Linna, joka ei osannut päättää...

... onko se taidemuseo vai historiallinen museo. Sunnuntaipäivän pääkohde oli Gripsholmin linna.

Aamuyöllä satoi, ja aamupäiväksi oli luvattu reippaampaakin sadetta. Toivoimme ehtivämme ennen sitä Gripsholmin linnan suojiin. Matkan varrella oli tietysti juna-asema, ja muistimme, että Östra Södermanlands Järnvägin näyttely jäi eilen katsomatta. Poikkesimme vielä katsomaan sen, ja sillä aikaa sadealue saavutti Mariefredin. 

Junanäyttelyssä oli aika paljon samaa tietoa kuin mitä löytyy ÖSLJ:n sivuilta netistäkin eli kerrottiin 600-millisistä rautateistä eri paikoissa Ruotsissa, niiden toiminnasta ja tarkoituksesta sekä niissä käytetyistä vetureista ja vaunuista. Junat olivat tänäänkin liikenteessä. Katselimme höyryveturin lähtöä hetken, ja sitten suuntasimme reippaasti sateeseen ja kohti Gripsholmin linnaa.

Gripsholmin linna on alun perin drotsi tai valtaneuvos Bo Jonsson Gripin 1380-luvulla perustama - siitä siis nimi. Bo Jonsson Gripin kuoleman jälkeen kuningatar Margareeta lunasti linnan kruunulle 1400-luvulla. Sen jälkeen se päätyi Sture-suvulle, kun Sten Sture osti paikan ja perusti sen viereen kartusiaaniluostarin nimellä Pax Marie 1498. Mariefred on siis saanut nimensä luostarista. Luostari ei ehtinyt toimia kuin vähän aikaa, sillä jo 1525 Kustaa Vaasa lakkautti sen osana uskonpuhdistusta. Samassa yhteydessä hän takavarikoi luostarin maat ja omaisuuden valtiolle. Kustaa Vaasa korjautti tai rakennutti linnaa uudelleen, siitä tuli Vasaborg. Eerik XIV jatkoi linnan rakennustyötä. Sitä rakennettiin käytännössä koko 1500-luvun ajan.

Eerik XIV piti veljeään Juhanaa ja tämän vaimoa Katariina Jagellonicaa vankeina linnassa 1563-67. Heidän lapsistaankin kaksi, Isabella ja Sigismund, syntyi linnassa. Myöhemmin osat vaihtuivat: Eerikistä tuli Juhanan vanki, ja häntä pidettiin linnassa 1571-73. Myös hänen vaimonsa Kaarina Maununtytär sai pari lasta vankeusaikana Gripsholmissa. Heidän jälkeensä linna kuului kolmannelle Kustaa Vaasan pojalle eli Kaarle-herttualle (myöhemmin kuningas Kaarle IX). 1600-luvulla linnassa asuivat leskikuningattaret Maria Eleonora (Kustaa II Aadolfin vaimo) ja Hedvig Eleonora (Kaarle X Kustaan vaimo). 1700-luvun loppupuolella linnaa käytti ahkerasti Kustaa III, joka rakennutti sinne mm. teatterin - se on yksi parhaiten säilyneitä 1700-luvun teattereita. Myös Kustaan poika, Kustaa IV Aadolf, vietti linnassa paljon aikaa jo kuninkaana ollessaan. Kun hänet laitettiin viralta hävityn Suomen sodan vuoksi, häntä pidettiin linnassa vankina 1809.

1800-luvulla Gripsholmin linnasta alkoi muodostua kansallinen monumentti ja museo. Siellä oli jo aiemmin säilytetty muotokuvia, ja 1822 Kaarle XIV Juhana (ensimmäinen Bernadotte-suvun kuningas) teki muotokuvakokoelmasta virallisen. Kansallismuseo sai 1860-luvulla vastuuun jo 2000 teosta kattavasta kokoelmasta. Nykyisin siihen kuuluu jopa 5000 teosta.

Kaarle-herttuan kamari on säilynyt keskiaikaisessa asussa. Siinä sanotaan pidetyn vankeina Juhana-herttuaa ja Katariina Jagellonicaa, ja heidän poikansa Sigismundkin on ehkä syntynyt täällä.

Kustaa III:n teatterin näyttämö

Teatterin katsomossa

Koneistoa, jolla teatterin lavastusta hoidettiin

Pietari Suuri ja isänsä Aleksei. Aikamoinen ero habituksessa!

Sekalaista esineistöä linnan näyttelystä: susiviirejä. Näillä siis ajettiin ketjussa kulkien susi mottiin, jotta se voitiin ampua.

Kustaa III:n aikana linnan pihalla leikittiin turnajaisia.

Gripsholmin linnan täytetty leijona. Kukaan ei oikein tiedä, mistä se on linnaan tullut.

Kaivo linnan pihalla

Linnassa oli tosiaan paljon muotokuvia. Lapsille oli tehtävänä etsiä tiettyjä kuvia - kaikki löytänyt sai pienen palkinnon. Löysimme kaikki: tosin pari oli hämäävästi ihan kierroksen loppupäässä eli löytyivät vasta kun palasimme ykköskerrokseen. 

Muotokuvista tai linnan historiasta kerrottiin huoneissa tosi vähän. Osa taulujen henkilöistä oli tuttuja ja tunnistettavia, kuten monet Vaasat, mutta täysin outoja henkilöitä oli paljon, eikä kaikkien yhteyttä Ruotsiin voinut päätellä mistään. Ostimme Gripsholmin opaskirjasenkin, mutta siitäkään ei ollut paljon apua, sillä se ei mitenkään mennyt huoneittain eli siitä oli hankala kesken kierroksen edes yrittää löytää mitään. Tauluista se ei kertonut mitään, linnan historiasta kyllä, kunhan siihen ehti rauhassa tutustua. 

Gripsholmin linna on hieno ja hyvässä kunnossa. Se kuuluu siis ns. kuninkaallisiin linnoihin, ja siitä pitää huolta Statens Fastighetsverk. Linnakierroksesta jäi silti pettynyt olo: Linnassa ja muotokuvakokoelmassa olisi ollut potentiaalia paljon enempään. Historiasta olisi voinut kertoa enemmän: Bo Jonsson Gripistä, josta linna sai nimensä, miksei Vaasoistakin (jotka toisaalta tulevat vastaan monessa muussakin paikassa), leskikuningattarista, Kustaa III:sta... Muotokuvat olivat osin jollakin tavalla aikajärjestyksessä, mutta eivät mitenkään täysin. Sukulaissuhteita tms. ei käsitelty juuri lainkaan, maalaustyylejä tms. vielä vähemmän. Kokoelmassa on mukana myös ulkomaisia hallitsijoita: missään ei kerrottu, miten tai miksi heidän kuvansa ovat päätyneet kokoelmaan. Uudemmissa muotokuvissa on pääministereitä yms poliitikkoja, taiteilijoita, professoreja, Nobel-palkinnon saajia - kaikenlaisia jotenkin merkittäviä ihmisiä. Heistä ei kerrottu yhtään mitään. Muotokuvista olisi voinut koota teemallisia kokonaisuuksia tai kertoa jotain eri aikakausien maalaustyyleistä tai muodista tai kuvissa näkyvistä vallan symboleista - vaikka mistä. Hukattujen mahdollisuuksien määrä harmitti!

Linnakierroksen jälkeen palasimme Miss Elainelle. Sade oli loppunut puolen päivän jälkeen, aurinko paistoi ja oli aika lämmintäkin. Kaikilla oli nälkä. Teimme nopean tonnikalamössön ja söimme sen tortillalättyjen sisällä. Tonnikala oli sitruunalla ja basilikalla maustettua, sitruunaa oli vähintään tarpeeksi - samaa makua en ehkä ostaisi uudelleen. Pojat hakivat jälkiruokajäätelön kaupasta ja keitimme vielä kahvit. 

Olimme ajatelleet vaihtaa vielä tänään maisemaa, mutta iltapäivä oli jo sen verran pitkällä, että päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi Mariefrediin. Se sijaan iso Oceanis 46, joka oli kylkikiinnityksessä keulamme edessä meistä rantaan päin, ilmaisi halunsa lähteä. He tulivat sanomaan, että meidän pitää siirtyä pois tieltä... Siis eivät kysyneet, voisimmeko siirtyä tms: kaveri vaan kävi sanomassa, että he aikovat lähteä, ja meidän pitää siirtää venettämme - sitten hän meni samantien paattiinsa. Vähän ärsytti, mutta me nyt sitten väistimme eli vedimme veneen ihan vaan köysillä kauemmas laiturin päähän. No, siellä sai samalla hoidettua Miss Elainen huollon eli tyhjensimme septin, täytimme vesi- ja dieseltankin. Dieseliä tankattiin hiukan vajaa 40 litraa. Nätisti Oceanis pääsi ulos, hienosti se kääntyi keulapotkurinsa avulla pienessä tilassa. Pieni kohteliaisuus olisi silti voinut olla paikallaan.

Turkka ja Eva lähtivät vielä kävelylle katsomaan vanhaa kirkon rauniota ja internoitujen puolalaisten sukellusvenemiesten muistomerkkiä. Pojat lupasivat tiskata. Pienoisgolfrata sataman vieressä oli auki, ja soitin vielä pojille muistuttaakseni siitä - josko haluaisivat vielä mennä pelaamaan. He ehtivätkin sinne vielä tiskaamisen jälkeen, ja oli kuulemma hyvä kierros. Timo voitti, mutta kumpikin oli saanut yhden hole-in-onen.

Kärnbon kirkkoraunio. Kirkko on rakennettu 1100-luvulla, ja sitä käytettiin vielä 1680-luvulla, kun varsinainen uusi 1624 valmistunut kirkko vaurioitui tulipalossa. Sen jälkeen se jäi tarpeettomana rappeutumaan.

Ankholmen. Ankoilla / sorsilla oma talo ja postilaatikko :)

Rannassa tuli vastaan vanha talo, jonka ympärillä laiturit oli jo kunnostettu. Itse talonkin pitäisi tulla kuntoon. Ehkä seuraavalla kerralla rannassa on jo spa!

Miss Elaine ja "junasedän" vene

Miss Elaine ja Gripsholmin linna