Malma Kvarn - Båtveskär 43 nm

Malma Kvarnissa nukutti hyvin! Vieressämme ollut moottorivene lähti joskus yhdeksän jälkeen, kun me vasta söimme aamupalaa. Ranta alkoi pikku hiljaa tyhjentyä. Me lähdimme vielä vähän katselemaan  paikkoja. Hiukan kauempana piti kartan mukaan olla kaksikin sisäjärveä, ja uimapaikka. Halusimme käydä katsomassa ainakin sen. Muina nähtävyyksinä sataman esitteessä mainittiin jotkut vanhat armeijan rakennukset, joissa pesii harvinaisia lepakoita, sekä hiidenkirnu. Ne olivat muutaman kilometrin päässä, joten saivat jäädä odottamaan aikaa parempaa.

Kävelimme saunan taakse, kohti sisäjärveä - uimaranta olikin ihan lähellä saunaa, yhden mutkan takana. Harmitti, sillä siinä olisi eilen illalla ollut kiva käydä uimassa saunomisen lomassa. Vähän outoa, että paikkaa ei juuri mainostettu. Satamakapteeni selitti kyllä, miten saunalle löytää, mutta ei sanonut mitään uintimahdollisuudesta. Aurinko paistoi rantaan, eikä tuuli sopinut siihen lainkaan. Ville ja Eva kävivät nopeasti hakemassa uikkarit ja pyyhkeet veneeltä. Sitten Eva ja pojat kävivät uimassa. Vesi oli lämmintä, hienoa ja kirkasta. Tosi hauska uintipaikka! Malma Kvarn täytyy valita laituripaikaksi toisenkin kerran.

Malma Kvarnin bistro

Malma Kvarnin huoltorakennuksia

Sisäjärven maisemaa

Uimassa!

Uimaranta

Uinnin jälkeen laitettiin vene purjehduskuntoon ja lähdettiin liikkeelle 11.15. Etelätuuli oli jo noussut jonkin verran, mutta rannasta oli helppo lähteä, koska vieressä oli nyt hyvin tilaa. Ajoimme ulos ja nostimme isopurjeen heti sataman ulkopuolella 11.25. Keulapurjeen vedimme ulos hiukan myöhemmin päästyämme lahdesta ulos väylälle.

Malma Kvarnin ranta

Purjehdimme pohjoiseen. Tuuli oli aika myötäistä, ja menimme "virsikirjalla" pitkän aikaa. Keulapurje ei oikein meinannut pysyä kunnolla vedossa. Meidät ohitti suomalainen Oceanis 39, jolla keula pysyi "virsikirjassa" spiirapuomin avulla. Ehkä sellainen olisi hyvä hankinta. Sandhamnin ohi ajoimme 12.50. Sinne tai sitten sisäväylälle suuntasi paljon veneitä. Kaiken kaikkiaan liikenne oli tosi vilkasta, veneitä oli liikkeellä hurjan paljon.

Ajelimme Möjan ohi. Siellä olisi ollut useampikin mahdollinen ranta, johon mennä, mutta päätimme jatkaa pidemmälle. Möjan maisemat näyttivät kutsuvilta: punaisia siistejä taloja, kaunista saaristomaisemaa. Sekin täytyy laittaa ns. pitkälle listalle ts. "paikkoja, joissa olisi kiva joskus käydä". 

Laskimme purjeet 16.30 Rödlögan edustalla. Ajoimme katsomaan, mahtuisiko sinne. Siellä on useampia kalliokiinnitysmahdollisuuksia, yksi Kryssarklubbenin poiju ja voi tietysti myös jäädä vain ankkuriin. Veneitä oli jo kiinni vähän joka kalliossa, tai ainakin siltä tuntui. Rödlögan kylä ja maisema näyttivät nekin kivoilta, mutta paikat ahtailta, joten päätimme jatkaa eteenpäin. Rödlöga päätyi sekin "pitkälle listalle". Täytyy koittaa tulla kiertämään näitä paikkoja joskus kesäkuun puolella, jolloin ruuhkaa ei vielä samalla tavalla ole kuin nyt.

Nostimme purjeet uudelleen Rödlögan edustalla 17.15. Katselimme mahdollisia paikkoja, ja päätimme kokeilla seuraavaksi onneamme Granhamnissa (satamakirjan nro 16). Laskimme purjeet 19.10 Granhamnin edustalla. Granhamn on satamakirjan mukaan luonnonsatama, jossa on suurin piirtein aikojen alusta odotettu sopivaa hetkeä ylittää Ahvenanmeri. Kallioissa on löydettävissä tekstejä ja kuvia, joita on hakattu odotellessa. Me emme nyt päässeet niitä katsomaan, sillä kallioissa oli jo kiinni kuusi venettä eli sekin lahti oli jo aika täynnä. Onneksi tällä alueella on paljon luonnonsatamavaihtoehtoja!

Ajoimme kohti Fejania. Siellä olisi ollut isompi vierassatama, mutta mooringline-kiinnityksellä, joka ei oikein innostanut. Fejanin länsipuolella Båtveskärissä (satamakirjan nro 23) oli tarjolla pari sopivaa kalliota, ja siellä niistä toinen, nimenomaan paremmin purjeveneelle sopiva, oli vapaana! Timo sen huomasi, olimme jo kääntymässä pois, mutta palasimme ja totesimme, että näin on - siihen voisi yrittää. Pääsimme ekaa kertaa käyttämään kalliokiiloja, ja saimme niillä Miss Elainen mukavasti kiinni kallioon. Ranta on kallion jälkeen heti syvä, kaiku näytti 2,5 m. Kalliolle on Villenkin helppo kulkea keulaportaista eli löysimme hyvän ja suojaisen yöpymispaikan. Saari ei sinänsä ole mitenkään ihmeellinen, mutta yöpymispaikaksi oikein hyvä. 

Ville halusi leikkiä rannassa veneillä - oli kuulemma hyvä satama. Timo päätyi vähän puljaamaan: jalka luiskahti kalliolta, ja toisen puolen raajat kastuivat. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kastelee.

Syötiin Nynäshamnin Rökeristä ostetut savustetut katkaravut, patonkia Miss Elainen uunista ja pekonisalaattia. Katkaravut olivat todella hyviä! 

Huomenna Ruotsi jääneekin sitten tältä vuodelta taakse. Tuuliennuste näyttää siltä, että kannattaisi tulla yli nyt maanantaina tai sitten päätyy odottelemaan kelvollista tuulta jokusen päivän. Toisaalta tylsää jättää Ruotsi ja toisaalta kivaa tulla Suomeen: olisi ollut kiva seilata Ruotsin rannikkoa vähän pidempi pätkä, mutta toisaalta "pitkän listan" paikkoja on Suomessakin näkemättä. Muutaman ehtii vielä, ennen kuin kesä taas loppuu. Huomenna on enää viisi kuukautta jouluaattoon (ja onneksi vain 11 kuukautta juhannusaattoon).

Lopuksi tämän päivän Ville: Kun olimme purjehtimassa ja oli juuri jotain purjeidensäätöhommia, Ville alkoi vinkua rusinoita. En heti edes ehtinyt niitä hakea, enkä ollut niin innostunutkaan hakemaan, koska oli aikomuksena keittää kohta kahvia ja syödä jokunen voileipä. Ville jankutti rusinoistaan, eikä uskonut, että jankuttaminen ei yleensä edistä asiaa. Timon soittolistasta tuli samaan aikaan Tomas Ledinin Sommaren är kort, ja Timo kyseli, mistä Ledin aloitti uransa. "Rusinoista", vastasi Ville (oikeasti Abban taustalaulajana).  Joku vene tuli vastaan ajaen lujaa suoraan juuri ohi menneen yhteysaluksen aaltoihin. Ville totesi, että "keula meni aaltoon kuin rusina". Sitten hän alkoi lallattaa S-marketin itsepalvelukassan etukorttihöpinää omilla sanoillaan: "Jos sinulla ei ole rusinaetukorttia... jos sinulla on rusinaetukortti..." Tässä kohtaa jankutus (valitettavasti) johti toivottuun lopputulokseen, ja Ville sai rusinansa. Hävitettiin se Karthagokin.