Berghamn (Nauvo) - Aspholm 15 nm

Aamupalan syötyämme oli tarkoitus kiertää luontopolku kokonaan.  Eilen nähty kissa tuli maukumaan tielle, mutta ei antanut silittää itseään. Etenimme hitaasti, kun yritimme houkutella kissaa tulemaan silitettäväksi. Näimme vielä satamaan. Viereemme illalla tullut purjevene aikoi lähteä. He alkoivat nostaa ankkuriaan, vetivät sitä vinssin avulla ylös. Sitten näimme, että he nostivat samalla meidänkin ankkuria, olivat laskeneet ankkurinsa tullessaan meidän ankkurin päälle. Juoksimme alas rantaan. He yrittivät väellä ja voimalla vetää ankkuriaan ylös, ja mies sanoi, että he taitavat olla meidän ankkurin päällä - jep, miksiköhän juoksimme takaisin rantaan... Turkka päästi meidän ankkuriköyttä löysemmälle, ja he saivat ankkurinsa pois - meidän ankkurimme samalla siirtyi, mutta näytti edelleen pitävän. Jouduimme siirtämään keulaa, kun ankkurin paikka muuttui, emmekä olleet enää niin nätisti laiturissa. Kiitos tai anteeksi ei lähtevä vene sanonut, menivät vaan.

Mietimme vähän, lähdemmekö mekin sitten suoraan pois. Trimmasimme keulaa kuitenkin vielä hiukan paremmin, ja palasimme luontopolulle. Lehmät olivat niityllä, koko lauma syömässä. Luontopolku kiipesi saaren korkeimmalle kohdalle kalliolle. Sieltä oli hienot näkymät.

Pirunpeltoa. Sitä on syntynyt (ilmeisesti), kun vesi on huuhtonut maa-aineksen pois ja vain kivet ovat jääneet jäljelle.

Merivartioston alus

Keitimme lähtökahvit rannassa. Berghamns Boden myi Turkalle ja minulle kierrepullat ja pojille jäätelöt. Se oli tosi hyvin varustettu pieni kauppa. Tavaraa ei ollut paljon, mutta juuri sellaista, mitä veneilijän voisi olettaa tarvitsevan.

Lähdimme Berghamnista 13.15, ja nostimme purjeet heti ajettuamme kapeikosta ulos. Tuuli oli kohtalaista, ja purjehdimme sivumyötäisessä (tai välissä ihan myötäisessä purjeet virsikirjalla) Brännskärin ja Gullkronan ohi Aspholmiin. Hauska juttu oli, että Hallberg-Rassy-ystävämme Djupvikenista tuli vastaan ja moikkasi - ehkä se ei tunnistanut meitä :)

Berghamnin kyläranta

Vähän ennen Aspholmia vastaan tuli saattue, jossa hinaajat saattoivat/hinasivat armeijan alusta.

Laskimme purjeet ihan Aspholmin edustalla. Sieltä tuli yksi moottorivene meitä vastaan. Sen jälkeen rannassa ei ollut kuin yksi moottorivene, tosi hiljaista. Ajoimme ensin kylkikiinnitykseen laiturin rannanpuoleiseen reunaan. Olimme rannassa 16.30. Emme kuitenkaan viitsineet jäädä kylkikiinnitykseen, kun vene vei turhan monta paikkaa. Siirsimme Miss Elainen tolppakiinnitykseen. Aikaisemmin olemme aina olleet poijussa, mutta hyvin näytti vettä riittävän tolppapaikoillakin.

Keitin perunoita ja söimme loput Enklingen kalastajalta ostetut kalat: paistoin ahvenfileitä ja söimme loput savuahvenet. Sitten Turkka meni lämmittämään saunaa. Moottoriveneen pariskunta oli saunonut jo, mutta sauna oli sen jälkeen ehtinyt viilentyä.

Saunoimme rauhassa. Timo ja minä kävimme uimassa. Vesi tuntui aika lämpimältä, veikkaisin 20-asteiseksi. 

Paattireissun oletetun "viimeisen illan" kunniaksi söimme iltapalaksi suolatikkuja, tuc-keksejä, viinirypäleitä ja brie-juustoa. Huomenna olisi tarkoitus suunnistaa Turkuun kotilaituriin. Loppuviikoksi luvataan taas hellettä, mutta kai ihmisen kesällä täytyy vähän muutakin tehdä kuin kierrellä ympäri Saaristomerta ja Ahvenanmaata.