Miss Elainen lokikirja: Byxelkrok ja bussilla Borgholmiin

Tuuli puhkui aamuyöllä melko kovaa. Naapuriveneen porukat sanoivat nähneensä tuulimittarissaan 15 m/s puuskia. Miss Elaine keinui ja kolisi tuulessa, eikä nukkuminen ollut kovin rauhallista. Turkka kävi parikin kertaa katsomassa kiinnityksiä ja lisäsi vielä yhden fenderin. Nätisti paatit sinänsä olivat, mutta keinuivat, ja vähän eri tahtiin. Nyt voin paremmin kuvitella, miltä vauvasta tuntuu kehdossa. Eilen tullessamme ja keikkuessamme aalloilla vitsailimme keskenämme, että ei tarvita lippuja Linnanmäelle, Särkänniemeen tai muuallekaan - ja näköjään yölläkin pääsi huvipuistoon. Meillä on kausikortti omaan henkilökohtaiseen Gröna Lundiin.

Aamukahvi kuitenkin piristi. Aurinko paistoi ja oli taas aika lämmintä. Tuuli oli tyyntynyt aamuksi. Odottelimme, koska veneitä alkaisi lähteä, niin voisimme siirtyä poijuun aallonmurtajan viereen. Ensin näytti siltä, ettei kukaan ole menossa mihinkään, mutta yhdeksän jälkeen alkoi olla liikettä. Siirsimme Miss Elainen poijupaikalle, ja Aphrodite lähti kohta kohti Kalmaria.

Aallonmurtajalla oli pieniä kivikasoja. Villekin meni sinne rakentelemaan ja Timo viritti pitkästä aikaa riippumaton keulaan. Ville huomasi myös kivissä fossiileja ja innostui niistä. Hän tutki niitä suurennuslasin kanssa, ja otti jonkun kokoelmiinsakin. Villestä tulee nykyään paitsi poliisi, myös meriarkeologi.

Byxelkrokin aallonmurtaja oli hyvin tukeva

Aallonmurtajalle oli rakenneltu kivistä torneja

Jännittävä fossiili kivessä

Miss Elaine Byxelkrokissa Aphroditen kyljessä

Päivän olisi kokonaisuudessaan voinut viettää Byxelkrokissa, mutta emme me tietysti osanneet olla ihan niin rauhassa. Kun Borgholm jäi eilen väliin, päätimme mennä sinne paikallisbussilla. Linja 101 ajaa Byxelkrokin satamasta Kalmariin ja välillä on paljon pysäkkejä, mm. Borgholm ruinerna. Eka bussi olisi lähtenyt 10.30, mutta annoimme poikien touhuta aamupäivän omiaan, ja lähdimme vasta 12.30 bussilla kohti Borgholmia. Lippujen ostaminen kortilla oli vähän vaikeaa, sillä kuski ei meinannut löytää oikeaa hintaa millään (hän ei ilmeisesti osannut käyttää laitettaan kovin hyvin). Paikallisilla on puhelimissaan joku appi, jolla he maksavat matkansa - hölmöillä turisteilla ei sellaista ole. Menee aika hankalaksi, jos käteisen lisäksi kortinkin käyttäminen on poikkeuksellista, ja maksuja vaan swishataan tai hoidetaan jollakin sovelluksella. Muutosvastarintaa havaittavissa...

Borgholmiin oli noin 60 km ja bussimatka kesti melkein puolitoista tuntia. Siinä näki samalla paremmin Öölannin maisemaa, kirkkoja, maissipeltoja ja tuulimyllyjä. Välissä taivaalla näkyi hyvin synkkiä pilviä, mutta sadetta ei juuri tullut bussimatkalla eikä myöhemminkään päivällä. Ville painoi stop-nappia ihan ajoissa, mutta kuski ei jotenkin huomannut sitä, ja ajoi vaan Borgholmin raunioiden ohi, toki anteeksipyydelleen jätti meidät tien varteen. Meille tuli siitä ylimääräinen noin kilometrin kävelymatka.

Borgholmia oli alettu rakentaa 1100-luvulla. Sitä oli laajennettu ja muutettu moneen kartaan, kuten kaikkia linnoja. Kaarle X Kustaa muutti sen 1600-luvulla mahtavaksi barokkipalatsiksi. Se ei tullut koskaan ihan valmiiksi, ja rakennustyöt lopetettiin 1700-luvun alussa. Sen jälkeen linna jäi oman onnensa nojaan, ja 1806 siellä syttyi tulipalo tehden linnasta raunion. Linnan arvo ymmärrettiin 1850-luvulla ja sitä alettiin kunnostaa. 1880-luvulla sinne rakennettiin rappusia, jotta Öölantiin tutustumaan tulleet turistit (joita alkoi olla aina vaan enemmän) pääsivät tutustumaan raunioihin.

Rauniolinna oli mahtava! Se oli niin iso, että tuntui kuin olisi päätynyt johonkin lavasteeseen tms. Melkein odotin, että jostakin nurkan takaa tulee lohikäärme. Televisiosarja Game of Thrones tuli vahvasti mieleen. Kiertelimme rauniot läpi, mutta emme olleet mukana opastetulla kierroksella tai käyttäneet Audioguidea. Linnassa oli meneillään kolme näyttelyä: Kustaa Vaasan historiaa, linnan piiritystä ja merirosvoaikaa koskien. Kustaa Vaasa oli laajin, merirosvous taas melko pieni aikajana. Emme jaksaneet käyttää niihin ihan hirveästi aikaa, kun Vaasoista oli jo puhuttu paljon Kalmarissakin.

Päivän toisena retkisuunnitelmana olisi ollut pyöräillä katsomaan Öölannin kärjessä olevaa Långe Erik -majakkaa. Satamassa oli paljon hyvännäköisiä pyöriä vuokrattavana. Se olisi voinut olla hyvä vaihtoehto, mutta kun rauniolinnastakin oli jo puhuttu, niin se piti nähdä. Kaikkea ei vaan ehdi, ehkä sitten mennään majakalle joku toinen kerta.

Linnaan saattoi tulla ratsain. Tässä on hevostallit.

Ville ja Timo kävivät tasapainoilemassa ritariradalla. Ville myös ampui jousella, vakka ensin jännittikin siihen menemistä, kun ei osaa kieltä. Nyt hän ainakin tietää jo, mitä "Vad heter du?" -kysymykseen kuuluu vastata.

Näin linnaa yritettiin vallata, sama taktiikka kuin örkeillä Helmin syvänteessä Taru sormusten herrasta -kirjassa.

Juhana III teki Öölannista 1569 kuninkaallisen metsästyspuiston. Saarelaisilta kiellettiin metsästys, aseet takavarikoitiin ja he saivat pitää vain kolmijalkaisia metsästyskoiria. Kuninkaan metsästysoikeudet poistettiin vasta 1801.

Keskiaikaisia sotilaita

Kustaa Vaasan haarniska. Hän oli selvästi pitkä mies.

Linna meni klo 17 kiinni, koska siellä oli illalla joku konsertti. Kävelimme polkua Borgholmin keskustaan ja kävimme syömässä pelkät jälkiruoat pikkuravintolassa kävelykadun varrella. Siellä oli vähän sekalainen sisustus, tavallaan samassa hengessä kuin Café Nathali Paraisilla. Saatiin hyvää mustikkapiirakkaa ja jäätelöä.

Olin katsonut, että bussi takaisin lähtisi 18.30. Onneksi aloin katsoa aikataulua uudelleen, sillä bussi lähtikin 18.05. Onneksi olimme kaikki jo syöneet, kun huomasin tämän, sillä meillä oli noin viisi minuuttia aikaa juosta bussiasemalle. Kaikki juoksivat lujaa, ja ehdimme juuri ja juuri. Bussissa oli korttilukulaite rikki, olisi taas pitänyt olla appi, jota meillä ei edelleenkään ollut. Kuski sitten totesi, että kyytiin vaan - emme maksaneet paluumatkasta mitään. Edullista bussimatkailu joka tapauksessa oli, menomatkasta maksoimme 75 kruunua ja koko porukka oli päässyt Kalmariin asti 120 kruunulla. Jep, kuka milloinkin sekoilee: joku ei osaa lukea aikataulua ja joku keksii omia vieraspaikkamääriään...No, keskimäärin pysytään kartalla.

Mahtavia katkarapuleipiä sai rannan Rökeristä. Ihan parhaita! Täytyy muistaa, että Hönön tapainen pyöreä pehmeä leipä sopii hienosti pohjaksi. Huomasimme nämä jo eilen, ja säästimme suuremman nälän linnareissun jälkeen.