Vähä-Laako - Reposaari 29 nm

Kävimme aamupalan jälkeen vielä kiittämässä vieraanvaraisuudesta. Oli kiva paikka! Ville liukui vaijeriliu'ulla viimeiset kerrat, mutta malttoi sentään tulla mukaan, kun käynnistimme koneen - pienemmät vinkit eivät vaikuttaneet. Olimme katselleet ennusteita vielä uudelleen ja päätimme kuitenkin lähteä pohjoisen suuntaan, kun luodetuuli näytti jäävän kaiken kaikkiaan aika vaisuksi. Lähdimme Vähä-Laakosta 10.20.

Vähä-Laakon sisäänajo

Olkiluodon ydinvoimala, kaikki kolme reaktoria

Pitkään meno oli rauhallista. Olkiluodon / Iso-Susikarin kohdalla olisi voinut ajaa Olkiluotoon johtavaa väylää ulkomerelle, jolloin olisi ehkä päässyt purjeillakin jotenkin etenemään. Tuuli oli kuitenkin siinä kohtaa sen verran vaisua, että emme viitsineet yrittää. Iltapäivällä yhden jälkeen olimme Pirskerin suojassa ja joimme kahvit. Ajoimme ohi Luvian Ryöväskerin, jonne Timo on viikon päästä menossa leirille. Vasta Säpin kohdilla tai vähän sen jälkeen alkoi tuulla enemmän. Tahkoluoto ilmoitti tuulennopeudeksi 8 tai 9 m/s. Sivuaallokko ja vanha maininki keikuttivat. Jos olisi tiennyt tuulen nousevan tuonkin verran, olisi ehkä kannattanut ajaa enemmän ulkomerelle, jolloin purjeilla olisi saanut tasaisempaa menoa. No, onneksi rullaamista ei ollut kovin pitkään. Katselimme kiikarilla Yyterinsantoja, Mäntyluodon satamaa ja Kallon loistoa. Merellä oli joku laiva ankkurissa redillä. Kulkijoita ei reitillä kovin paljon ollut, oli rauhallista ajella.

Tuffa-Kalervo onnistui ottamaan nettikamerasta kuvan meidän saapumisestamme :)

Tuuli sopi yllättävän hyvin vielä aallonmurtajan toisellekin puolelle, kun lähestyimme Reposaarta. Oli kiva katsella Reposaaren rantaa mereltä päin pitkästä aikaa. Ajoimme Marina Merilokin vierassatamaan, poijuun lähelle huoltorakennusta. Timo ajoi hienosti ja määrätietoisesti rantaan, hötkyilemättä tuulesta. Joku tuli vastaanottamaan köysien kanssa. Olimme kiinni laiturissa 16.15. Kovin syvää laiturissa ei ollut, sillä kaiku näytti 1,7 tai 1,8 m.

Merilokin laiturissa

Tuffa-Kalervo ajeli myös paikalle vastaanottamaan meitä. Kävimme maksamassa kaksi yötä, ja voi olla, että olemme tässä vielä kolmannenkin... teimme siihen tavallaan varauksen (yö maksoi 24,-, kaksi vuorokautta 40,- ja viikko sitten 50,-). Istuimme Miss Elainen salongissa. Timolla alkoi olla nälkä, joten hän oli aktiivinen valmistamaan nopean pussipastan nötkötistä. Tuffakin pääsi/joutui osallistumaan gourmet-aterialle :). Turkka jäi tiskaamaan, kun Tuffa heitti muut Reposaaren Saleen palauttamaan pulloja ja tekemään iltapalaleipä- & jäätelöostokset. Isompia ostoksia voi hoitaa huomenna Porissa.

Illalla pojat touhusivat paatissa pelaillen. Eva ja Turkka kävivät tekemässä pikaisen Reposaari-kierroksen kävellen. Koko porukalla voi sitten myöhemmin käydä takarannalla ja linnakepuistossa. Reposaaressa tulee aika nostalginen olo. Täällä tuli aikoinaan Mamman, Pappan ja Pekan kanssa pyörittyä paljon. Saari on kaunis, kuin pieni kaupunki. Moni asia on silti muuttunut: kauppoja on kadonnut, loma-asuntomessualue on muuttanut rantoja, korjauksen tarpeessa olevia puutaloja tuntuu olevan enemmän kuin ennen - tai sitten aikuinen vaan kiinnittää niihin enemmän huomiota kuin lapsi. Kävelimme teitä pitkin ja kiersimme takarannan. Hyttyset eivät houkutelleet metsäpoluille, mutta ehtinemme vielä niillekin.

Reposaari on omaleimainen kaupunginosansa, vähän kuin pieni kaupunki (linkki Museoviraston kyppi-palveluun, jossa kerrotaan Reposaaren historiasta ehkä hiukan yksityiskohtaisemmin kuin ekan linkin takaa löytyvästä Wikipediasta). Siellä riittää hyvin katsottavaa ainakin pariksi päiväksi. Ellei ole omaa taksikuskia, Reposaaresta pääsee bussillakin kohtuullisen usein Porin keskustaan. Bussilla pääsee myös Yyteriin, hotelli ja uimaranta ovat reitin varrella. Vierassataman rannassa oli opastetaulu, johon oli merkitty saaren nähtävyydet. Pyörä olisi reitilla ihan kätevä (vierassatamassa ei näkynyt lainapyöriä), mutta kävellenkin noin kuuden kilometrin matka menee ihan hyvin. Kävellessä on sekin hyvä puoli, että silloin voi kulkea pidemmän matkaa takarantaa pitkin, esimerkiksi seurakuntien leirikeskuksesta Junnilasta Siikarannan leirintäalueelle.

Nähtävyyksistä voisi suositella erityisesti norjalaistyylistä kirkkoa, joka on pieni ja viehättävä. Se on suotittu vihkikirkko, ja siellä on vihitty myös presidentti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio. Kirkon edessä on torpedovene S2:n muistomerkki. S2 upposi myrskyssä lokakuussa 1925 Porin edustalla ja sen mukana meni koko 53-henkinen miehistö. Se on Suomen merivoimien suurin rauhanaikainen onnettomuus. Tarina järkytti lapsena: kävimme kaverin kanssa aina kesäisin muistomerkillä. Koko takaranta aallonmurtajalta Valonheitinkallioille on kaunista. Meri on aina erilainen ja kiehtova niin tyynellä kuin myrskylläkin.

Reposaaren uimaranta on saaren kärjessä, lähellä aallonmurtajaa. Sen lähellä on kalaravintola Merimesta. Muitakin ravintoloita saaresta löytyy, oikeastaan yllättävänkin monta. Reposaarelaiset ovat myös aktiivisia järjestämään kaikenlaisia tapahtumia. Tänä kesänä ohjelmistossa näytti olevan kaksikin kesäteatterinäytelmää.

.