Turistina Reposaaressa

Jäimme vielä päiväksi paikoilleen Reposaaren rantaan. Ville halusi nähdä linnakepuiston, josta oli ollut puhetta. Timo olisi halunnut Yyteriin, mutta tyytyi Reposaaren uimarantaan, kun sovittiin, että pojat saavat ajella sinne kumiveneellä.

Lähdimme ensin kävelemään Siikarannan leirintalueen suuntaan, koska halusimme käydä vielä uudestaan katsomassa Canet-tykkiä Timon tehokkaan taskulampun valossa - sitäpaitsi Timohan ei ollut vielä nähnyt tykkiä lainkaan. Nyt emme kävelleet ihan Siikarantaan saakka, vaan oikaisimme metsäpolkua ensin Valonheitinkallioille ja siitä tykille. Voimakkaan taskulampun valokeilassa veden vallassa oleva majoitustila näkyi hiukan paremmin. 

Timo löysi Valonheitinkallioilta kirveen terän. Päivän äly ja väläys -keskustelu käytiin, kun Eva sanoi, ettei se nyt ainakaan kivikaudelta ole, tuskin kovin vanha. Timo vastasi: No, ei tosiaan ole kivikaudelta, kun se on rautaa :) 

Tykin majoitustila oli veden valtaama. Salaojat ovat ilmeisesti tukossa.

Majoitustilan toisessakin päässä oli luukku (tai ainakin oletamme sen olleen samaa tilaa, luukustakin näkyi vettä).

Tykin koneistoa

Metsässä ei näin aamupäivällä ollut onneksi yhtä paljon hyttysiä kuin edellisellä käynnillä. Löysimme toisenkin Canet-tykin hiukan lähempää rantaa. Olimme edelliskerrallakin kulkeneet sen ohi hyvin läheltä, mutta emme ehtineet havainnoida ympäristöämme juostessamme hyttysiä karkuun. Tämä tykki oli vielä paremmassa kunnossa kuin ensimmäinen. Se oli melko hiljattain maalattu. Meri näkyi puiden välistä, tykin eteen oli raivattu kapeahko käytävä. Tykin sisään ei päässyt, sillä ovi oli lukossa.

Canet-tykki 1, Reposaaren linnakemuseo

Ennen Linnakepuistoa poikkesimme myös Junnilassa. Se on Porin seurakuntien leirikeskus. Aiemmin paikalla oli apteekkari Junneliuksen 1800-luvun lopulla rakennettu huvila, joka oli vuodesta 1947 seurakuntien käytössä. Huvila paloi tuhopoltossa 1991, ja tilalle on rakennettu uusi hyvin etäisesti vanhaa muistuttava tilalle 1993. Ankkala oli paikoillaan, nyt Junnilanjärvessä uiskenteli valkoposkihanhia. Lumpeet kukkivat. Kävimme katsomassa "Prinsessa Ruususen linnaa" ja jatkoimme sitten takarannan kautta Linnakepuistoon.

Penkillä Junnilanjärven saarella

Junnilan "Ankkala". Se toimi apteekkari Junneliuksen aikana lammen lintujen talvehtimispaikkana.

Silta Junnilanjärven saarelle

"Prinsessa Ruususen linna"

Linnakepuistossa kuljimme pitkin juoksuhautoja ja kävimme katsomassa majoitus- ja lääkintakorsut, näkötornin ja tulenjohtokorsun. Linnakepuisto oli siistissä kunnossa, ja ihan mielenkiintoinen paikka. Palasimme paatille kaupan kautta - taas tuli ostettua yhdet jäätelöt.

Linnakepuiston näkötornissa

Linnakepuiston kartta

Maksoimme tullessamme satamamaksun vain kahdelta yöltä. Reposaaren vierasvenesatamassa oli aika edullinen hinnoittelu useammalta yöltä, sillä 1 vrk maksoi 24 eur, 2 vrk 40 eur ja koko viikko 50 eur. Nyt voisimme sen puolesta olla viikon...

Pojat pakkasivat uimakamansa ja lähtivät ajelemaan kumiveneellä uimarannalle. Turkka ja Eva kävelivät sinne. Pojat olivat tietysti nopeammin perillä, vaikka heidät oli jopa pysäytetty matkalla. Poliisivene oli ollut tekemässä jotain valvontaa Reposaaren edustalla ja pysäyttänyt pojat. Eipä siinä mitään, kaikki oli kunnossa. Poliisit olivat kyselleet, mistä pojat ovat tulossa ja mihin menossa, kenen veneellä ajelevat jne ja sitten toivottaneet hauskaa lomaa.

Timo, Ville, ja Eva kävivät uimassa. Turkka katseli rannalta, ja kävi välissä paatillakin paikalle autolla pyörähtäneen Tuffa-Kalervon kanssa. Tämä toi Vene-Porista maanantaina tilatun Selkämeren yleismerikortin. Sitten Tuffa ajeli kotiin lämmittämään saunaa, ja me muut jätimme kumiveneen vähäksi aikaa rantaan ja kävimme katsomassa Reposaaren kirkkoa. Se on kesäkuukausina auki 11-17, ja siellä oli opaskin paikalla. Sytytimme muutaman muistokynttilän, sen mielelläni kirkossa teen, jos sille on tilaisuus. Takaisin kuljimme hautausmaan kautta. Rannalla ei kukaan jaksanut mennä uudestaan uimaan, vaan pojat ajoivat kumpparilla takaisin paatille ja Turkka ja Eva kävelivät sinne taas kerran kaupan kautta.

En ole aikaisemmin huomannut, että alttarivaatteessakin on hyvin merellisiä teemoja.

Pojat lähdössä kumipaatillaan uimarannalta.

Kalasatamaa Merimestan takana

Vierassataman ranta kansainvälistyi kertaheitolla, sillä rantaan oli tullut kaksikin saksalaista purjevenettä. Suomalaisiakin vierasveneitä oli tullut pari lisää.

Olimme keksineet päivän menuksi Fish and chips eli laitettiin kaupan pakasteranskalaisia uunissa ja paistettiin pannulla kalapuikkoja niiden kaveriksi. Ranskalaiset saivat olla uunissa hiukan enemmän kuin puoli tuntia, ja ehkä uuni olisi saanut olla vielä hiukan kuumempi. Ihan kelvollinen päivällinen tuli näinkin.

Pojat kävivät vielä kerran kaupassa hakemassa itselleen iltapalajäätelöt. Turkka ja Eva kävelivät sillä aikaa sahan kanaalin veneitä katsomassa. Jatkoimme siitä ohi vanhan sahan piipun katsomaan, onko sahasta enää mitään jäljellä. Reposaaren saha tuhopoltettiin 1995, ja rauniot on siivottu 2000. Sahasta ei ole mitään jäljellä, mutta sen sijaan tien päästä löytyi kaksi kelluvaa huvilaa, jotka on rakennettu 2008 loma-asuntomessujen aikaan. Ne eivåt ole kenenkään yksityisomistuksessa, vaan niitä vuokrataan. Maisema niiden terasseilta ei ole huono, mutta silti kelluvan huvilan konsepti ei saavuttanut niin suurta menestystä kuin messujen aikaan taidettiin toivoa.

Saksalaiset vierasveneet Merilokin rannassa