Seuraava helteinen aamu oli pilvinen ja painostavakin, selvästi ukkosta ilmassa. Aamupalan jälkeen pojat valmistautuivat menemään kumiveneellä uimarannalle, ja me Turkan kanssa otimme pyörät rannasta käydäksemme kaupassa. Enklingen kaupassa oli vain tosi isoja 600 gramman Bregott-rasioita, emmekä olleet halunneet sellaista viemään tilaa jääkaapista. Pyöriä oli tuotu rantaan pari lisääkin.
Luulin kaupan aukeavan yhdeksältä, mutta aukiolo olikin muuttunut niin, että kauppa oli auki 10-18. Olimme kiskomassa ovea parikymmentä minuuttia liian aikaisin. Kaupan edessä, tien toisella puolella, oli edelleen "kirjakioski", jonne sai tuoda / ottaa kirjoja. Kirjat olivat siellä aika sekaisin, ja siivoilimme niitä odotellessamme. Siihen tuli Tukholmasta kotoisin oleva pariskunta, jotka sanovat useampana kesänä vuokranneensa mökin Vårdöstä ja pitävänsä paikasta kovasti. Hekin olivat tulossa kauppaan. Täti löysi pari kirjaa, jotka otti mukaansa. Minä otin Monte Criston kreivin - voin sen sitten vaikka hylätä seuraavalle jossakin paikassa.
 |
| Turkka ja virstanpylväs. Alla pylväästä kertova teksti. |
Kaupasta löytyi hiukan pienempi eli 400 gramman Oivariini, taas lisää mehua, perunoita ja muuta pientä. Pojat olivat takaisin uintireissultaan samoihin aikoihin kuin me kaupasta. He kävivät vielä suihkussakin pesemässä pahimmat hiekat pois. Sitten laitoimme Miss Elainen valmiiksi lähtöön ja irrotimme köydet 11.40 suunnaten seuraavaksi Bomarsundiin. Vargatan rantaan jäi vielä kaksi purjevenettä ja yksi pienehkö moottorivene. Kaiken kaikkiaan meitä yöpyi siinä kuusi - ei siis suurempaa ruuhkaa.
Bomarsundiin on avattu kesäkuussa uusi vierailukeskus, jota halusimme mennä katsomaan. Niinpä ajoimme vajaan tunnin matkan, ja kiinnityimme laituriin. Yritimme ensin ihan laiturin merenpuoleiseen päähän, mutta joku huusi rannalta siinä olevan matalaa. Vaihdoimme sitten toiseen päähän. Tuuli painoi vähän kiinnityessä, ja poijua sai kiristää parikin kertaa. Bomarsundin ranta oli yllättävän täynnä, en muista siellä olleen koskaan noin paljon veneitä. Selvästi moni oli ajatellut sen olevan suojainen paikka mahdollisilta ukkospuuskilta, joita päivälle lupailtiin.
Jokunen pisara vettä ripsutti melkein heti, mutta sadetutka näytti pahimman sateen menevän todennäköisesti idempää ohi. Niinpä lähdimme samantien kävelemään Furulundin ravintolan suuntaan. Kävimme ensin siellä kahvilla, ja jatkoimme sitten toiselle puolelle tietä rakennettuun vierailukeskukseen. Ostimme liput näyttelyyn.
Vierailukeskuksen näyttely oli rakennettu erilaisia kuvia ja videoita hyödyntäen. Se kertoi taustatiedot Ahvenanmaan asemasta ja sen muuttumisesta Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle 1809, jolloin Ahvenanmaasta tuli strategisesti tärkeä Venäjän alueen läntisin osa. Videot oli tavallaan "upotettu" Bomarsund-julisteisiin eli ne olivat osa kuvaa, kunnes käynnistyivät. Videot pyörivät jatkuvasti, mitään käynnistysnappeja ei tarvittu. Osassa oli historiallisia kuvia ja näyteltyä tarinaa, toisissa taas oppaana toimi luonteva nuorehko mies, joka kulki linnoituksella tytön kanssa katsomassa paikkoja ja kertomassa niistä. Tyttö kyseli ja teki huomautuksia selostuksen lomaan. Kaikki videot olivat hyvin tehtyjä, lyhyehköjä ja kiinnostavia olematta kuitenkaan liian lapsellisia tai yksinkertaisia. Esimerkiksi Venäjän Itämeren valloitus kuvattiin hyvin heidän näkökulmastaan, miten shakkinappulat levisivät valloitusten myötä Pietarista länteen. Mies ja tyttö rakensivat juttelun lomassa Bomarsundin linnoituksen hiekkalinnana uimarannalle: sekin oli minusta hyvin keksitty tapa kuvata linnoituksen rakentamista ja tavallaan symbolisesti myös sen nopeaa hävitystä.
Bomarsundin linnoituksen historia avautuu kävijälle vierailukeskuksessa paljon selkeämmin kuin aikaisemmin pelkistä opastauluista. Videoissa puhuttiin ruotsia. Kaikki tekstit niin videoissa kuin opastauluissakin olivat ruotsiksi, englanniksi ja suomeksi. Suomenkielisessä käännöksessä huomasimme joitakin lapsuksia, ne olisi ollut helppo korjata tarkistuttamalla käännös (esimerkiksi "lustresa" oli "ilomatka", Tallinna oli suomeksikin Reval, eikä mieluummin Rääveli, Ruotsinsalmea ei ollut käännetty, vaan se oli Svensksund...). Näistä pikkupuutteista huolimatta vierailukeskus toimi tosi hyvin ja oli paitsi itsessään kiinnostava kohde, myös antoi tarinan linnoituksen raunioille. Oli hyvä ratkaisu, ettei sinne ollut väkisin tuotu esineitä, vaan käytetty tarinallistamiseen ja historian konkretisoimiseen muita keinoja.
 |
| Tästä näyttely alkoi. Kanuunankuulissa oli myös epäsuoraa tulta ampuneiden haupitsien kuulia, joissa oli ruutia sisälläkin, jolloin ne räjähtivät inhottavasti vaikkapa puisen katon läpi lennettyään. Suoraa tulta muurit kestivät paremmin. |
 |
| Notvikin tornilta 1980-luvulla löytyneitä varusteita. |
 |
| Englantilaisten ja ranskalaisten laivojen ryhmitystä linnoituksen edessä, sulkemassa salmea. |
 |
| Englantilaiset ja ranskalaiset olivat suunnitelleet hyökkäyksen huolella. Englantilainen upseeri miehineen oli kiertänyt vakoilemassa ja tutustumassa paikkoihin, tehden tarkkaa kartoitustyötä. Niinpä voitiin hyökätä nopeasti, kun joukot tulivat paikalle. |
 |
| Linnoituksessa oli ikävä odottaa hyökkäystä ja katsoa, miten mastojen määrä lahdella kasvoi - venäläisillä ei ollut paljon tehtävissä kuin odottaa, mitä tuleman pitää. Linnoitusta ympäröivät puurakennukset poltettiin linnoituksen päällikön käskystä jo ennen hyökkäystä. Se ei mitenkään vahvistanut puolustajien motivaatiota... |
Kävelimme takaisin vierassatamaan Notvikin tornin kautta. Ville pääsi katsomaan tykkejä, niin kuin halusi. Sitten jatkoimme matkaa. Lähdimme Bomarsundista 15.45, vapautimme juuri sopivasti poijun seuraavalle tulijalle.
 |
| Bomarsundin laiturissa |
Suunnistimme seuraavaksi Rödhamniin. Tuuli oli aika vastaista, emmekä alkaneet kryssiä, vaan ajelimme koneella. Tylsähköä. Joku nopea puikkomainen ruotsalainen vene kryssi ohitsemme ennen Degerbytä... Sillä oli kadehdittavan hyvä nousukulma, meillä ei olisi ollut toivoakaan ajaa purjeilla samalla tavalla. Ajoimme siis ulkokautta, eikä Lumparnin kautta. Matka maileissa olisi ollut aika sama, mutta toivoimme hiukan parempaa tuulta ja purjehdusmahdollisuutta, jota ei sitten oikein ollut. Olimme perillä Rödhamnissa puoli yhdeksältä. Rannassa oli aika paljon veneitä. Ajoimme samaan poijuun ison Swanin kanssa. Yritimme ensin lähemmäs huoltorakennusta. Siinä oli vapaita poijuja, mutta ihan laiturin vieressä vettä olikin van puoli metriä eli emme olisi saaneet keulaa rantaan, joten piti peruuttaa pois. Kahvila oli periaatteessa mennyt kahdeksalta kiinni, mutta siellä oli vielä porukkaa, ja saimme maksettua satamamaksun (26,-).
Ville touhusi hetken vesimyllyn kanssa rannassa. Uimaan ei kukaan enää jaksanut. Syötiin naan-leipiä ja muuta pientä iltapalaksi ja painuttiin nukkumaan. Juuri ennen nukkumaanmenoa kävi epätoivoinen ruotsalaismies kyselemässä apua, kun hänen seurueensa oli onnistunut lukitsemaan itsensä ulos kesken saunomisen - valitettavasti emme pystyneet auttamaan miestä pulassa.
 |
| Välissä paistoi aurinkokin |
 |
| Ville testaa vesimyllyä Rödhamnin rannassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti