maanantai 19. heinäkuuta 2021

Hamnholmen - Parainen 26 nm

Heräsimme seitsemältä. Ankkurissa nukutti hyvin, kun tiesi ankkurin pitävän, ja sen ehdimme jo eilisen illan aikana todeta. Emme käyneet rannassa lainkaan, vaan nostimme aamupalan jälkeen ankkurin, ja jatkoimme matkaa. Ankkuri oli tiukassa savipohjassa, ja tarvittiin vähän konevoimaa kiskomaan se irti.

Hamnholmenin ankkurilahti


Kohtuullinen luoteistuuli (keskituuli noin 8 m/s, puuskat yli 10 m/s) ei ollut kovin suotuisa länteen, Ahvenanmaan suuntaan purjehtimiselle. Ajoimme Hamnholmenilta ensin pohjoiseen, melkein vastatuuleen, Atun eteläpuolelle, Gullkronan koilliskulmaan. Siinä piti tehdä päätös: Pääsisimmekö purjeilla länteen, vai jatkaisimmeko ihan "väärään suuntaan" koilliseen. Kymmeneltä nostimme purjeet, ja kokeilimme, miten Miss Elaine läntistä väylää nousisi - toivotonta. Purjehdus olisi mennyt kryssimiseksi tai sitten olisi pitänyt mennä selvästi enemmän lounaaseen, jonnekin Borstö / Trunsö maisemiin. Niinpä päätimme tehdä mutkan matkaan, ja käydä Paraisilla - ja kotona.

Pääsimme Peimaria mukavasti koilliseen. Vene kulki enimmäkseen reilusti yli seitsemää solmua. Väylän kääntyessä kohti Tervsundia laskimme purjeet puolilta päivin, ja ajoimme loppumatkan kapeaa ja kaunista väylää Paraisten vierasvenesatamaan, jossa emme ole koskaan ennen veneellä käyneet. Väylän varrella oli kivoja rantoja ja taloja, ei lainkaan hassumpia asuinpaikkoja. Kiinnityimme Paraisten vierasvenesataman ulkoreunalle samaan poijuun meitä hiukan pienemmän moottoriveneen kanssa vähän puoli kahden jälkeen. Laiturissa oli poijuja aika harvassa. Perusajatus näytti olevan, että kaksi venettä pitää kiinnittää samaan poijuun.

Katsoimme, koska pääsee bussilla Turkuun, ja busseja näytti kulkevan puolen tunnin välein. Maksoimme satamamaksun (22,-) ja lähdimme toiveikkaasti kohti kahvila Nathalita, mutta se olikin maanantaisin kiinni. Niinpä menimmekin kadun toiselle puolelle Café Hallonbladiin. Paraisilla on kokoonsa nähden hämmästyttävän laaja ja hyvä kahvila- ja ravintolatarjonta. Hallonbladin tiskissä oli monenlaisia kakkuja je suolaisia, lounastakin olisi saanut. Syötyämme kävelimme Paraisten linja-autoasemalle, ja ajoimme klo 15 lähtevällä bussilla Turkuun ja vaihdoimme siellä "kotibussi" 55:een. Kotona kastelimme kukat, tyhjensimme postilaatikon ja tärkeimpänä asiana haimme Turkan passin ja teimme hänelle valtakirjan, jolla hän sai hakea muiden uudet passit R-kioskista. Olimme klo 17 taas bussissa. Jäimme pois Moikoisten R-kioskin kohdalla ja hoidimme passien haun. Sitten taas tien varteen odottamaan seuraavaa bussia keskustaan, ja edelleen Paraisille, jossa olimme takaisin 18.30. Tavallaan ihan hölmö reissu, mutta tulipa passien haku hoidettua. Aika jouhevasti busseilu sujui.

Paraisilla jäimme pois bussista Hesburgerin kohdalla, ja hoidimme päivällisen hampurilaisilla. Pojat eivät pistäneet vastaan, Villenkin tuplajuusto katosi ennätysvauhtia "parempiin suihin". 

Ilta oli sen verran viileämpi, että pitkästä aikaa piti kaivaa fleece esille. Keitettiin jopa iltateet / -kaakaot ennen nukkumaanmenoa.

Café Hallonblad

Bussin takapenkillä


Vierasvenesatama ja Nordkalk, joka pitää melko kovaa, mutta tasaista meteliä vuorokauden ympäri.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti