterilaisia menoja yhdistävää liturgiaa. Kuningas Kaarle IX perheineen on haudattu Strängnäsin tuomiokirkkoon. 

Strängnäsin kirkontorni. Valitettavasti sinne ei päässyt kiipeämään.

Tuomiokirkko oli aika vaikuttava

Alttarikaappi yhdessä sivukappeleista

Alttari ja alttaritaulu (-kaappi)

Kuningas Kaarle IX:n hautasarkofagi

Juhana-herttuan ja Katariina Jagellonican vanhin tytär Isabella (1564-1566) kuoli heidän ollessaan vankina Gripsholmin linnassa ja on haudattu Strängnäsin kirkkoon. Samana vuonna syntyi heidän poikansa Sigismund ja 1568 nuorin tyttärensa Anna. 

Muistokynttiläspiraali oli kaunis. Sytytimme kaksi kynttilää.

Yhdessä sivukappelissa oli lasten leikkitila. Pehmolelut olivat päässeet kirkkoon ja kirkkokahveille.

Riimukivi kirkon kivijalassa

Kirkkoon tutustumisen jälkeen palasimme paatille. Poikkesimme matkalla pieneen kauppakeskukseen, ja kävimme sekä lelu- että kirjakaupassa. Strängnäs on hiukan Mariefrediä suurempi kaupunki, keskustassa on enemmän erikoisliikkeitä (kuten KappAhl ja Lindex, mutta myös vanha Herr Ekipering yms.). Teimme nopean caesar-salaatin kanalla. Käytin purkkikanaa, kanafileitä öljyssä. Ne olivat hyviä, tuote meni ehdottomasti jatkoon! Timo otti tiskaamisen hoitaakseen. Pojat eivät halunneet enää kaupunkia kiertelemään, joten he jäivät paatille. Eva ja Turkka kävivät kiertelemässä Strangnäsin rantoja. Kävimme lähellä rantaa sijaitsevalla tuulimyllyllä, entisen luostarin puutarhassa ja rannassa niemen toisella puolella. 

Entisen luostarin puutarhassa tavattiin paikallinen kissa, joka oli rapsutusta vailla.