Keistiö - Brändö, Gullvivan 14 nm

Kiersimme nyt aamulla uudestaan koko porukalla Keistiön kyläkierroksen. Tien varrella oli kylttejä, jotka kertoivat keistiöläisten elämästä, saaren taloista ja saarella tapahtuneista muutoksista. Keistiö on pinta-alaltaan suurin Iniön kylistä. Saarella on edelleen noin 30 vakituista asukasta. Enemmän Keistiöstä: Kylät Iniössä -info. Uusia Pokemonejakin löytyi taas.

Keistiön vanhassa koulussa toimii Koulumuseo, joka on kesällä auki muutamana päivänä - tänä kesänä sinne olisi päässyt heinäkuun torstaipäivinä. Koulu oli ollut toiminnassa tässä rakennuksessa 1927-67. Iniö oli kytketty osaksi valtakunnallista sähköverkkoa joulukuussa 1952, ja valot olivat syttyneet kesken koulun joulujuhlan - varmaan ikimuistonen juhla. Koulumuseo oli perustettu 1998. Toinen luokkahuone on Kyläyhdistyksen käytössä ja toimii myös juhlatilana.

Keistiön koulutalo

Huoltorakennuksen toisessa päässä oli joskus ollut kahvila

Keistiön vanha kaupparakennus

Laituri tyhjeni pikku hiljaa aamupäivän aikana. Meidän vierestämme lähti purjevene, ja paikalle tuli seuraava juuri kun mekin olimme lähdössä. Turkka jutteli pariskunnan kanssa hetken. He olivat olleet edellisen yön Iniön Söderbyn kylärannan laiturissa eli ihan lähellä. Se ei ole varsinainen vierassatama, mutta siinä on kuitenkin muutama vieraspaikka satama-altaassa, kylkikiinnityksessä venevajojen takana. Käytössä on puucee ja sähköä saa. Täytyypä muistaa tuokin paikka.

Söderbyn sijainti Keistiötä vastapäätä (google maps).

Lähdimme Keistiöstä 11.30, ja nostimme purjeet 12.00. Purjeet vetivät hyvin, tuuli oli lounaassa, eikä kovin voimakasta. Loppumatkasta jouduimme vähän kryssimään, mutta pääsimme joka tapauksessa lähelle Brändön Björnholmaa, ja laskimme purjeet 14.00. Ajoimme loppumatkan koneella, ja olimme hotelli Gullvivanin laiturissa 14.30.

Gullvivanissa on tehty pitkällä aallonmurtajalla ja betonisella ponttoonilaiturilla suojainen kuvelo, satama-allas poijuineen. Ks. Gullvivanin nettisivut: kuvia vierassatamasta. Ajoimme aika pitkälle kuveloon ja laitoimme keulan kiinni aallonmurtajan reunassa olevaan korkeaan laituriin. Tulimme laituriin vähän turhan suurella vauhdilla, sillä Timo onnistui jättämään poijuköyden kiinni fenderiin, jolloin Turkka joutui selvittämään sitä, ja ankannokka otti kiinni laiturin reunaan. Henkisesti noloa.

Kiinnitimme sähkön ja kävimme maksamassa satamamaksun (20,-), sekä tilasimme ravintolasta metsästäjänleivät ja Villelle ranskalaisia ja nakkikorin. Saariston satamat -facebook-ryhmässä on käyty keskustelua lasten aterioista, ja valitettu kun joka paikassa tarjotaan vain ranskalaisia... No, meillä isompi syö kyllä melkein kaikkea ja haluaa vaikkapa etanoita, mutta pienempi on hyvin varovainen ja pysyy mielellään ketsupissa ja ranskalaisissa. Niille on siis kysyntää, olisi aika huono juttu, jos lapsille saisi vain puolia annoksia aikuisten listalta - mutta toisaalta on hyvä, että niitäkin saa. Metsästäjänleipä oli hyvää, ja päätimme ottaa suklaakakkua jälkiruoaksi vähän myöhemmin. Kyselimme saunavuoroista, ja vapaana oli tunti 17.30 alkaen tai sitten 21.30 jälkeen. Olimme kerrankin niin ajoissa liikkeellä, että varasimme 17.30 saunavuoron (tunti 10,-), jolloin ehtisimme hyvin jälkiruoalle sen jälkeen. Lisäksi Turkka kysyi pyykkäämismahdollisuudesta ja sekin löytyi: Pesukone ja kuivaaja olivat käytettävissä ravintolan keittiön takana. Hintakin oli edullinen, kolme euroa yhteensä. Niinpä menimme pakkaamaan saunakamat, veimme pyykit koneeseen ja odottelimme hetken rannassa saunavuoron alkamista.

Sauna oli ihan siisti ja tomiva. Alkulämpötila ei ollut kuin reilut 60 astetta, sauna oli laitettu ehkä vähän myöhään päälle, mutta löylyä heittämällä tunnelma ja lämpötila nousi. Uimaranta oli ihan vieressä, ja kaikki kävivät uimassa. Villekin ui hienosti. Potkuja pitää vielä harjoitella, nyt hän helposti "polkee polkupyörää", jolloin uinti ei etene. Pesutilassa oli kaksi suihkua, joten peseminenkin sujui nopeasti. Toinen suihku oli tosin vähän pelottava (sanoimmekin siitä saunan jälkeen henkilökunnalle), sillä sen lämmönsäätö ei toiminut ihan kunnolla ja vesi kuumeni välissä yllättäen tosi kuumaksi.

Grillikota (jossa ei kyllä ollut grilliä)

Saunapuhtaana oli kiva mennä syömään suklaakakkua, joka oli tosi suklaista ja hyvää. Pelasimme vielä jotain pelejä paatissa eli Villen omaa keksimää Ryhmä Hau-peliä, samoilla korteilla muistipeliä (johon ne oikeastaan oli tarkoitettu) ja Timo opetteli pasianssia. Sitten pojat painuivat unten maille. 

Eva ja Turkka lähtivät vielä "pienelle kävelylenkille", josta tuli loppujen lopuksi melkein kahdeksan kilometrin lenkki Brändön kirkolle asti. Kävimme myös kurkkaamassa Brändö Andelshandelin rantaa. Näimme uteliaan ketun, joka taisi seurata meitä, sillä näimme sen useamman kerran. Joku kauriskin rymisteli tien yli. Pari käärmettä näkyi aikaisemmin päivällä: Ensimmäisenä pieni kyy ylittämässä tietä Keistiössä, ja  myöhemmin Gullvivanin laiturin vieressä ui iso rantakäärme. Eläimellistä menoa.