Katanpää - Kuuskajaskari 40 nm

Herätyskello soi tänään vasta 8.15, sillä olimme ostaneet klo 9-10 tarjoiltavan aamupalan Katanpään kahvilasta. Aamu oli harmaa. Aamuyöllä ja aamulla satoi, välissä reippaastikin. Sinänsä ihan hyvä, luonto kaipaa sadetta. Ilman vettä ei tule mansikoita Raitakariin eikä mustikoita kotipihaan. Viljasadollakin on Venäjän viime vuotisen Ukrainaan hyökkäämisen vuoksi vuoksi erilainen merkitys kuin joskus.

Katanpään tarjoama amupala oli hiukan tylsä: puuroa hillolla, sämpylä (johon sai valita täytteet), mehua ja kahvia tai teetä. Sämpylä oli tuore ja täytteenä oli mm. paistettu kananmuna, mutta ehkä jotain muutakin olisi vielä voinut olla tarjolla, kuten puuron vaihtoehtona mysliä, jotain jogurttia, hedelmiä... Verkanin tai Lappon aamupalat ovat olleet selvästi monipuolisempia.

Aamupalan jälkeen kävelimme taidenäyttelyn kautta Pikkupatterille, sieltä valvontatorniin, isommalle patterille ja takaisin paattiin. Ville ei oikein muistanut Katanpäätä, vaikka ei edellisestä käynnistä ole kuin pari vuotta. Katanpäässä asiat näyttivät olevan aika lailla ennallaan. Rantaa oli siivottu, mutta oksakasoja oli paljon jäljellä - toivottavasti nekin jossakin kohtaa vielä korjataan pois. Rakennuksia oli hiukan korjailtu ja työtä näytti olevan myös meneillään. Ylläpidettävää rakennuskantaa vaan on paljon! Valvontatorninkin ylätason rakenteissa alkaa olla uusimistarvetta.

Miss Elaine Katanpäässä. Vieressä oli nätti, ehkä hiukan Miss Elainea pienempi vene Kokkolasta. Sillä purjehti viisihenkinen perhe + kaksi koiraa - varmaan aika tiivis tunnelma.

Saaren emännän maalaus "Heijastus" oli minusta aika hyvä.

Heta Ravolainen-Rinteen työ oli tehty kivistä, jäkälistä ja sammalista. Sen kuvasi Rinteiden koiraa Sisua kalliolla, työn nimi oli "Haaveilija kalliolla".

Pumppuhuone oli saanut ainakin maalia pintaansa sitten viime näkemän, ja varmaan kattoakin oli uusittu. Myös ikkunat ja ovi tarvitsisivat "pientä laittoa".

Rantapusikoiden karsimisesta syntyneitä oksakasoja oli jäljellä pois korjattaviksi. Maisema oli avartunut hienosti.

Valvojia tornissa. Näkyvyys ei ollut vielä paras mahdollinen sateen jälkeen.

Lähdimme Katanpäästä 11.45 kohti pohjoista. Laituri oli jo aika paljon tyhjempi, monikaan näistä veneistä ei jäänyt viettämään juhannusta Katanpäähän.

Ensin ajettiin koneella ja haisteltiin, koska olisi sopiva hetki nostaa purjeet. Jonkun aikaa siinä menikin, nostimme vasta Putsaaren, tarkemmin Iso-Ruskion kohdalla 14.30. Melko pitkän pätkän purjeet vetivät aika hyvin, mutta sitten reitti kääntyi tuulen kannalta niin myötäiseksi, että keula alkoi lapsyä, ja isokin veti kehnosti, sillä tuuli ei ollut kovin voimakasta (3-4m/s) ja mereltä tuli vanhaa maininkia keikuttamaan venettä. Otimme ensin keulan ja melkein heti perään ison alas Kajakulman kohdalla 17.10. Ajoimme puolisen tuntia koneella. Timo oli jo aikaisemmin ollut kovasti innokas kokeilemaan genaakkeria. Se vedettiin ylös 17.45 Rudolfin matalikon kohdalla, ja yllättävänkin hyvin se toimi heikohkossa tuulessa. Vauhti pysyi reilussa neljässä solmussa. Jiippasimme genaakkerin paapuurin puolelle 19.20, ajoimme vielä tunnin ja otimme sen alas Kylmäpihlajan kohdalla klo 20.20. Kävimme pientä "kisaa" virsikirjalla ajaneen Hallberg-Rassy 352:n kanssa, ja saimme sen kiinni (vaikka jiippaamiseen meni aikaa, seuraavalla kerralla se menee nopeammin), olisimme menneet ohi, ellei väylä olisi alkanut kääntyä kohti Kuuskajaskaria. Hallbergin kippari huusikin, kun aloimme laskea purjetta, että "kisa jatkuu vielä, Kuuskajaskariin asti"... Timon genaakkerikokeilu toimi hienosti! Loppupätkä oli sivutuulta, ja ajoimme koneella kiinnittyen Kuuskajaskarin laituriin 20.50. Yhtään purjevenettä ei ollut, enemmänkin pienempiä moottoriveneitä. Syväystä kyllä riittää, tässä käiku näyttää 2,7 m. Kuuskajaskarin rannassa on pitkä laituri, jossa netin mukaan on syväystä 2,2 - 2,8 m.

Katanpään satama oli harmaa, kun lähdimme ajamaan.

Lyökin pookilla oli jo aurinkoista.

Genaakkeri pääsi ulkoilemaan. Isopurje roikkuu puomilla rumasti pakattuna, mainingit keikuttivat sen verran, että ei tullut oikein tyylipuhdasta suoritusta.

Turkka ja Ville kävivät maksamassa satamamaksun kahvilaan. Se oli auki klo 22 asti, ja näytti ihan hyvältä. Sinnekin olisi vielä juuri ehtinyt pizzalle tai hampurilaiselle. Me teimme kuitenkin omaa pussipataa paatissa, tällä kertaa meksikonpataa jauhelihalla - ihan ok sekin.

Jälkiruoaksi kuorittiin muutama mandariini ja omena. Rannassa oli aika monta venettä jo kohtuullisissa juhannustunnelmissa. Me torjuimme muuta meteliä soittamalla purjehdukseen liittyviä kappaleita Spotifysta - ja mietimme samalla, mitä voisimme soittaa kovaa aikaisin aamulla: Ihana aamu, Aamu Airistolla... Huvittelimme myös ajatukselle mennä soittamaan tuutulauluja laiturille. Siihen tarvittaisiin isompi kaiutin. Timo googlasi heti isompia boomboxeja netistä, mutta torjuimme hankinnan. Hän olisi keksinyt kaiuttimelle ihan omaakin käyttöä. Meteli vaimeni vähäksi aikaa, kun porukat siirtyivät veneidensä sisätiloihin illan viilentyessä hiukan. Ilo oli melko lyhytaikainen, sillä lisääntynyt sisäinen lämmike toi väkeä puolen yön jälkeen uudestaan laiturille. No, juhannus on vain kerran vuodessa...Helle on ohi, mutta kaunis ja aurinkoinen oli tämäkin päivä aamun sateen jälkeen. Tavallaan harmi, että huomiselle ei luvata sadetta... se rauhoittaisi niiden toimintaa, joilla on paljon rahaa taskussa ja ilmaa päässä.