Kuuskajaskari - Rauma, Syväraumanlahti 4 nm

Osin aika rauhattoman yön jälkeen olimme valmiita vaihtamaan paikkaa, mutta ensin piti kiertää Kuuskajaskarin linnakkeen tykit yms. "nähtävyydet". Keitettiin vahvaa kahvia, paistettiin sämpylöitä uunissa ja kerättiin energiaa juhannusaattoon. Laiturin toisella puolella näytti olevan omanlaisensa korjaussarjat menossa sielläkin.

Kuuskajaskari on melko iso saari. Ensimmäisen maailmansodan aikaan alueelle rakennettiin venäläisten puolustusrakennelmia. Talvisodan sytyttyä 1939 rannikkotykistöä tarvittiin suojaamaan Rauman satamaa. Rauman kaupunki luovutti Kuuskajaskarin valtiolle, ja tykistö sijoitettiin sinne. Sodan jälkeen saari jäi linnakekäyttöön ja palveli varusmiesten koulutuspaikkana vuoteen 1996 saakka.

Saarella on erilaisia puolustusvoimien toimintaan ja koulutukseen liittyviä paikkoja, mm. ampumarata, kasarmirakennuksia ja neljä tykkiasemaa tykkeineen. Yhdellä näistä (tykki nro 2:lla) voi tilauksesta ampua kunnialaukauksia. Alueella on myös merivalvontatorni, johon saa kiivetä, sekä tulenjohtotorni, pururata, sulkeiskenttä sekä juoksuhautoja.

Kiersimme luonto- ja linnakepolun. Oli kiva ilma kävellä, sillä oli lämmintä, mutta ei tukahduttavan kuumaa. Tuultakin oli jonkun verran, mutta luoteesta puhaltavana sillä olisi ollut huono edetä pohjoisen suuntaan. Alkaa vaikuttaa siltä, että eteneminen pohjoiseen on haasteellista kaiken kaikkiaan.

Kuuskajaskarin kartta

Kallioiden välissä oli suota. Siellä kasvoi tupasvillaa, ja joissakin kohdin kukki karpaloita.

Karpaloita ja variksenmarjoja

Ampumaradan valli

Ampumarata oli 300 metriä pitkä. Siinä oli kaksi ampumapaikkaa, toinen 150 metrin ja toinen 300 metrin kohdalla.

Kiipesimme tietysti merivalvontatorniin

Merivalvontatorni

Saaren etelärannalla oli iso laivalaituri. Laiturin vieressä uiskenteli joutsenperhe.

Kun polku oli kierretty, pohdimme ravintolaan pizzalle menemistä. Ei ollut vielä kova nälkä, ja pohdimme myös mihin siirtyisimme. Turkka keksi kysyä ravintolasta, mitä rantaa he ehdottaisivat Rauman vierassatamista, jos etsii vähän rauhallisempaa juhannuksenviettopaikkaa. Ravintolan vanhempi täti ehdotti Syväraumanlahtea eli Suvitien Merijakamoa. Turkka soitti sinne ja kyseli, onko paikkoja vapaana. Kahvilan kesätytöt eivät paikoista oikein tienneet, mutta päätimme lähteä kokeilemaan onneamme. Lähdimme Kuuskajaskarista 14.20, ajoimme neljä mailia ja olimme vajaassa tunnissa Syväraumanlahdella. Kiinnityimme poijuun 15.10. Säädimme vielä keulaköysiä edestakaisin, kun "joku" oli sitä mieltä, että paikan nro 2 numerolaatta ei ollut ihan keskellä... Paikka oli sinänsä ihan hyvä, suojainenkin mukavasti laiturin takana.

Ravintolan rakennuksessa oli veneilijöille omat vessat, suihkut ja pesutupa, joihin pääsi omalla abloy-avaimella eli venepaikkaa kohden sai haltuunsa yhden avainnipun. Hiukan hassu systeemi, mutta ihan ok palvelut sinänsä. Paikka maksoi 25,- ja sähköstä olisi saanut pulittaa kympin lisää, jota pidimme aika kalliina ja jätimme ottamatta (kun sitä ei muuhun kuin läppärin lataamiseen olisi tarvittu).

Kun olimme majoittuneet, lähdimme etsimään ruokapaikkaa kaupungilta. Juhannusaatto osoittautui haasteelliseksi: moni ravintola oli joko kiinni koko juhannuksen tai ainakin juuri menossa kiinni tältä päivältä. Amarillo sai meistä ja aika monesta muustakin asiakkaan. Ruokaa sai jonkun aikaa odottaa, mutta se ei haitannut, sillä niin kuin tarjoilijallekin sanoimme, suurimmat huolet olivat jo ohi, kun istuimme pöydässä ja tilaus oli tehty.

Amarillon hampurilaiset maistuivat kaikille. Ville ei enää jaksanut jälkiruokaa ja sai tarjoilijalta muutaman merirosvorahan, joilla saattoi pelata flipperiä sillä aikaa kun muut nauttivat jälkkärinsä.

Mansikka-margarita oli hyvä jälkiruoka!

Ruoan jälkeen kävelimme Lidlin kautta paatille. Lidlissä oli sattumalta irtokarkit tarjouksessa! Kävimme myös kävelemässä sataman vieressä kallioilla. Kiikartorniin ei valitettavasti enää päässyt, ovi oli laitettu kiinni tältä päivältä.

Miss Elaine, kuvassa vähän kaukana

Raumalla oli meneillän RMJ eli Raumanmeren juhannus. Rannassa näytti olevan paljon telttoja. Nuorisoa käveli kohti festarialuetta, kun menimme keskustaan. RMJ:n musiikki ei kuulunut Miss Elaineen, mutta rannan ravintolan discon musiikki kylläkin. DJ soitti ihan hyvää musiikkia sekalaisesti 1980-luvulta 2000-luvulle, ja sitä oli kiva kuunnella veneessäkin. Pelasimme samalla muutaman kierroksen Unoa. Disco loppui puoli kahdeltatoista, ja ranta hiljeni. Mekin menimme aika ajoissa nukkumaan, eilinen lyhyehkö yö painoi käpälää.