Taalintehdas - Söderlångvik - Hamnholmen 8+6=14 nm

Aamusuihku ja aamupala ja liikkeelle. Ilmatieteen laitos lupasi vähän reippaampaa luoteistuulta. Meillä oli seuraavana etappina Kemiössä sijaitseva Amos Andersonin kartano Söderlångvik. Melko kapea väylä mutkitteli pitkin rantoja eli ajoimme koneella. Joissakin kapeissa kohdissa sekä tuuli että virta tarttuivat yllättävästikin kiinni paattiin, ja sai ohjata tarkasti. Onneksi loppupätkäkin Söderlångvikin laituriin oli selkeä, kivet oli merkitty ja väylästä löytyi reittikartta Söderlångvikin sivuilta. Olimme Söderlångvikin rannassa 12.15.

Tulomatkalla ajettiin Lövön sillan ali. Se on rakennettu 2011. Edellisen kerran tästä kulkiessa käytössä oli vielä lossi. Sillan korkeus on 19 m.

Virtaa ja reimareita - tarkkaa ohjaamista vaadittiin.

.

Söderlångvikin laituriin saa kiinnittyä päiväkäynnille museon ollessa auki, mutta siinä ei saa yöpyä. Tullessamme laiturin suojan puolella oli pari pienehköä moottorivenettä. Satamainfossa sanottiin vettä olevan 1,5-2 m, mutta laiturin ulkoreunalla syvyyttä oli enemmän, sillä kaiku näytti kolmisen metriä ajettuamme ankkuriin. Luodetuuli puhalsi melkein suoraan keulasta. Jätimme Miss Elainen siihen, ja lähdimme katsomaan kartanoa.

Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Amos Anderson (1878-1961) osti Söderlångvikin kartanon 1927. Hän oli kotoisin Kemiöstä ja halusi sinne itselleen huvilan tai tukikohdan ja samalla edustustilan. Kartanon opas sanoi Amos Andersonin olleen hiukan vieras niin Helsingissä kuin Kemiössäkin, kun helsinkiläiset pitivät häntä kemiöläisenä talonpoikana ja kemiöläiset Helsingin herrana. Söderlångvik oli yksi tapa pyrkiä yhdistämään nämä kaksi maailmaa ja tuoda vieraita Kemiöön, omaan "kotipesäänsä". Amos Anderson  oli yksi aikansa merkittävimmistä liikemiehistä ja kulttuurimesenaateista, ja oli vahvasti mukana esimerkiksi Åbo Akademin toiminnassa.

Söderlångvikin päärakennus on vuodesta 1965 toiminut Amos Andersonin henkilöhistoriaa esittelevänä museona, ja samalla taidemuseona, jossa esitellään vaihtuvia näyttelyitä Amos Andersonin taidekokoelmasta. Amos Anderson ei ollut koskaan naimisissa, vaikka hänellä oli pitkäaikaisia suhteita, eikä hänellä ollut jälkeläisiä. Opas kertoi, että suvussa oli mielenterveydellisiä ongelmia, ja on arvailtu Amos Andersonin ehkä pelänneen niiden periytymistä. Hän perusti omaisuuttaan hallinnoimaan Föreningen Konstsamfundetin, ja halusi taidekokoelmansa ja Söderlångvikin olevan avoinna yleisölle, ilahduttavan muita hnen jälkeensä. Kartanossa on omenapuutarhoja, metsätaloutta, ravintola-/kahvilatoimintaa, majoitusta ja ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia. Kartanossa oli tehty iso peruskorjaus kahden edellisen vuoden aikana, ja se oli nyt kesäkuussa 2021 avattu yleisölle uudelleen.

Kartanosta oli hieno näkymä puistoon ja merelle. Puisto on Amos Andersonin aikana todennäköisesti ollut vielä vaikuttavampi, mutta jollakin - tietysti paljon vaatimattomammalla tavalla, mutta silti - paikasta tuli mieleen Newportin huvilat. Söderlångvik oli eräänlainen suomalainen vastine Vanderbiltien the Breakersille. Alakerrassa olivat edustustilat, yläkerrassa sitten yksityisemmät tilat. Oli mielenkiintoista katsella läpi Amos Andersonin kirjahyllyä.

Rannassa oli vastassa ystävällinen hylje

Söderlångvikin päärakennus

Söderlångvikin pihaa ikkunan läpi kuvattuna. Hieno maisema!

Pieni ruokasali. Suureen mahtuikin sitten yli 30 henkeä.

Taidokasta intarsiaa.

Amos Andersonin kirjasto

Amos Andersonin autotalli

Museon jälkeen vuorossa oli kahvila leivonnaisineen. Reiluja paloja omenapiirakkaa vaniljakastikkeella ja muuta hyvää, sekä erinomaista omenamehua. Sitä ostimme myös mukaan kolmen litran tonkan. Amos Anderson istutti sodan jälkeen omenapuita säilyttääkseen kartanon lähimaat yhtenäisenä. Erikoisviljellyistä maista ei tarvinnut luovuttaa siirtolaisille.

Söderlångvikin kahvila

Kiertelimme hetken pihalla, kävimme vaunumuseossa ja leikkipaikassa syömässä Villen valmistamia vihanneksia. Palatessamme rantaan viereen oli tullut kaksikin purjevenettä. Tuuli painoi jonkun verran sivulle, mutta nopea lähtö sujui hyvin - ei päädytty sekoilemaan kaverin ankkuriköyteen. Lähdimme rannasta vähän klo 15 jälkeen. Ankkuri oli tosi tiukassa, ja vesi hyvin lämmintä. Ankkurin painoköysikin tuntui käteen lämpimältä.

Omenaviljelmiä

Leikkipaikan leikkikeittiö

Ajelimme vanhaa jälkeä pitkin ja pohdimme yöpymispaikkaa. Tuulen luvattiin pysyvän luoteessa ja melko voimakkaana, noin 10 m/s koko yön ja vielä huomennakin. Mietimme Högsåraa tai jotain luonnonsatamaa. Högsåran pohjoispuolelta löytyi Hamnholmen (Partiolaisten Turun saariston satamakirjan numero 20). Sinne ei ollut kuin reilun tunnin ajomatka vastatuuleen eli olimme Hamnholmenin poukamassa noin 16.30. Kallioissa on parissakin kohdassa kiinnittymisrenkaita. Tuulen kannalta paremmalla paikalla oli purjevene, ja lisää veneitä oli ankkurissa lahden länsireunassa. Purjeveneen viereen olisi mahtunut, mutta emme viitsineet ajaa niin viereen, joten jäimme mekin ankkuriin lahden itäreunalle. Illan aikana veneitä tuli lisää, pari ankkuriin, yksi ajoi suoraan rannassa jo olevan viereen ja yksi toiselle reunalle tuulisempaan kohtaan. Loppuillasta veneitä oli kaiken kaikkiaan 12.

Tehtiin ruokaa (nachovuokaa uunissa, eka kerta sitä paatissa), luettiin kirjoja ja pohdittiin suuntaa. Luoteistuuli jatkunee melko voimakkaana seuraavat pari päivää, ja se tekee purjehtimisen länteen haasteelliseksi. Ehkä pitää tehdä joku yllättävä mutka.