Kello herätti 7:00 ja olimme irti laiturista 7.35. Kaunis aamu. Vieressämme ollut saksalainen Lotte Hamelnista lähti hiukan meitä ennen. Muuten satamassa oli täysin hiljaista.
 |
| Skansholmenin ranta ja huoltorakennus |
 |
| Sisäänajo (tai ulos) Skansholmenin lahteen |
Ajeltiin etelää kohti ja syötiin aamupalaa. Timo meni vielä ottamaan nokoset, eikä Ville herännyt ennen kuin yhdeksältä. Poikkesimme katsomassa hyvää ankkurilahtea reitin varrella Fifångin saaressa.
 |
| Mielenkiintoisen näköisiä lomamökkejä (?) Oaxenin rannassa. Saaressa on aiemmin ollut kalkkikaivos. |
 |
| Oaxen. Vanha kalkkiuuni näkyy rannassa. Kaivostoiminta oli loppunut 1970-luvun alussa alettuaan jo 1600-luvulla. |
 |
| Ankkurilahti Fifångissä, reitin varrella |
 |
| Fifång kartalla. Ankkurilahti itärannalla. |
Loppumatkasta ennen Öjan saarta tai Landsortia oli yllättävänkin isoja aaltoja, vaikka tuuli ei ollut kuin 6-9 m/s. Tuuli oli länsi-lounaassa. Sivuaaltoon oli inhottava ajaa, ja teimme hiukan mutkaa etelän suuntaan päästäksemme ensin vasta-aaltoon ja sitten myötäiseen kohti Landsortin sisäänajoa, joka näytti meren suunnalta aika kapealta. Ville halusi hapankorpun. Seikkailujen saari -kirjassa Annen merisairaus menee ohi kun tämä mutustaa keksiä - Ville on nyt keksinyt, että hapankorppu toimii myös. Ennen sisäänajoa vene keikkui sen verran, että laitoin vain keulaköydet valmiiksi, Timo ankkurin ja ajattelimme hoitaa fenderit paikoilleen vasta päästyämme tuulen suojaan. Sitten vaan ajoimme sisään. Rannassa oli heti poika kysymässä:"Har ni bokat?" No emme olleet, joten saimme poijun aika läheltä sisäänajoa. Vieressä ei heti ollut ketään, joten fendereillä ei ollut kova kiire. Poijun nappaaminen onnistui onneksi toisella yrityksellä, vaikka sivutuulessa se olikin hiukan hankalaa. Eka yritys jäi vajaaksi, koska emme oikein ehtineet kääntää venettä tarpeeksi nopeasti: pojan osoittama paikka tuli vähän liian äkkiä. Satamapoika otti myös keulaköydet vastaan, ja sitten säädimme Miss Elainen keikkumaan poijuunsa. Olimme kiinni Öjan / Landsortin laiturissa 11:30. Saaren nimi on siis Öja, mutta kylän Landsort. Saaressa on neljä satamaa eli joka ilmansuunnassa: Vierasveneiden Norrhamn, kylän Söderhamn, luotsiveneiden Västerhamn ja paikallisten / vesibussien Österhamn.
Veneitä tuli koko ajan lisää. Poika oli aina heti kysymässä, onko paikka varattu vai ei. Varattuja paikkoja oli sisemmällä lahdessa, selvästi suojaisemmassa kuin meille osoitettu poiju. Olisi pitänyt varata! Se olisi pitänyt osata tehdä vähintään 24 h ennen saapumista, ja siitä olisi mennyt 50 sek lisämaksu - kai se jollakin muullakin tavalla olisi onnistunut kuin ensisijaisesti toivotulla Swishilla. Meidän kanssa samaan poijuun ohjattiin toinen suomalaisvene, Dufour 38. Kolmaskin vene olisi halunnut samaan poijuun, mutta heidät komennettiin (onneksi) ankkuriin - poika sanoi, että kaksi per poiju. Puolalainen Mefisto onnistui tulemaan rantaan ilmeisesti melkein satamapojan huomaamatta, ja he saivat aika hyvän paikan enemmän perä tuuleen. Meidän toiselle puolelle tuli seuraavaksi iso saksalainen Bavaria 44, jossa luki Segelschule Hering. Se oli Berliinistä, ja siinä oli aika paljon porukkaa. Ilmeisesti yksi osasi käsitellä venettä, ja muut tekivät, mitä sanottiin, mutta melko hyvin homma sujui, vaikka paikka ei ollutkaan helpoin rantautua ja laskea ankkuri.
 |
|
 |
| Saksalaisvene oli kylkikiinnityksessä, ja yksi ruotsalaisvene otti siihen kiinni. |
Oli ihan mielenkiintoista katsella rantautumisia, mutta meillä oli toiveena päästä katsomaan tykkiä. Landsort oli osa ERSTA-ketjua (ERSättning Tungt Artilleri), joka oli rakennettu Tukholman suojaksi. Netissä sanottiin, että tykkipatteriin järjestetään kierroksia 11.30 ja 13.30. Emme olleet varanneet mitään (netissä olisi ollut puhelinnumero), vaan päätimme pelata upporikasta ja rutiköyhää kierrokselle mahtumisen suhteen. No, tuli huono kortti, 13.30 kierros oli jo täynnä. Päätimme jäädä vielä huomiseksi aamupäiväksi, ja varasimme paikat huomiselle 11.30 kierrokselle. Katselimme tykkiä ulkoapäin, ja jatkoimme sitten matkaa saaren pohjoiskärkeen, Grytan-kyltin osoittamaan suuntaan.
Grytan viittasi pohjoismaiden suurimpaan hiidenkirnuun. Sen sanottiin olevan 2,5 metriä leveä ja noin 5 metriä syvä, aika hurjalta se näytti. Siitä käytettinkin nimeä "Helveteskällan". Luontopolku kulki lehmien laitumen poikki. Lehmät näimme vasta satamasta. Ne olivat ottamassa aurinkoa kallioilla. Varmaan aika kivaa olla saaristolehmä ja maisemanhuoltohommissa kesätöissä.
 |
| Vanha tähystyspaikka tms. luontopolun varrella |
 |
| Norrhamnin lahti näkyy, kuva otettu tähystyspaikalta pohjoiskärjen suunnalta |
 |
| Jättegrytan = Helveteskällan = Hiidenkirnu |
 |
| Lehmät ovat kalliolla, näkyvät jos oikein kuvaa suurentaa :) |
Kun emme päässeet tykkikierrokselle, palasimme veneelle tekemään ruokaa ja keräämään voimia lähteäksemme Öjan toiseen päähän, jossa varsinainen Landsortin kylä sijaitsee. Satamasta olisi vuokrattu pyöriäkin ihan sopuhinnalla (130 sek/vrk, lapsille vähemmän), mutta halusimme mieluummin kävellä, silloin näkee maisemat paremmin.
Katselimme tien varren "nähtävyydet" eli ruttohautausmaan (josta ei kyllä tainnut olla oikein tietoa, keitä sinne on haudattu, mutta sellainen nimi sillä oli), jatulintarhan ja erityisesti kesätöissä olevat vuohet. Ville väitti, ettei ollut ennen nähnyt vuohta. Vuohia sanottiin olevan 37. Suurin osa niistä oli kauempana laitumellaan, mutta yksi utelias tuli katsomaan portille. Ville ei olisi lainkaan halunnut jatkaa matkaa, vaan jäädä syöttämään sille pihlajanlehtiä.
 |
| Vuohi Viksunen tuli syömään lehtiä |
 |
| Labyrinten = Jungfrudansen = Jatulintarha |
 |
| Poikkesimme Landsortin kappelissa. Se oli rakennettu vasta 1930-luvulla, kun saarelle tuli enemmän armeijan toimintaa ja sitä kautta enemmän ihmisiä. |
Landsortissa on ollut luotsi jo Kustaa Vaasan ajoista saakka, vuodesta 1535. Luotsitorni ja luotsiveneitä saarella on edelleen, mutta nykyään luotsit eivät enää asu saarella. Majakka puolestaan on Ruotsin vanhin, ensimmäinen "oikea" majakka Landsortissa oli jo 1669. Tämän majakan ulkonäkö on 1870-luvulta, jolloin sitä paranneltiin. Majakka on automatisoitu 1963.
 |
| Västerhamnin sisäänajo |
 |
Luotsiveneitä Västerhamnissa
 |
 |
| Landsortin majakka |
 |
| Ville, Timo ja Neptunuksen avain. Se oli laitettu kallioon muistuttamaan merenkulkijoiden välisestä solidaarisuudesta, toisten auttamisesta. |
 |
| Majakan lähellä oli 1930-luvulla Landsortiin asennettuja tykkejä ja tulenjohtokeskus |
Vasta majakalla näimme mainoksen, että sinne olisi ollut mahdollista päästä kierrokselle päivittäin klo 11, 13 ja 15. Olin katsellut netistä erilaisia sivustoja Landsortista, mutta tuota en ollut huomannut - olisi kyllä pitänyt, kyllä se siellä oli, kaiken muun ohessa. Harmitti vähän, olisimme hyvin ehtineet klo 15 kierrokselle, jos olisimme tienneet siitä. Paatille palattua harmitti hiukan lisää, sillä Turkan rannasta nappaamassa esitteessä kierroksista kyllä kerrottiin - olisi pitänyt lukea se heti kunnolla. Saaristopaikkojen tai vierassatamien yms tietoja saa usein hakea niiden omilta nettisivuilta, Facebook-sivuilta, eri toimijoiden nettisivuilta yms... se ei aina ole helppoa.
Kiersimme majakan ympäristön ja vanhemmat tykit sekä ostimme rannan kahvila-kauppa-baarista jäätelöt. Saltboden oli tosi pieni, mutta valikoima oli yllättävän laaja ja mietitty. Sitten kävelimme luotsitornin ja Österhamnin ohitse takaisin paatille. Ville halusi nytkin syöttää vuohia. Portille tulikin useampia, ja pihlajanlehdistä meinasi kehkeytyä suorastaan tappelu.
 |
| Luotsitorni |
 |
| Österhamn |
Rantaan oli tullut vielä pari venettä lisää. Aika hyvin keikkui edelleen, vaikka meidän ja meren välille tulleet veneet hiukan rauhoittivatkin tilannetta. Miss Elainessa sai nukkua keikkuen kuin kehdossa.
 |
| Poiju näytti aika mielenkiintoiselta! Onneksi vain meidän ja viereisen Dufourin köydet olivat oikeasti vedossa poijussa, muilla oli ankkuri, ja poijuköydet olivat pelkkää rekvisiittaa - en oikein tiedä, miksi niitä oli sinne edes laitettu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti