Isokari - Jurmo 18 nm

Kaunis ja lämmin aamu. Lähdimme aamupalan jälkeen katsomaan saarta, erityisesti tykkiä (Obuhov vuodelta 1915) ja bunkkeria. Timon tehokas taskulamppukin muistettiin ottaa mukaan. Tähystystorniin ei nyt saanut kiivetä jostakin syystä, mutta tykki ja sen alla oleva bunkkeri tai ammusvarasto olivat ennallaan. 

Kävelimme majakan ohi ensin "solmumännylle" ja sitten rantaan. Vesi oli kirkasta satama-altaassakin, mutta tietysti vielä kirkkaampaa meren puoleisella rannalla. Olisi voinut olla hauska liukua uimaan kalliota pitkin, mutta uikkarit olivat paatissa, ja olisi kyllä voinut olla vaikeaa nousta kalliota pitkin takaisin ylös.

Obuhov 1915

"Solmupuu". Nyt oksassa ei ollut keinua, niin kuin viimeksi.

Isokarin majakka

Puolen päivän maissa olimme takaisin paatilla. Eva ja pojat kävivät uimassa. Timo pesi tutkamaston huipun ja kumiveneen keulan, joihin joku lokki oli käynyt kakkimassa. Pommit olivat osuneet ikävästi. Uinnin jälkeen juotiin kahvit. Syötiin mansikkaraparperipiirakkaa ja keskusteltiin sen demokraattisesta jakamisesta paloihin eli miten reunatkin jaetaan tasaisesti. "Kuka jakaisi niin, että saisi vain reunoja? Vain pöljä." Päädyttiin siitä keskustelemaan -ismeistä, ja niiden kuvaamisesta kahden lehmän avulla. Eli esimerkiksi: Sosialismi: Sinulla on kaksi lehmää, annat toisen naapurillesi. Kommunismi: Sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa molemmat ja antaa sinulle maitoa. Fasismi: Sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa molemmat ja myy maitosi. Stalinismi: Sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa molemmat ja ampuu sinut. Byrokratia: Sinulla on kaksi lehmää. Hallitus ottaa molemmat, ampuu toisen, lypsää toisen ja kaataa maidon pois. Kapitalismi: Sinulla on kaksi lehmää, myyt toisen ja ostat sonnin. Uusiakin -ismejä oli nettiin tullut: Fundamentalismi: Sinulla on kaksi lehmää. Ne karkaavat naapurin laitumelle ja uhkaavat tappaa kaikki hevoset, jos ne eivät ala käyttäytyä kuin lehmät. Kettutyttöismi: Sinulla on kaksi lehmää. Vapautat ne luontoon ja ne tekevät metsään pesän. 

Turkka kävi ostamassa meille paikat opastetulle kierrokselle majakkaan. Ville ei muistanut majakkaa, vaikka onkin siellä 2018 käynyt. Vesibussi Kerttu ajaa Uudestakaupungista Isokariin, ja pääsimme samalle kierrokselle sen porukan kanssa. Kierros alkoi klo 14. Veneilijöille olisi ollut oma kierros klo 16.

Majakkakierrosta odotellessa söimme muutaman metsämansikan, ja puhuime jokamiehenoikeuksista (eli Isokari on Selkämeren kansallispuistoa, pitää käyttäytyä sen mukaisesti, mutta marjoja saa poimia). Metsähallitus on muuttamassa terminologiaansa eli enää ei puhuta jokamiehenoikeuksista, vaan jokaisenoikeuksista. Mitenköhän paljon maksaa termien vaihto kaikkiin materiaaleihin? Olisikohan sillä rahalla voinut edistää tasa-arvoa ihan oikeasti tai vaikka korjata rakennuksia esimerkiksi Isokarilla tai Katanpäässä? Isokarin rannassa on edelleen vanha vene, josta oli tehty lasten leikkimerirosvovene. Se oli 2018 Timon ja Villen mielestä tosi kiva. Nyt siitä oli merirosvolippu kadonnut, ruori rikki ja maalit huonossa kunnossa. Pienellä panostuksella, enemmänkin työllä kuin rahalla, siitä saisi edelleen saanut kivan - siinäkin olisi hyvä kohde turhien termimuutosten sijaan. Vene oli hyvä esimerkki siitä, miten "köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus", niin kuin Juha Vainio lauloi.

Purjelaiva Helena lähti rannasta kohti Lappota vähän ennen puolta päivää. Kerttu kiinnittyi samaan kohtaan, missä Helena oli ollut.

Majakka on rakennettu Venäjän vallan aikaan 1833, joten ovestakin on pitänyt tehdä mahtava. Korkeus riittää isommallekin ihmiselle.

Majakan prisma, pariisilaista tekoa.

Radiomajakan laitteistoa Isokarista

Majakkakierroksen jälkeen kävimme Kasarmiravintolassa jäätelöillä. Siellä tarjotaan päivän lounasta tai sitten illemmalla a'la carte -ruokalistaa. Polku takaisin veneelle kulki lammaslaitumen poikki. Ville ja Timo yrittivät antaa jotain lehtiä lampaille, mutta näillä oli ruokaa niin paljon, että poikien lehdet eivät juuri kiinnostaneet.

Vesibussi Kerttu lähti takaisin Uuteenkaupunkiin klo 16, ja me ajoimme ulos heti sen perään eli lähdimme laiturista 16.05. Ajelimme vastatuuleen etelän suuntaan. Tuntuu, että tänä vuonna meitä vaivaa vastatuulikirous... Ajatus oli mennä katsomaan Ahvenanmaan Jurmon rantaa (ja jos siihen ei mahtuisi, sitten ehkä Fiskön laituriin).

Ajoimme koko matkan koneella. Jurmon rannan laiturit näyttivät samoilta kuin ennenkin. Poijuja oli kovin vähän, mutta yksi oli vapaana ihan laiturin päässä. Ajomme siihen, ja jäimme hiukan väkinäisesti laiturin päähän. Luvattu lounainen tuuli sopii laiturin päähän, mutta tuuli näytti onneksi olevan ennustetun alarajalla. Doppingen-lautta ajaa laiturin viereen, mutta se ei tee suurempia aaltoja, kolisee vaan vähän mennessään. Kello oli 19.35, kun olimme saaneet köydet säädettyä paikoilleen.

Kävimme Kvarnen-ravintolassa maksamassa satamamaksun. Ostimme kaupasta muutaman tomaatin, mutta muuten teki mieli säästää rahojaan, sillä kaupan hinnat vaikuttivat olevan noin kaksinkertaiset mantereen kauppoihin nähden. Kuten ennenkin olen kirjoittanut, ymmärrän, että saaristossa on kalliimpaa, mutta pidän silti tämän kaupan hinnoittelua aikamoisena ryöstönä. Satamamaksu oli 25,- sisältäen sähkön, vessan ja suihkun, sekä tiskauspaikan. Vessoja oli yksi / CIS-sukupuoli, suihkuja kaksi kaiketi kaikille käytettävissä eli aika vähän. Netissä sanotaan suihkujen ja wc:n olevan EU-rahalla saneerattuja. Ne olivat kyllä hyvin peruskuntoisia eli ehkä EU-rahat on käytetty johinkin muuhun (vähän kuin aikanaan Isokarin loiston linsseihin toimitettu alkoholi).

Se oli sitten kesäkuun viimeinen päivä. Kesä menee ihan liian nopeasti ohi (paitsi Villen mielestä on hauska palata taas kouluun). Ja ensi viikoksi luvataan kehnoja tuulia...