Örö - Hangonkylä 23 nm

Kävimme kaikki aamu-uinnilla ja suihkussa rantasaunassa. Rakennuksen oviin oli laitettu sinilevävaroitus, mutta ei haituvaa meressä juurikaan onneksi ollut. Vesi oli mukavan virkistävää ja samalla rauhoittavaa. Pikkuasiat eivät harmita, kun on saanut aloittaa päivän lillumalla meressä ja kuuntelemalla aaltoja. Zen.

Paistoin esivalmiita sämpylöitä aamupalaksi, ja keitin kahvit. Suunnittelimme syövämme aamupalan matkalla, kun tuulta ei luvattu juuri ollenkaan. Lähtövalmisteluja tehdessämme vanhahko moottorivene samaa ikäluokkaa olevan miehistönsä kanssa oli myös lähdössä, ja jokin meni lähdössä pieleen - poijuköysi joutui potkuriin. Setä hyppäsi reippaasti mereen, ja hoiti homman. Moottorivene oli kuitenkin strategisen harkinnan hetken tiellämme, ja päätimmekin syödä vielä aamiaisen paikoillaan rannassa. Vieressämme ollut vene Lasse-koirineen jatkoi matkaa jo vähän aikaisemmin, ja Villeltä pääsi pieni itku, kun kiva koira lähti.

Ajokeli oli helteinen. Purjehtimisesta ei oikein voinut kuin haaveilla. Ajoimme ensin samaa tulojälkeämme, ja sitten käännyimme Hangon suuntaan johtavalle väylälle. Timo ajoi pitkän matkaa, pesi välillä linnunkakat kannesta ja luki sitten Siriuksen lähettiläs -kirjan loppuun. Osmo Ilmarin jo 1950-luvulla ilmestyneet NTK:n poikakirjat ovat ihmeesti pitäneet aikaa (Uhka avaruudesta, Kadonneet Kuussa ja Siriuksen lähettiläs). Kirjoittajalla on ollut hyvä mielikuvitus, ja kyky keksiä jännittävä juoni! Timon saatua kansihomman valmiiksi pesin myös istumalaatikosta pahimmat hiekat ja muut muruset.

Meillä oli ajatuksena jättää Hangon hulina vähemmälle, ja mennä niemen länsipuolelle Hangonkylän satamaan, jossa meistä kukaan ei ollut aikaisemmin käynyt. Turkka soitti satamakapteenille varmistaakseen vielä, että syväys riittää ja kyselläkseen paikoista. Satamakapteeni totesi sataman suosion kasvaneen ja tänä kesänä olleen tosi paljon veneitä, eikä uskaltanut luvata paikkaa varmaksi - tilanne tietysti elää, eikä purjeveneille sopivia poijupaikkoja ole kovin montaa. No, päätimme kuitenkin käydä katsomassa - itäsataman puolelta löytyisi varmaan paikka myöhemminkin.

Merikotka oli tehnyt pesän merimerkin päälle. Kotka oli pesällä ja näkyi hyvin kiikarilla.

Poijupaikalla Hangonkylön rannassa. Vieressä ison mustan moottoriveneen ja meidän välissä ollut Avance on jo lähtenyt.

Hangonkylässä oli neljä vieraspoijua pitkän H-laiturin päässä, sekä lisää paikkoja lähempänä rantaa, niistäkin osa isommillekin veneille sopivia. Laiturin päässä oli vapaa poiju, mutta väli näytti aika ahtaalta. Ajoimme katsomaan rantaa, ja sielläkin oli joku poiju pystyssä, mutta ei juurikaan tilaa. Päätimme kuitenkin kokeilla H-laiturin päässä olevaa poijua. Ilman viereisten veneiden köysien säätämistä Miss Elaine ei väliin mennyt. Kummassakaan viereisessä veneessä ei ollut ketään paikalla, mutta onneksi kolmannen, reunimmaisen ison moottoriveneen kippari oli avulias, ja tuli vähän pidentämään toisten keulaköysiä. Sitten vaan kaikki fenderit väliin, ja potkimme Miss Elainen paikoilleen. Menin, poikkeuksellisesti, työntämään Miss Elainea viereisestä Avancesta, ja Turkka kävi lopuksi vielä pidentämässä vähän heidän poijuköyttään. Ihan ok meni, ja kaikki mahtuivat ja pääsivät kulkemaan laiturille, mutta vähän jänskätti, josko naapurit tykkäävät huonoa omavaltaisesta köysien säädöstä. Olimme Hangonkylässä kolmelta iltapäivällä.

Hangonkylässä paikka maksetaan netissä, ja sitten paluupostina saa koodin palveluihin eli vessaan, suihkuun ja pesutupaan. Turkka hoiti maksun (25,- johon kuului vessan ja suihkun lisäksi myös pyykkäämismahdollisuus - pesutuvassa oli siisti pesukone ja kuivaaja), ja lähti Villen kanssa rantaan. Minä aloin tehdä ruokaa, ihan vaan pussipataa jauhelihalla. Pyysin Timoa istumaan ylhäällä istumalaatikossa, jotta hän näkisi, josko joku tulee viereisiin veneisiin. Avancen pariskunta tulikin kohta, ja menin tervehtimään ja tunnustamaan käyneeni heidän paatissaan ja että säädimme köysiä. Mies totesi vaan, että ok, kiitos ilmoituksesta, ja he ovatkin kohta jatkamassa matkaa. Hän kehui viereistä uimarantaa ja rannan rauhallisuutta. He lähtivätkin melkein samantien, jo ennen kuin Turkka ja Ville tulivat vessareissultaan. Vähän ajan päästä tuli toisella puolella olevan moottoriveneen perhe uintireussultaan. Ei ollut ongelmaa heidänkään kanssaan, kaikki ok - he puolestaan kehuivat rannan ravintolaa. Rannasta löytyi kalaravintola På Kroken, jossa oli varsinaisen ruokapuolen lisäksi pienehkö kahvila ja kalamyymälä melko monipuolisella valikoimalla. Jäätelöitä kahvilassa syödessä viestittelin samalla Timon kaverin äidin kanssa, ja sovimme Timon lähtevän huomenna torstaina junalla Helsinkiin kaveriaan tapaamaan. Olemme Hangonkylän rannassa siis kaksi yötä, koska Timo tulee reissultaan vasta perjantaina takaisin.

Kävelimme rannassa hiukan päämäärättömästi eteenpäin ohi pienvenepaikkojen, erilaisten sekalaisten rantakojujen ja ammattimaisempien kalastajaveneiden. Oli kuuma, olisi pitänyt olla vettä mukana. Päädyimme uimarannalle, ja pojat myös uimaan, vaikka uikkareita tai pyyhkeitä ei matkassa ollutkaan. Timolla oli uimashortsit valmiina jalassa, ja Ville meni kalsareissaan. Mietin jo itsekin shortseilla uimista, niin kuuma rannassa oli, mutta tyydyin sitten vain kahlailemaan rantavedessä. Ranta oli tyypiltään vähän samanlainen kuin Raitakarissa: Ensin oli kivistä, ja vasta myöhemmin pohja muuttui hiekkaiseksi.

Kun pojat tulivat uimasta, he kuivasivat itsensä kävelemällä vähän aikaa rannan kallioilla. Ville ylitti itsensä menemällä kysymään "joltakin ihan vieraalta sedältä" (kuten hän itse selitti), onko sedän koira kiltti. Sitten Ville oli kertonut sedälle viereisessä veneessä olleesta kiltistä koirasta. Yleensä Ville ujostelee vieraita pitkäänkin eli poikkeuksellista rohkeutta! Sama rohkeus jatkui vielä rannassakin, sillä iso moottorivene (se, josta mies tuli auttamaan keulaköysien kanssa) lähti käymään huoltolaiturilla, ja siitä jäi nainen koiran kanssa odottamaan laiturille. Kävi ilmi, että he pitävät venettä kesämökkinään laiturissa koko kesän. Me nimitimme venettä "salaattiveneeksi", sillä siinä oli paljon kukkia ja muita salaatti- tai yrttiruukkuja. Kesämökkiveneeseen ne sopivat hyvin. Niin, nainen ja koira jäivät laiturille, ja Ville meni jututtamaan tätiä. Hän kyseli koirasta, ja kertoi taas viereisessä veneessä olleesta koirasta ja siitä, ettei meillä ole koiraa, koska isä on allerginen... siis ummet ja lammet kaikenlaista. Ville päätti olla olematta ujo, kun koirista keskustelu oli tärkeää :)

Turkka ja Eva kävivät vielä yhdeksän maissa iltauinnilla paatin perästä. Vesi virkisti, oli kyllä kovasti hikinen ilma. Täytyy olla kuuma, että Turkkakin on vielä illalla vapaaehtoinen uimaan :) Pojilla oli kahdestaan keulassa oli niin kuuma, että Ville siirrettiin puoliilta öin nukkumaan salongin sohvalle, ja saatiin hiukan paremmat nukkumisolot molemmille.

---------------------

Herätyskello soi torstaiaamuna varttia vaille seitsemän. Ville nukkui, mutta Timo oli tikkana hereillä, ja valmiina lähtemään kaverinsa luo Helsinkiin. Hangon ja Karjaan välillä tehdään ratatöitä, joten matka alkoi bussilla Karjaalle, ja sieltä piti osata mennä oikeaan suuntaan kulkevaan junaan päästäkseen Helsinkiin, eikä Turkuun. Vaihto onnistui, ja Timolla oli mahtava päivä Linnanmäellä ja uimassa Hietarannassa kaverin kanssa.

Ville nukkui melkein puoli yhdeksään. Turkka saattoi Timon asemalle ja toi sieltä palatessaan croissantit aamukahvin kanssa. Päivästä luvattiin ennätyskuumaa, ja sellainen siitä tulikin. 

Lähdimme tutustumaan Hankoon. Varasimme reppuun vesipulloja ja uikkarit, sekä otimme Villelle potkulaudan käyttöön. Tyhjiä pulloja ja purkkeja oli kertynyt, joten ne piti palauttaa kauppaan. Jossakin välissä olimme jo miettineet, oliko tyhmää olla menemättä veneellä Helsinkiin asti, mutta K-kaupan naamioituneita asiakkaita katsellessa kirkastui äkkiä, miksi kannattaa etääntyä mantereesta raikkaampiin saaristomaisemiin. Ratatyöt pidensivät jonkin verran matkaa keskustaan, koska junarata piti kiertää alikulun kautta, normaali ylikulkusilta oli poissa käytöstä.

Kaupalta vaelsimme pikku hiljaa keskustaan. Ville palloili vähän aikaa leikkipuistossa Regatanrannan vieressä. Jatkoimme Regatanrantaan, ja Eva ja Ville kävivät pikaisella virkistysuinnilla. Hienoa hiekkaa, vaikka karkeampaa kuin Yyterissä. Ranta syveni nopeasti, ei tarvinnut kahlata pitkälle päästäkseen uimaan. Veden virkistäminä potkimme edelleen katsomaan Itäsataman vieraslaitureita. Rantaan oli rakennettu aika paljon sitten edellisen käynnin, josta on jo aikaa - kesällä 2013. 

Kahvipaikaksi löytyi Cafe Lillan Vuorikadulla, ihan keskustassa. Ville söi croissantin sellaisenaan, Eva katkaravuilla ja Turkka vuohenjuustolla ja mansikoilla. Hyviä croissantteja! Niden voimin jaksoi lähteä katsomaan maisemia vesitornin näköalatasanteelta. Sinne ei toki edes saanut kiivetä, vaan piti käyttää hissiä. 

Timo lähdössä bussilla

Saksalaisten maihinnousun 1918 kunniaksi pystytetty Hangon Vapaudenpatsas.Neuvostoliittolaiset purkivat sen talvisodan jälkeen, kun Hanko oli vuokrattuna heille tukikohdaksi. Sitten se pystytettiin uudelleen 1943, mutta purettiin taas 1946 sodan jälkeisina "vaaran vuosina". Se pystytettin jälleen 1960.

Itäsatamaa

Cafe Lillan

Kävimme myös pienessä Hangon museossa, joka oli siinä mielessä pettymys, että se ei kertonut paljonkaan Hangosta. Siellä oli vaihtuva erikoisnäyttely Suomen matkailusta tai turismista. Näyttely kuvasi erityisesti sitä, miten ja millaisin julistein Suomea on markkinoitu ulkomaalaisille turisteille.

Hangon museo

Mainoslausetta "Finland - Off the Beaten Track on käytetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1904. Olisin ajatellut sen olevan paljon myöhäisempi keksintö.

Hangossa olisi myös sota-ajasta enemmän kertova Rintamamuseo, mutta se on kauempana Hangon ja Tammisaaren puolivälissä eli ei ollut jalkamiehen saavutettavissa.

Hangon keskustassa on kaksi ruokakauppaa, jo mainittu K-supermarket ja Sale. Lidl löytyy vähän kauempaa. Museon jälkeen kurkkasimme Saleen, ja ostimme hedelmiä ja muuta pientä sekä jäätelöt. Niitä syöden kävelimme paatille. Ville ja Eva kävivät pikaisella uinnilla paatin perästä ennen kuin menimme testaamaan rannan kalaravintolaa, På Krokenia. 

På Krokenissa oli tarjolla saaristolaispöytää buffet-pöytänä tai annoksia á la cartessa, enemmän kalaa kuin lihaa. Ville otti lasten listalta fish and chips, Eva päivän kalaa eli nieriää ja Turkka kalahampurilaisen. Kalapöytäkin näytti runsaalta, mutta kävely ja kuumuus laiskotti, joten oli mukavampi saada annos suoraan pöytään. Palvelu pelasi hyvin, ja ruoka maistui. Jos nyt jotain haluaa moittia, niin selvästi kalaa tulee paljon muialta kuin lähivesiltä. Täältä tuskin saa nieriää, ja kampelatkin tuodaan Norjasta, kertoi tarjoilija. Syötyään lautasensa tyhjäksi (joka salaatinlehden), Ville meni ravintolan leikkipaikkaan, jossa oli mm. jediritarin valomiekka! Eva ja Turkka ottivat vielä K18-jälkiruoan, jossa oli kirsikkasorbettia, vadelmia ja kuohuviiniä. Oikein sopivan raikas kuumaan päivään. Vastaavaa voisi joskus kokeilla kotonakin, idea oli aika yksinkertainen ja maukkaan toimiva.

Ville meni väsyneenä, mutta tyytyväisenä keulaan nukkumaan. Hän ehti vielä kehua viereen tulleen veneen sedällekin, miten hänellä on nyt hallussaan koko keulahytti. Siellä hän sitten nukkui poikittain.