Vrak museum, shoppailua ja Gröna Lund

Emme saaneet varattua samaa paikkaa enää pariksi seuraavaksi yöksi, joten meidän piti keskiviikkoaamupäivällä siirtää vene toiseen laituriin, paikalle nro 440. Paikka nro 257 oli sataman sisäpuolella, ja hiukan suojaisempi kuin uusi paikka lännen puoleisen laiturin ulkoreunalla. 

Keitimme paatissa vielä kahvit ja lähdimme vasta sitten liikkeelle. Kävelimme rantaa pitkin kohti Vasahamnenia. Kiersimme matkan varrella olevan Beckholmenin eli vanhan telakka-alueen. Siinä on kolme eri kuivatelakka-allasta. Ne ovat eri ajoilta, ja kaikki edelleen käytössä.

Beckholmenin uusin korjaustelakka

Saarella oli parikin hassua pientä vartiokoppia. Timokin mahtui sisään. Ville ei sentään saanut ovea työnnettyä kokonaan kiinni, vaikka yritti.

Vanhemmat kuivatelakka-altaat

Sitten jatkoimme Vasahamneniin ja menimme Hylkymuseoon (Vrak museum). Se on suhteellisen uusi paikka. Siellä kuvattiin, mitä arkeologiset löydöt voivat kertoa laivoista ja laivanrakennuksesta, käytiin läpi joitakin suurempia merionnettomuuksia (esim Kronan, Resande mannen,Wrouw Maria, Estonia...). Itämeressä on valtava määrä hylkyjä!

Museossa oli tosi paljon erilaista materiaalia ja luettavaa. Erilaisia näyttötauluja tai valoa ja ääntä oli onnistuneesti lisätty esillä oleviin kuviin tai esineisiin. Museo on kohtuullisen uusi, ja se näkyi: kokonaisuus oli looginen ja yhtenäinen ja tekniikka toimi. VR-lasien avulla pääsi sukeltamaankin. Eri tapahtumista kertovat huoneet olivat aikajärjestyksessä (me tosin päädyimme kulkemaan ne väärään suuntaan). Huoneissa puhuttiin viikingeistä, Kustaa Vaasan ja hänen perillistensä suhteista Itämeren yli erityisesti Puolaan- ja Danzigin saarrosta, jossa ruotsalaiset päätyivät räjäyttämään yhden sotalaivansa. Nauvon edustalle haaksirikkoutuneessa Wrouw Mariassa oli lastina mm. maalauksia Venäjän keisarinna Katariina Suurelle. Museossa saattoi esimerkiksi katsoa, millaisia maalauksia laivan lastina oli. Toisen maailmansodan aikaisesta Itämeren miinoittamisesta kerrottiin, ja nähtävissä oli mm. saksalaisen sukellusveneen sotapäiväkirja. Estonia-huoneessa oli kuunneltavissa viimeinen VHF-keskustelu, jonka Estonia kävi Silja Europan ja Mariellan kanssa. Se oli karuudessaan aika hurjaa kuunneltavaa. 

Erilaisten näyttöruutujen kautta oli saatavissa paljon tietoa. Tässä sitä saattoi "ladata" itse valitsemiltaan levyiltä.

3D-malleja saattoi pyörittää näytöllä

Museosta jatkoimme matkaa kaupungille. Ostimme SL:n matkakorteille 24 h aikaa ja kävimme kiertelemässä kauppoja suurempia ostoksia tekemättä. Ruokatavaratäydennystä ostimme Hemköpistä. Ruoka ei Ruotsissakaan erityisen edulliselta tunnu. Ravintoloiden hintataso sen sijaan on selvästi matalampi kuin Suomessa - ehkä kilpailua vaan on enemmän.

----------------------------------------

Färjan till Gamla Stan. Takana purjelaiva Tre Kronor.

Torstaina 13.7. lähdimme reippaammin liikkeelle. Käytimme SL:n korttia ja ajoimme ensi Gröna Lundiin ja siitä Djurgårdsfärjanilla Gamla Staniin. Kävelykadun varrelta tuli vastaan viikinkikauppa, jossa kävimme edelliselläkin Tukholman reissulla. Villeä jäi silloin kaivelemaan "tikari", kaunis paperiveitsi. Nyt hän sitten sai sen. 

Gamla Stanista kävelimme Drottninggatania keskustaan ja ajoimme tunnelbanalla Östermalmille. Halusimme käydä Captain´s Shopissa, venetarvikeliikkeessä, josta on usein löydetty jotain kivaa ja hyödyllistä. Pari pientä juttua sieltä nytkin löysi tiensä reppuun.

Kävimme vielä Lidlissä, osin uteliaina katsomassa, onko valikoima miten paljon Suomea vastaava. Sitten ajoimme takaisin keskustaan bussilla. Menimme testaamaan lounasta Kulturhusetin viidennessä kerroksessa sijaitsevaan Panorama-ravintolaan. Lounas ei ollut erityisen ikimuistoinen, mutta maisema ikkunasta oli sinänsä kiva.

Seuraavaksi oli vuorossa poikien odottama kohde eli Gröna Lund. Sen lippupolitiikka oli muuttunut niin, että kaikkien oli pakko ostaa ranneke. Senioreille se myytiin edullisesti, mutta Timo ja Eva tarvitsivat aikuisen rannekkeen. Vähän ärsyttävää, kun seurueen aikuiset olisivat tulleet toimeen ilman kieputustakin... Ihmettelen, miksi puisto oli muuttanut linjansa tällaiseksi - luulisi sen karsivan pois sellaisia, jotka haluaisivat enemmänkin tulla syömään puistoon ja nauttimaan sen mukavasta tunnelmasta (joka siellä kyllä edelleen oli).

Liput piti ostaa netistä. Rannekkeet sai sitten lunastaa vanhoista lippukopeista, ja sitten portilla tarkastettiin vielä liput. Vähän monikutkaista sekin. Rannekkeeseen voi ostaa ajoaikaa joko koko päiväksi eli 10-22 tai sitten aamu- tai iltapäiväksi (eli joko 10-16 tai 16-22) - puistossa sai sinänsä olla koko päivän. Meillä oli siis iltarannekkeet, ja hyvin tuo aika riitti.

Aloitimme ajelut mustekalakarusellista - Turkka jätti sen väliin, muiden mielestä se oli aika kiva. Pojat jatkoivat Vilda Musen -vuoristorataan (myöhemmin Turkkakin kävi siinä heidän kanssaan). Kvasten-vuoristoradassa ja Kummitusjunassa ajoivat kaikki, samoin pienemmässä ketjukarusellissa ja Lustiga Husetissa käytiin montakin kertaa. Viirun ja Pesosen talo kierrettiin, pyörittiin teekupeissa ja pikkuvuoristoradoissa. Ville halusi vielä vanhoihin autoihinkin ja vanhanaikaiseen karuselliin. Pojat kävivät pyörimässä vielä muutamassa muussa laitteessa, mutta korkeaan ketjukaruselliin, Monster-vuoristorataan tai korkeisiin vapaa pudotus -laitteisiin ei kukaan halunnut. Kummitustalossa (House of Nightmares) käytiin myös - siitä meni pieni lisämaksu, mutta olimme sen verran uteliaita, ja olihan se tavallaan ihan jännä, ei kuitenkaan pelottava.

Jaksoimme kierreellä Gröna Lundissa yli yhdeksään. Kun kukaan ei enää halunnut mihinkään laitteeseen, ostimme vielä jäätelöt + Ville halusi hattaran. Saatiin jäätelöpalloja, vaikka pyydettiinkin ensin glassbollar, kun oliis pitänyt sanoa kulor... Gröna Lund oli edelleen kiva ja viihtyisä paikka.