Miss Elainen lokikirja: Verkan

Heräsimme puoli kahdeksalta. Eva ja Timo kävivät aamusuihkussa. Sen jälkeen menimme Buffaloon aamupalalle. Olimme Verkanilla edellisen kerran kaksi vuotta sitten, ja silloin oli sama systeemi: Jos osti aamupalan edellisenä päivänä, sen sai kahdeksalla eurolla aikuiselle, 5 eurolla Timolle ja Ville pääsi alle neljävuotiaana ilmaiseksi. Valikoima ei ole yhtä laaja kuin hotellissa tai ruotsinlaivalla, mutta laadukas. Siihen kuului puuroa, myslejä ja jogurttia, hedelmiä, sämpylöitä ja erilaisia leikkeleitä, pekonia, lihapullia ja munakokkelia, paahtoleipää ja hilloa, mehuja kahvia ja teetä. Ville söi puurolautasellisen ja paljon vesimelonia, muut nauttivat valikoimasta laajemmin.

Pojat kävivät aamupalan jälkeen nopeasti aamusaunassa. Saunoja on kaksi, miehille ja naisille, ja ne olivat lämpiminä illalla kymmeneen asti ja taas aamulla 8-10.

Ville ei olisi halunnut lähteä, vaan jäädä vielä touhuamaan rannan leikkipaikkaan. Hän jäi siihen siksi aikaa, kun kävimme tyhjentämässä septitankin. Huoltolaiturissa oli satamapoika auttamassa kiinnityksen ja septipumpun kanssa. Hyvää palvelua! Laituri on kaiken kaikkiaan sijoitettu niin, että siihen on helppo ajaa. Joissakin paikoissa septi saattaa olla kovin ahtaassa paikassa sataman pohjukassa, ja jos tuuli yhtään painaa, siihen voi olla vaivalloista mennä. Huoltolaiturista olisi voinut myös ostaa polttoainetta.

Huoltolaiturin satamapoika kyseli, olimmeko huomanneet eilisen onnettomuuden Airistolla. Pieni purjevene ja iso moottorivene olivat törmänneet Seilin pohjoispuolella. Purjeveneessä oli kuusi henkeä, myös lapsia, ja moottoriveneessä oli kaksi aikuista. Moottoriveneelle ei tietysti käynyt kuinkaan, mutta onnettomuudesta julkaistussa kuvassa näkyi, että purjeveneestä oli masto säpäleinä, ja muutenkin vene oli kärsinyt tuntuvia vaurioita. Purjeveneen miehistöstä kuoli kaksi keski-ikäistä miestä. Kuvan perusteella näytti sitä kuin moottorivene olisi ajanut takaa purjeveneen päälle (tai sitten purjevene on viime hädässä yrittänyt alta pois, ja moottorivene tuli kylkeen). Poliisi tutkii onnettomuutta, ja siitä luvattiin tiedottaa enemmän ensi viikolla. Satamapoikakin oli selvästi järkyttynyt, ja sanoi purjeveneen näyttäneen kuvassa tutulta. Hän epäili nähneensä sitä Verkanilla useammin kuin kerran.

Tosi kamala tapaus. Pitää tietysti odottaa poliisin lisätietoja, mutta ikävästi tulee mieleen, että moottorivene on ajanut autopilotilla, eikä kukaan ole katsonut ulos. Kyllähän mekin käytämme plotteria navigointiin, mutta koko ajan esillä on myös paperikartta. Veneilijän täytyy koko ajan olla perillä sijainnistaan, jos plotteri vaikka lakkaisi toimimasta. Paperikartasta saa myös laajemman kuvan ympäristöstä, eikä reittisuunnittelu ole minusta mahdollista ilman sitä. Tämä on ensimmäinen kesä, jolloin meillä on autopilotti käytössä. Sitä on käytetty jonkun verran, mutta aika vähän. Turkka tykkää ajaa itse. Ja vaikka autopilotti olisi käytössä, joku katsoo kyllä koko ajan ulos. Olemme kyllä huomanneet, että jotkut, erityisesti moottoriveneet, ajavat suoraan plotterin viivaa eli väylän keskiviivaa reittipisteeltä toiselle välittämättä yhtään ympäristöstään. Se on aika pelottavaa. Lisäksi jotkut ajavat todella läheltä ja lujaa ohi miettimättä yhtään, miten paljon pienempi vene aalloissa keikkuu.

Oli syy onnettomuuteen kenen tahansa, minusta oli myös aika kamala lukea netistä aiheesta käytyä keskustelua. Se koostui ihmeellisen paljon purje- ja moottoriveneilijöiden keskinäisestä syyttelystä, sekä täysin epäoleellisesta "oliko purjeet ylhäällä, entä jos purjevene ajoi koneella, vaikka sillä oli purjeet ylhäällä, oliko musta kartio mastossa...". Väistämissäännöt ovat tietysti tärkeitä, mutta näin metsästä tuntuu, että tässä oli kyse enemmänkin liian suuresta tilannenopeudesta ja tähystyksen unohtamisesta. Säännöt ovat tärkeitä, mutta niin myös kohteliaisuus, muiden huomioiminen ja tilannetaju. Jos moottorivene tuli takaa, väistämisvelvollisuudessa ei ole keskusteltavaa. Onnettomuuspaikassa oli käsittääkseni leveä väylä eli isommallakin huviveneellä on kyllä mahdollisuus väistää. Laivat ovat siten erikseen, mutta muuten väylät ovat, joitakin kapeikkoja lukuun ottamatta, riittävän leveitä turvalliseen ohitukseen, kunhan nopeus ei ole liian suuri. Sinänsä olen ihmetellyt, miksi jotkut tuntuvat ajavan koneella pitkiä matkoja purjeet ylhäällä. Eikä kenelläkään kyllä ikinä näy mustaa kartiota. Me saatamme joskus avustaa koneella pienen matkan esimerkiksi päästäksemme jonkun reimarin ohi ilman vendaa, eikä ole kyllä kartiota mastossa käynyt. Ehkä tästä tavasta pitäisi luopua. Syyttely on joka tapauksessa typerää. Epäkohteliaita ja osaamattomia löytyy takuulla kaikenlaisista veneistä, mutta onneksi sellaiset ovat edelleen vähemmistö. Siksi minusta on väärin leimata kaikki isolla moottoriveneellä ajavat kartanlukutaidottomiksi idiooteiksi tai kaikki purjehtijat itsekkäiksi väylien tukkijoiksi. Toivottavasti vakava onnettomuus pistää itse kutakin miettimään, miten voisi parantaa merimiestaitojaan tai muiden huomioimista - täydellisiä veneilijöitä on kuitenkin aika vähän.

Muistimme onneksi hakea Villen mukaan ennen kuin irtauduimme huoltolaiturista. Lähdimme eteenpäin klo 11. Heti päästyämme ulos satamasta nostimme purjeet. Pääsimme aika kivasti etenemään laivaväylää Seilin suuntaan. Nähtiin taas yksi Finnlines, Finnswan, joka oli tavattu myös Kapellskärissä. Käskettiin kertoa terveisiä Rosellalle.

Mietimme Lauttarantaan ajamista jo tänään, tai jäämistä Seiliin yhdeksi yöksi. Seuraava vaihtoehto oli Meriseuran saari Aspholm, joka oli kesän "paikkoja, joissa olisi kiva käydä" -listalla. Airistolla näytti olevan aikamoinen ruuhka kohti Turkua. Illaksi oli luvattu kovempaa luoteistuulta, mahdollisesti 11 m/s, ja päätimme välttää niin ruuhkan kuin mahdollisen tuulisen rantautumisen Lauttarannassa ja purjehdimme Aspholmiin. Pääsimme perille asti purjeilla. Seilin jälkeen tuuli oli kovin myötäinen ja vauhti välillä hidasta, mutta käännyttyämme enemmän etelään ja lounaaseen Aspholmia kohti vauhti parani taas. Ihan hyvä purjehduspäivä. Vene kulki kivasti, eikä tarvinnut paljon vendailla. Iltapäiväkahvit ja masariinit sai hyvin nautittua purjehtiessa.

Aspholmin rantaan ajoi juuri ennen meitä Finngulf 33, ja siellä oli valmiiksi yksi moottorivene. Aika hiljaista siis. Syötiin veneessä tonnikalapastaa (paitsi Ville, joka ei tykännyt siitä eikä syönyt kuin viinirypäleitä salaatista). Sovimme muiden veneiden kanssa, että käydään saunassa venekunnittain, koska porukkaa on näin vähän. Moottoriveneen miehistö meni ensin lämmittämään saunaa. Sitten rantaan pölähtikin vielä kaksi purjevenettä lisää. Toiset eivät halunneet saunaan, ja toiset saivat viimeisen vuoron.

Saunassa oli mukava kosteus, kiukaan löyly ei tuntunut liian terävältä. Padassa oli valmiina kuumaa vettä, sitä oli selvästi lämmitetty aiemmin. Ville halusi kokeilemaan vettä, mutta ei sitten uskaltautunut uimaan, kun olisi pitänyt mennä suoraan laiturilta syvään veteen. Vain Eva kävi uimassa. Vesi oli aika lämmintä.

Pojat laittoivat heti saunan jälkeen yöpuvut päälle, ja keulassa oli nopeasti hiljaista. Ulkona oli aika viileää, ja lämppäri pääsi taas puhkumaan. Olimme ostaneet Rosellalta pienen shampanjapullon, ja muistimme jopa laittaa sen ajoissa jääkaappiin. Sillä oli hyvä juhlistaa ihan onnistunutta venereissua. Paljon nähtiin, mutta Visby jäi tulevaisuuteen. Timo haluaisi nähdä Källskärin, ja Ö-osastosta jäi käymättä Trunsö ja Borstö, jotka myös ovat "paikkoja, joissa olisi kiva käydä" -listalla. Tämän kesän pitkät retket on nyt tehty, mutta toivottavasti elokuussa tulee lähdettyä vielä johonkin lähemmäs. Maileja on tähän mennessä kertynyt kesän alusta noin 550.