Miss Elainen lokikirja: Maarianhamina

Eilen illalla emme enää jaksaneet / ehtineet saunaan tultuamme kaupungilta. Niinpä kävimme aamusaunassa ja -suihkussa. Sen jälkeen täytimme Miss Elainen vesitankin. Irrotimme köydet 10.05 ja kävimme vielä huoltolaiturissa tyhjentämässä septin. Polttoainetta emme ostaneet, mutta sitä olisi saanut samasta laiturista. Huoltolaituri on kätevästi suojassa Pommernin perän takana eli siihen on helppo ajaa. Samalla tuli mieleen satamassa mainostetut uunituoreet sämpylät. Niitä myi kahvila Albin. Sämpylöiden lisäksi mukaan tarttui vielä kanelipullatkin. Ne tulivat tuoksuvina juuri uunista.

Ajoimme ulos. Teimme lopullisen päätöksen suunnasta vasta väylän erkaantuessa. Heitimme kolikon pohjoisen ja Enskärin suuntaan – Degerby jää odottamaan jotakin toista reissua. Nostimme purjeet ylös Västerkläppin luona 11.40. Tuuli oli aika lailla lännessä, ja ensin kurssi tuntui aika tiukalta ajettavalta, mutta parani sitten. Eilisen luodetuulen aallot hidastivat myös, tuuli oli selvästi miedompaa kuin eilen ja tuli eri suunnasta kuin aallot.

Emme ole muistaakseni koskaan aikaisemmin syöneet karjalanpiirakoita ja munavoita paatissa, mutta se oli ihan kätevä ”matkaruoka”. Kylmäsäilytystä ja aika paljon tilaa vaativana piirakoita ei voi pitää mukana kauan, mutta päivän, ehkä parikin, ne kyllä säilyisivät varmaan pilssissäkin (ellei nyt ole ihan hellekeli).

Laskimme purjeet 15.35 Signilskärin edustalla. Ajoimme ensimmäistä kertaa Enskärin satamaan. Se on vanha merivartioasema, joka on lakkautettu 2010. Nyt Eckerö Båtförening vuokraa ja hoitaa sitä, se on ollut vierassatamana käytössä ainakin vuodesta 2017. Laiturissa on kymmenisen poijua, ja jonkinlaisella sovittelulla siihen mahtuisi hyvin ainakin 15 venettä, ehkä enemmänkin koosta riippuen. Muutama lisäpoiju auttaisi kiinnittymisessä. Laiturin takana ovat suojaisimmat paikat, ja ne olivat saapuessamme jo täynnä. Sitävastoin olimme aika hämmästyneitä, kun laiturin ulkopuolella, 5-6 poijun takana oli vain kolme venettä kylkikiinnityksessä, periaatteessa tukkimassa melkein koko laiturin. Yksi veneistä tuli juuri ennen meitä, ja meni jostakin syystä kylkikiinnitykseen laiturin päähän vieden kahden veneen paikan. Lähempänä rantaa, laiturin ulkosivulla oli vielä pari poijua jotenkin käytettävissä, joten ajoimme siihen. Joku huusi meillekin, että ajakaa kylkeen. Minua (meitä) ihmetytti rannassa olijoiden laiturinkäyttö, joten huusin vastaan, että miksi täällä sitten on poijuja, jos kaikki ovat kylkikiinnityksessä… Ajoimme poijuun ja saimme keulan kohtuullisesti laituriin, joka oli tukeva, ja jossa oli hyvät lenkit ihan merivartioaseman tyyliin.

Vieressämme oli kylkikiinnityksessä kapea ja pitkä nätti puuvene. Pariskunta istui veneessä rennosti katsellen tapahtumia kukkavaasinsa vierestä. Joku kävi heille jo sanomassa, että kannattaisi ehkä viedä köysi vaikka uimalla poijuun, koska lisää veneitä saattaa tulla. Turkka totesi, ettei rannassa olevien veneiden kiinnitykseen helposti kuulu puuttua, mutta nyt ehkä voisi miettiä, saisiko laiturin käytettyä tehokkaamminkin. Sanoimme, että pojilla oli joka tapauksessa tarkoitus laittaa kumivene taas veteen, joten voimme viedä köyden poijuun, niin ei tarvitse uida. He sanoivat olleensa poijussa ensin, mutta väli sieltä laituriin ei riittänyt heille. Poijuissa oli selvästi eroa, osa tuli vedettäessä kovin lähelle laituria. No, loppujen lopuksi me siirryimme yhtä poijua rannemmas eli ihan reunimmaiseen, ja he ottivat kiinni siihen, missä me olimme olleet. Hyvin riittivät poijuvälit molemmille. Puuvene oli sinänsä omanlaisensa operoitava, sillä siinä ei ollut moottoria lainkaan, se liikkui vain purjeilla ja melalla. No, seuraavaksi kylkikiinnitykseen puuveneen paikalle tulikin sitten valtava ruotsalainen Regina af Vindö, ja sen kylkeen iso Bavaria-kaverinsa. Myöhemmin illalla saapunut Arcona meni vähän väkisin laiturin toiselle puolelle, tavallaan toisten veneiden taakse, ja ihmetteli myös melko selkeästi sataman kiinnitystapoja. Paikalla oleva satamakapteeni ei olisi huono juttu.

Kumivene jo pumpattu, puuvene siirtynyt, ja ruotsalaisia tullut laiturin kylkeen

Ruotsalaisveneet olivat tosi isoja. Laiturin reunassa Regina af Vindö, sitten yli 40-jalkainen Bavaria.

Satama Heligmanilta kuvattuna

Enskär on tosi kaunis ja kiinnostava paikka. Rannassa on pieni museo, jossa kerrottiin Signilskärin ja Enskärin historiasta. Signilskärissä on ollut jonkinlainen pieni kappeli jo 1200-luvulla, ja ainakin 1568 saarissa on ollut pysyvää asutusta. Suomen sodassa 1808-09 ruotsalaiset ja venäläiset joukot kohtasivat täällä, ja saarten hallinta vaihteli. 1860-luvulla Heligmanille, Enskärin eteen, rakennettiin majakka (ledfyr) ja siellä toimi luotsiasema. Ennen ensimmäistä maailmansotaa rakennettuun Pietari Suuren merilinnoitukseen nämä saaret eivät kuuluneet, mutta 1930-luvulla suomalaiset suunnittelivat tänne rannikkotykkejä, ja linnoituksia alettiinkin rakentaa jo ennen talvisotaa. Tästä laskettiin myös yhteistyössä Ruotsin kanssa miinoitteet, joilla suljettiin Pohjanlahti. Välirauhansopimuksessa ei puhuttu mitään Ahvenanmaan demilitarisoinnista, joten sekä Kökarin että Enskärin pysyvää linnoittamista suunniteltiin ja aloitettiin ruotsalaisten kanssa. Sitten venäläiset vaativatkin yhtäkkiä kesäkuussa 1940 Ahvenanmaan demilitarisoinnin jatkamista, ja jo rakennetut puolivalmiit linnoitteet piti räjäyttää, ja miinoitukset purkaa. Jatkosodan aikana hankkeet toteutettiin, ja miinoitukset laskettiin uudestaan - sekä Ruotsin että Suomen puolelle. Suomen puolelle laskettiin 600 miinaa. Varsinaiset tykit olivat Enskärissä, 152 mm Canetteja oli lopulta kolme, ja tulenjohtoasema Heligmanilla. Lopullisesti asemat valmistuivat vasta kesällä 1944 - kolme viikkoa ennen sodan loppumista. Sodan jälkeen tykkiasemat piti taas räjäyttää. Kanuunat sitä vastoin tuotiin Reposaareen eli ne kanuunat, joita näimme kesäkuussa Reposaaressa, ovat olleet täällä! Aika hauska yhteensattuma.

Enskärissä ehti toimia merivartioasema 64 vuotta. Se lakkautettiin 2010, mutta merivartijoiden torni on edelleen käytössä ja kiellettyä aluetta. Rannasta lähtee parikin luontopolkua, Skelettstigen ja Heligman. Kävimme katsomassa räjäytettyä tykin paikkaa ja tunnelia. Toinenkin vastaava olisi ollut kauempana pohjoiskärjen puolella, mutta sinne saakka emme kävelleet.

Ville huomasi veneen vieressä rannassa uimassa olleen rantakäärmeen. Hän oli tyytyväinen, kun nyt on kertaalleen nähty molemmat käärmelajit, sillä Isokarilla nähtiin kyy.

Räjäytys on ollut tehokasta

Museossa

Pojat kumpparoivat Heligmanille, Eva ja Turkka kävelivät luontopolkua

Saunavuorot varattiin kirjoittamalla veneen nimi satamavajan seinässä olevaan lappuun. Varasimme siitä vuoron 21-22. Satamamaksu oli 25,- ja saunan sai tunniksi kympillä, varsin kohtuullinen hinnoittelu siis. Satamamaksu maksetaan joko käteisellä laatikkoon tai tilisiirtona. Internet ei toimi ihan valtavan hyvin tai ainakin vaihtelevasti saaren eri paikoissa. Olemme niin lähellä Ruotsia, että rannikko näkyy. Telia toivottikin tekstiviestillä tervetulleeksi Ruotsiin. Juomavettä saarella ei ole, mutta sähköä laiturilta saa. Rannassa on pari puuceeta, roskikset ja grillipaikka. Puusaunan lämmittää sen ensimmäisenä varannut, ja muut sitten pitävät lämpöä yllä. Naapurivene vahvisti saunan vieressä olevan myös uimalaiturin, joten otimme uikkarit mukaan saunareissulle.

Sauna oli melko armeijahenkinen, mutta ok. Kiukaasta sai löylyt ja pesuhuoneessa oli kaksi suihkua, joista tuli lämmintä vettä. Uimalaituri oli ihan saunan vieressä, tukeva ja kiva. Vesi tuntui tietysti kylmältä kuuman saunan jälkeen, mutta silti yllättävän lämpimältä – arvioisin 18-19 astetta. Oli tosi kiva uida aivan kirkkaassa ja puhtaassa vedessä. Sinilevää ei tällä reissulla ole toistaiseksi näkynyt kuin Maarianhaminan Länsisatamassa.