Söderby jäi tällä kertaa taakse kylällä kunnolla käymättä, sillä jatkoimme matkaa klo 10. Ville ja Eva kävelivät sentään muutamat sata metriä postilaatikkorivistölle. Viehättävän näköinen pikkukylä tämäkin. Sää oli edelleen helteinen ja heikkotuulinen eli moottorilla ajeltiin seuraavaksi kohti Kustavia.
 | ||
Söderbyn postilaatikot
|
Eva oli lukenut talvella "luolakirjasta" (Tuomo Kesäläinen: Luolaseikkailu) Jeremiaksen luolista, jotka sijaitsevat lähellä Kivimaan lossirantaa. Yritimmekin ensin ajaa lossin vieressä olevaan asiointilaituriin, mutta se oli tarkoitettu meitä pienemmille veneille, ja oli pakko perääntyä. Ihmettelimme hetken, että mitäs nyt sitten. Päätimme kuitenkin, että luolille mennään, kun näin oli suunniteltu. Keula ympäri, ja ajoimme pari mailia takaisin Lootholman vierassatamaan. Kiinnityimme siihen 13.30. Söimme nopeat voileivät rannassa, ja pakkasimme vesipullot evääksi reppuun. Miss Elaine jäi laituriin odottamaan, kun tallustimme auringonpaahteessa vajaat kolme kilometriä Jeremiaksen luolille.
Lootholmassa on kaikki vierassataman palvelut ja ravintola. Laiturit ovat tukevat ja paikkoja on paljon. Rannasta jäi vaisu fiilis. Ravintola tuntui keskittyneen enemmän nestemäiseen kuin kiinteämpään tarjontaan tai ainakin ruoka- tai lounaslista oli hyvin piilotettu. Kävelimme Kustavin keskustaan ja ostimme Salesta jäätelöt. Salen pihalla oli myös vihannes- ja kalakojut.
Luolille johtava luontopolku oli tieltä selkeästi viitoitettu. Polun varrella oli infotauluja, joissa kerrottiin luoliin liitttyvästä historiasta. Nimensä luolat ovat saaneet Jeremias-luotsin mukaan palvellessaan tämän pakoluolina. Krimin sodan aikaan brittiläis-ranskalaisia joukkoja liikkui myös Kustavin vesillä. Joukot pysäyttivät soutuveneellä liikkuneen Jeremias-luotsin kysyäkseen häneltä purjehdusohjeita. Jeremias neuvoi sotajoukkoja avuliaasti, mutta johdatti joukot tarkoituksella väärään suuntaan. Sotilaat yrittivät umpikujaan jouduttuaan löytää Jeremiaan, mutta tämä oli ehtinyt kadota luolien kätköihin. Aika samanlainen tarina siis kuin Ahvenanmaan Getan luoliin liittyvä, siellä vaan harhautettiin venäläisiä isovihan aikana.
 |
| Matkan varrella oli Kustavin urheilukenttä. |
Luolakalliot olivat ihan jänniä. Kuumuus ja shortsivaatetus ei kauheasti edistänyt kiipeilyhaluja. Timo sentään hiukan yritti. Paikalla olisi pitänyt olla myös geokatkö, mutta sitä emme löytäneet.
Takaisin kävelimme luontopolkua Kustavin kirkolle asti. Kirkko oli kiinni. Satamassa oli edelleen melko unelias tunnelma. Lähdimme rannasta 17.15, ja ajelimme vielä yöksi Katanpäähän, jonne saavuimme 19.05. Kiinnityimme ns. päälaituriin. Rannassa oli jonkun verran veneitä, mutta edelleen hyvin tilaa. Juhannuksena voi olla aika täyttäkin.
Timo ajoi rantaan ja teki melkein kokonaan päivän pääaterian eli pekonipastan. Hienosti sujuivat molemmat hommat. Mietimme, mihin aikuisia paatissa edes tarvitaan, mutta tietysti vinguttamaan Visaa tarpeen tullen...
Kaikki kävivät suihkussa pesemässä aurinkorasvat ja hiet pois. Huomenna pitäisikin olla selkeästi viileämpää eli helle lienee tältä erää ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti