Pikku-Nauvo (mökkiranta) - Keistiö 32 nm

Herätyskello soi puoli kahdeksalta. Kaunis aamu ja ihan tyyntä. Päätettiin siirtyä toiselle puolelle mökin laituriin. Näin tehtiin. Ankkurin nosto kävi nytkin työstä. Ankkurin laskeminen mökkirannassa meni nyt paremmin ja oikeampaan kohtaan - oli tietysti helpompi tähdätä, kun tuuli ei painanut mistään. Keulassa oli rannan puissa kiinni olleet pitkät köydet, vähän turhaankin. Toinen niistä kiinnitettiin laiturin vieressä kalliossa olleeseen metallitappiin ja toinen laituriin, laiturissa oli köysilenkki valmiina.

Isäkin oli jo herännyt ja ehtinyt hakata vähän puita. Muita ei vielä näkynyt. Keitimme aamukahvit paatissa. Vähän ajan päästä Ulla tuli laiturille. Kyselin, oliko Ville jo herännyt, ja kuulemma oli, mutta oli vielä vetäytynyt lepäilemään peiton alle. Ulla oli kysynyt, tietääkö Ville, missä vene on. Ville oli väittänyt tietävänsä, mutta ei tietysti tiennyt, kun Miss Elaine oli jo siirtynyt mökkirantaan. Silti hänellä ei ollut mikään kiire Miss Elaineen, eikä hän muutenkaan ollut ollut aamulla hämmästynyt tai huolissaan. Hän oli herännyt seitsemältä ja käynyt vessassa, sitten jatkanut uniaan sohvalla. Hän oli ollut hämmästynyt vain siitä, miksi heräsi sohvalta, eikä vuodesohvalta, jonne nukahti...  ja sanonut, että "olinhan minä yötä täällä, niin kuin sanoin Vilmalle". Onneksi Villen yö meni hyvin ilman Kettuakin.

Juttelimme aamupäivän vielä Koskisilla. Sitten he ja Tuffa lähtivät Busterilla Nauvoon katsomaan s/y Wilhelminaa. Me puolestaan irrotimme Miss Elainen köydet tasan 12.00, ja jatkoimme matkaa, nyt Keistiön suuntaan.

Joimme kahvit paatissa ajellessamme kohti Airistoa. Nostimme purjeet Kaskisgrundetin kohdalla Airistolla 12.40. Tuuli vei meitä ihan mukavasti Uudenkaupungin väylää luoteeseen. Mietimme vielä Kustavin suuntaan jatkamista, mutta pysyimme kuitenkin alkuperäisessä Keistiö-suunnitelmassa. Laskimme purjeet Aukkoluodon ja Pyytinkarin kohdalla kääntyessämme enemmän itään, ja ajoimme loppumatkan koneella Perkalan tornin ohi Keistiön ja Iniön väliin.

Keistiön laiturissa oli meren puolella pari purjevenettä ja moottorivenettä, sisäpuolella yksi purjevene sekä ihan rannassa pienempi moottorivene. Sisäpuolella on aika ahdasta, koska laiturin takana on kivikkoa, ja poijutkin ovat melko lähellä laituria. Ajoimme meren puolelle melkein laiturin päähän 18.30. Satamamaksun (15,-) kerääjä oli juuri käynyt, kertoivat naapurit. Sen voi maksaa myös rannassa olevaan laatikkoon, joten teimme paperista pienen kirjeen Miss Elainelta ja laitoimme rahat sinne. 

Keistiö on rauhallinen satama. Siellä on joskus ollut kauppa ja kahvila, mutta ne ovat loppuneet vuosia sitten. Pääsaari Iniö lienee liian lähellä, ja yhteyslossi ajaa sinne usein. Rannassa sanottiin Keistiöstä pääsevän autolla kahdessa tunnissa Turkuun. Satamamaksu sisältää vessan, suihkun, tiskauspaikan ja roskikset, lisämaksusta (20,-/tunti) voi varata saunan ja myös pesutupa on varattavissa. Sähköä emme kiinnittäneet, sillä tolppapaikkoja oli vähän, ja olisi joko pitänyt jakaa tai vetää tosi pitkä johto.

Teimme iltapalaksi pitaleipiä ja tonnikalamössöä, johon sain upotettua sekalaisia jämiä jääkaapista. Ihan hyvää "siivousruokaa". Turkka kävi rannassa tiskaamassa. Me muut lähdimme viemään roskia. Kierrätyspisteen piti löytyä 300 m päästä, mutta lähdimme epäselvän ohjeistuksen vuoksi väärään suuntaan, ja tulimme ulkoiluttaneeksi roskapussia noin 1,5 kilometriä eli kiersimme kylän. Se oli tarkoitus tehdä vasta huomenna... No, tulipa iltalenkkeiltyä.

Ville päätyi lenkkeilemään crocseissa, sillä toista sandaalia ei löytynyt mistään, ja pelkäsimme sen pudonneen matkalla veneen takakannelta mereen. Ville oli ollut siellä auttamassa kannen pesussa mutaisen ankkuriköyden sotkettua sitä. Vasta myöhään illalla tuli vielä mieleen etsiä köysiboxista, ja siellähän se oli! Sen oli täytynyt jäädä pitkään köysivyyhteen tarrastaan kiinni, ja siten päätynyt laatikkoon.

Keistiön huoltorakennus, jossa sauna, pesutupa, vessat ja suihkut. Suihku oli samassa tilassa kuin vessa, ja miehille ja naisille oli omansa. Vähän epäkäytännöllistä, kun suihkussa oleva henkilö varasi samalla myös vessan.

Saunasta pääsi lankonkia pitkin uimalaiturille, ja sieltä tikkaita pitkin mereen uimaan.

Keistiön laituri