Sunnuntairetki Maisaareen 24 nm

Kelit ovat jatkuneet kesäisinä, vaikka koulu alkoi Turussa keskiviikkona 12.8. Varsinkin loppuviikko oli helteinen. Perjantaina kävimme uimassa Ekvallassa, lauantai-illalla Ispoisten uimarannalla ja sunnuntaina päätimme ulkoiluttaa Miss Elainea ja lähteä uimaan vähän kauemmas. Lauantaina päivällä kävimme Ukissa katsomassa "puupaatei Pakkahuoneella", sen jälkeen vielä tutustumassa Turun Metsänkävijöiden kokonaan remontoituun koloon (siellä oli hieno "nuotiopaikka" takan ympärille, poreamme, kiipeilyseinä, verstas höyläpenkkeineen... varsinainen luksuspartiokolo) ja lopuksi vielä tosiaan uimassa Ispoisten uimarannalla (Ekvallaan ei voinut mennä, koska ranta oli viikonlopun varattu käsipalloturnaukseen). 

Sunnuntaiaamulla pakkasimme vähän eväitä ja uikkarit. Irrotimme köydet tasan kymmeneltä. Miss Elaine taisi olla iloinen päästyään liikkeelle - pojat ainakin jo eilen murehtivat sillä olevan tylsää laiturissa :). Ajoimme koneella Kauppakarille ja nostimme siinä purjeet. Tuuli oli lännen-koillisen suuntaista, ja vene kulki Airistolla ihan kivasti. Optimistijollia oli liikkeellä kisaamassa ainakin neljässä isommassa rykelmässä. Aktiivista toimintaa! Muutenkin kaunis päivä oli houkutellut paljon veneitä merelle. Ja aina joku Finnlines on liikkeellä: Tällä kertaa Naantalista tuli Finnswan. Väylän kääntyessä enemmän länteen emme alkaneet kryssiä, vaan otimme purjeet alas Hauspannan kohdilla ja ajoimme koneella loppumatkan. Kiinnityimme Maisaaren etelärannalle Huhdan laituriin klo 13.

Vaikka varsinainen väylä meneekin Maisaaren toiselta puolelta, ajoi tästäkin välistä koko ajan veneitä. Maisaaren puolella on kaksi vieraslaituria tällä puolella saarta, ja toisella puolella kuitenkin suhteellisen kapeaa aukkoa on mökkirantoja. Monet ajavat silti välistä tosi lujaa yhtään miettimättä, miten paljon peräaallot keikuttavat molemmin puolin laitureissa olevia veneitä. Meidän ollessa aikeissa rantautua tuli juuri nopea isohko moottorivene mallia "vesiaura", ja jäimme suosiolla odottamaan, kunnes sen laineet olivat menneet, ja otimme vasta sitten kiinni poijuun. Näimme jo tullessa, että poiju oli aika lähellä, mutta vasta kun olimme kiinni, näimme miten lähellä... Olisi kannattanut ajaa viereiseen, vähän kauempana olevaan poijuun. Keula jäi turhan lähelle laituria, kun peräaallot keikuttivat jatkuvasti niin poijuissa olevia veneitä kuin laituriakin. No, sitten tehtiin korjaustoimenpide eli kävin uiden viemässä toisen köyden ja poijuhaan paremmin meille sopivaan poijuun, ja päästimme toisen irti. Oli itse asiassa kiva käydä uimassa heti. Vesi oli lämmintä ja kirkasta. Timokin tuli uimaan. Ville oli myös tulossa, mutta sitten hän alkoi arkailla ja väittää vettä kylmäksi... ihan turhaan.

Joimme kahvit ja lähdimme sitten katsomaan toiselle puolelle saarta. Maisaari on Turun kaupungin virkistysalueita. Saarella toimii yrittäjä, jolla näytti olevan homma hanskassa. Paikat olivat hyvässä kunnossa. Laajat nurmikkoalueet oli leikattu siisteiksi, eikä roskia tai muuta sotkua näkynyt. Grillipaikoilla oli vähintään riittävästi polttopuita. Väkeä oli suhteellisen vähän, mutta kioski ja pizzeria olivat auki. Päiväkäynti ei maksa, yö maksaa Huhdassa ilman sähköä kympin ja pohjoisen puoleisessa pidemmässä laiturissa 12 e, jolloin tarjolla on myös sähkö. Ostimme kioskista jäätelöt, pojat touhusivat vähän aikaa leikkipaikalla ja sitten jatkoimme uimarannalle pohjoisen puolen vieraslaiturin viereen. Jos nyt jotain voisi toivoa, niin hiekkaleluja olisi vähän voinut uusia, sillä kaivurit eivät enää olleet toimintakuntoisia. Jollakin merirosvolaivaksi muutetulla leikkiveneellä tekisi myös luultavasti pieniä tyyppejä onnellisiksi - eikä sellaisen lisääminen olisi iso kustannus.

Timo meni heti uimaan. Ville kahlaili edestakaisin vyötärön syvyisessä vedessä, mutta ei halunnut kunnolla uimaan. Jostakin syystä hän jännittää luonnonvesiä, kun niissä ei näe pohjaan saakka samalla tavalla kuin uimahallissa. Timosta näkyi ison osan aikaa vain jalat, sillä hän harjoitteli käsinseisontaa vedessä. Se alkaa sujua jo ihan kelvollisesti.

Timosta näkyy vain jalat...

Söimme vielä pekonipastaa ja salaattia Maisaaren laiturissa. Salaatinkastike unohtui kotiin, mutta retkiolosuhteissa ruoka maistui silti.

Tasan viideltä irrotimme köydet ja lähdimme paluumatkalle Lauttarantaan. Ensi viikoksikin luvataan niin hienoa ilmaa, että olisi oikeastaan tehnyt mieli lähteä ihan toiseen suuntaan. Pojat tosin halusivat kotiin. Ville ilmoitti haluavansa huomenna päiväkotiin ja Timo puukäsityötunnille. Timo aloitti tänä syksynä saksan, ja sitä on myös maanantaisin - eikä sitäkään kuulemma voi jättää väliin. Pakko siis itsekin yrittää olla tunnollinen ja tuottava taas maanantaina.

Kotimatka sujui samoissa kaavoissa kuin menokin. Ajoimme ensin koneella, ja tiskasin samalla astiat. Hauspannan kohdalla nostimme purjeet. Tuuli oli enemmän lännessä kuin ennustetussa koillisessa tai pohjoisessa, ja se sopi meille oikein hyvin. Jopa ohitimme yhden purjeveneen! Se ei ole ihan tavallista, koska Miss Elaine  ei ole mikään raaseri, eikä sen miehistö aina niin ahkeria tai osaavia purjeentrimmaajia. Mentiin reilusti yli seitsemää solmua. Laivaliikenne oli nytkin vilkasta: Ohi menivät tankkeri Astrea, Finnfellow ja Baltic Princess. Myös Viking Grace nähtiin, mutta sitten olimme jo poissa laivaväylältä.

Laskimme purjeet Iso-Pukin ja Pikku-Pukin välissä, kuten tavallista. Miss Elaine oli takaisin laituripaikallaan vähän ennen kahdeksaa. Hyvä reissu ja kiva päivä. Airiston seilaaminen edestakaisin on tavallaan vähän tylsää, mutta kauniilla ilmalla sopivassa tuulessa merellä on kivaa missä tahansa.