Rauma, Syväraumanlahti - Vähä-Laako 9 nm

Herätyskello herätti kahdeksalta. Tarkastelimme sääennusteita eri lähteistä, mutta tuulensuunta ja voimakkuus näytti aina vaan yhtä huonolta pohjoisen suuntaan purjehtimisen kannalta. Tuulen luvattiin olevan 7-11 m/s ja luoteesta eli vastaista. Vieressämme ollut Hanse oli menossa kohti pohjoista aikomuksenaan jatkaa Höga Kustenille. He aikoivat mennä ensin aika pitkälle länteen avomerelle ja sitten Merikarvian suuntaan. Me olisimme tietysti voineet tehdä saman, mutta jäimme miettimään, onko pohjoiseen menossa kuitenkaan järkeä, kun tuuli näytti pysyvän pohjoisessa koko alkuviikon, ja kääntyvän vastaiseksi loppuviikosta, kun pitäisi tulla takaisin. Naapurivene myös ehdotti Raumalta hiukan pohjoiseen olevaa seuran rantaa, Levätystä, yhdeksi vaihtoehdoksi. Pitkällisen harkinnan tuloksena päätimme lähteä katsomaan sitä (vätykset Levätykseen...).

Naapuriveneessä oli mukavan oloinen rauhallinen koira, rodultaan Länsigötanmaan pystykorva. Siinäkin voisi olla mukava laivakoira!

Lähdimme ajelemaan 11.10. Rantareitti oli melko kapeaa, lateraalimerkein reimattua tässä kohtaa. Levätyksen rantaan ajeli vastatuuleen reilun tunnin. Kävimme aika lähellä rantaa, mutta siinä ei ollut oikein kivaa paikkaa - päälaiturissa ei ollut vapaita poijuja. Sivulaituri oli tyhjä, ja siihenkin olisi voinut jäädä keula tuuleen, mutta sähköä ei siihen ollut saatavissa. Se ei oikeín houkutellut. Käännyimme ympäri,  ja sitten Turkka keksi toisenkin mahdollisen venekerhon rannan Vähä-Laakossa, ihan lähellä. Hän soitti paikalliselle saari-isännälle kysyäkseen paikoista. Tämä vastasi puhelimeensa Hollannista, ja sanoi, ettei saaressa yleensä ole ollut vieraita. Emme vielä ehtineet pitkällekään, kun isäntä soitti takaisin: Hän oli ollut yhteydessä saaressa oleviin porukoihin, eikä näillä ollut mitään vieraita vastaan - sinne vaan! Käänsimme vielä kerran keulan ympäri ja ajoimme kapeaa kaivettua ränniä suojaiseen satamaan, jossa oli ystävällisiä vastaanottajia. Olimme kiinni laiturissa 13.10.

Kaivettu aukko Nurmeksen ja Kataviston välissä

Vähä-Laakon paikka oli tosi hieno ja siisti, kaunis niemennokka, jonne paistoi aurinko johonkin koko päivän. Rakennukset ja laiturit olivat hyvässä kunnossa ja toimivia. Pojat, varsinkin Ville, viihtyivät pitkään vaijeriliu'ussa. Frisbee-korejakin oli, ja Ville ja Turkka kävivät heittelemässä Timon frisbeita. Grillaamaan olisi voinut  mennä, mutta meillä ei oikein ollut mitään siihen sopivaa. Sen sijaan teimme jauhelihatacoja paatissa. Vähän myöhemmin keitettiin kahvia jälkiruoaksi. Avasin suklaakeksipakkauksen kahvin kaveriksi. Luulin hetken löytäneeni keksistä vieraan hampaanpalan, mutta valitettavasti se olikin peräisin ihan omasta hampaasta: oikealta alhaalta, takimmaisesta hampaasta irtosi pala. Se ei ollut yhtään arka tai kipeä, mutta jotenkin paikattava se on - täytyy ilmeisesti sen vuoksi jatkaa Uuteenkaupunkiin (kun huomennakaan ei tuule Porin suuntaan toimivasti). Harmitti! Joskus tuntuu, että mikään ei onnistu. Se tunne vahvistui, kun saunan jälkeen jouduin poistamaan yhden kovin sitkeästi kiinni jääneen punkin.

Vähä-Laakossa oli iso sauna, ja kaikki saunoivat yhtä aikaa uimapuvut päällä. Naisille ja miehille oli erilliset pukuhuoneet ja suihkut. Saunan edessä oli aurinkoinen terassi ja uimalaituri. Ranta oli suhteellisen matala, vesi puhdasta ja 21-asteista. Kävin pari kertaa uimassa, pojat useammankin kerran. Minusta "yhteissauna" on hyvä systeemi, ei tarvitse odotella ja on mukavampi seurustella isommalla porukalla.

Saunan jälkeen nautittiin pientä iltapalaa. Tuuli vaimeni ennusteen mukaisesti illaksi. Huomiselle luvattiin edelleen pohjoisenpuoleista tuulta, joten taidamme, vähän harmi kyllä, kääntää keulan tästa etelän suuntaan.