Heräsimme yöllä puoli neljän maissa, kun tuuli puhalsi yhtäkkiä suoraan pohjoisesta, vene kieppui, ja ankkurihälytys meni päälle. Monessa muussakin veneessä oltiin hereillä ja katsottiin pitääkö ankkuri tai mihin suuntaan vene kääntyy. Se oli jännä voimakas puuska, tuli ja meni samantien. Ankkuri piti, ja meillä oli tarpeeksi tilaa liikkua lahdella. Aikamoista kiemuraa Miss Elaine oli tehnyt. Se näkyi plotterin jäljestä.
Nostimme ankkurin ja lähdimme liikkeelle poikien vielä nukkuessa klo 7.50. Kävimme nopeasti pyörähtämässä Kymendön kylän sataman edustalla. Siinäkin olisi jokunen vieraspaikka, aika isokin ravintola ja venetelakka. Timo heräsi jo tässä kohtaa, "kun joku rupesi kaahaamaan".
 |
| Ankkurilahti aamulla |
 |
| Myrängsflacket on auki pohjoisen suuntaan |
 |
| Miss Elaine tyynellä lahdella... |
 |
| ... ja sitten matkalla pohjoiseen. Ei tarvinnut miettiä purjehtimista, kun varsinkaan aamulla ei tuullut yhtään. |
Ajelimme kohti Sandhamnia. Veneitä oli tosi paljon liikkeellä. Osa yritti edetä purjeilla, ja kellon edetessä tuulikin vähän virisi. Ennen Sandhamnia oli suorastaan ruuhkaa, kun väylällä kulki vesibusseja molempiin suuntiin, kryssiviä veneitä, nopeita poker run -veneitä... Ihan Sandhamnin sataman edessä meloi pari henkeä kajakeilla. Siihen ei olisi huvittanut jäädä pyörimään ja odottamaan paikkaa. Joku suomalaisvenekin siinä odotteli. Me ajoimme suosiolla suoraan Lökholmenin puolelle, eikä sielläkään nyt tyhjää ollut. Laitureissa on ankkurikiinnitys, ja oli laitureissa useampi väli, joista valita. Emme menneet ihan rantaan, vaan erilliseen pistolaituriin keskemmälle lahtea.
Turkka laski ankkurin, Timo ajoi ja Eva hoiti keulan, kuten tavallista. Miss Elaine meni väliinsä nätisti. Laiturilla pari miestä viritteli sähköjohtojaan, ja jännäsin jo keulassa, mahdunko hyppäämään, kun he eivät mitenkään tehneet edes tilaa laiturille puhumattakaan että olisivat ottaneet köysiä vastaan. Rantauduin heidän väliinsä ja sanoin "Förlåt". Sitten jatkoin (turhan kiukkuisesti): Ursäkta mig att jag stör er". Silloin jompi kumpi kysyi, tarvitsenko apua - en viitsinyt olla kuulevinani. Täytyisi oppia toisenlainen asenne: olisi pitänyt paatista jo huutaa iloisesti heille hejsan ja heittää köysi, eikä kiukutella :). Mites se Michelle Obama sanoi: "When they go low, we go high" tai jotain siihen suuntaan. En tarvinnut apua, mutta olisi sitä nyt voinut edes väistää. Olimme laiturissa 12.30.
Kävimme maksamassa satamamaksun 280 sek satamakonttoriin, sähköä emme ottaneet (se olisi ollut 100 sek) - eikä tolpassa olisi riittänyt paikkojakaan, nytkin johdot risteilivät aika sekalaisesti laiturilla. Vessat olivat muuttuneet vesivessoiksi sitten viime käynnin (joka lienee ollut 2008).
Lökholmenilta ajaa yhteyslautta tasatunnein Sandhamnin puolelle. Menimme jonoon päästäksemme klo 14 lautalla yli. Jono oli pitkä. Kävi huono tuuri, sillä meistä vain kolme olisi mahtunut lauttaan, ja jäimme sitten koko sakki odottamaan seuraavaa. He ajavat heti perään toisen vuoron, elleivät kaikki mahdu heti mukaan. Harmitti, sillä muutama tyyppi oli etuillut jonossa mennen muka katsomaan ilmoitustaulua, ja sillä varjolla ujuttanut itsensä edelle. No, elämä on.
Oli melko pilvistä ja sateisen näköistä. Katselimme rannassa olevia veneitä ja kävelimme rantaa pitkin kauppojen ja ravintoloiden ohi leipomolle. Kävimme katsomassa maisemia ja sisääntuloväylää kalliolta. Sieltä kiersimme kapeita pikkukujia kappelin kautta takaisin rantaan. Poikkesimme ruokakaupassa ostamassa kermaa kanttarellikastikkeeseen. Kirjakauppa Max Strömissä ihastuimme Ghost ships -nimiseen teokseen, jossa oli tosi hienoja kuvia Itämereen uponneista aluksista. Ostimme sen tämän reissun matkamuistoksi.
 |
| Lökholmenin laituri ja lahti. Etsi Miss Elaine! |
 |
| Sandhamn on ollut jo ainakin 1700-luvulta luotsien tukikohta |
 |
| Venäläiset olivat Sandhamnissa 1719, ja polttivat saaren 1720. Ruotsalaisia päätyi sotavankeuteen Tallinnaan, ja heidät vapautettiin vasta Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen. |
 |
| Säännöllinen höyrylaivaliikenne Tukholmasta Sandhamniin alkoi 1865. |
 |
| Sandhamnin hotelli |
 |
| Bongaamamme Lohi |
Katselimme vielä uudelleen veneitä odotelessamme yhteyslauttaa. Sandhamnin hotellissa alkoi juuri soittaa joku bändi. He soittivat sekalaisia covereita (ei ehkä kannattaisi tarttua Queenin Show must go on'iin... Europen Final Countdown'kin soi melko oudosti, mutta Freddie Mercury on tosi paha vertailukohta). Laiturista löytyi myös yksi Lohi! Sen omistaja oli juuri tulossa veneestään rantaan, ja vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan. Hänen Lohensa on sarjan nro 1. Siinä oli vähän erilaiset, pienemmät ikkunat kuin tässä, ikkunat jäljellä myös keulahytissä ja ankkurivinssi keulassa.
Uskomaton tuuri, me jäimme paluumatkallakin lautasta ensimmäisinä rannalle, ja jouduimme odottamaan seuraavaa. Lökholmenin puolella katsottiin Heinecken tornia, ennen kuin käveltiin paatille. Lökholmen on aikanaan ollut hiili- ja öljykauppias Kurt Heinecken saari, hän oli ostanut sen 1909. Hän oli kiinnostunut mm. astronomiasta, ja rakennutti erilaisia torneja saarelleen. Vuonna 1964 Heinecke myi Lökholmenin ja Trollhäran saaret edullisesti KSSS:lle eli satamaa nyt ylläpitävälle Kungliga Svenska Segel Sällskapetille.
 |
| Lautta tulossa takaisin Lökholmeniin |
 |
| Sandhamn Lökholmenin kalliolta kuvattuna |
 |
| "Kakkakioski" hienossa maisemassa |
 |
| Heinecken torni, onkalo ja tykki |
 |
| Tornin alla olevaan louhittuun luolaan tai huoneeseen pääsi kurkistamaan |
 |
| Tykki kohti Sandhamnia |
Jatkoimme paatille. Eilen ostetuista kanttarelleista tuli hyvä kastike uusille perunoille. Ostimme Sandhamnin leipomosta täytettyjä muffinsseja: hallongrottan, dajm-grottan ja nutella-grottan. Pakko ostaa, kun oli hauska nimi! Niinpä meillä oli vielä hyvää jälkiruokakin tarjolla. Koko päivä oli ollut harmaa, mutta nyt vasta tuli sadetta yhden sadekuuron verran. Hellesää on taas vaihtumassa viileämpään.
 |
| Tämän kesän ensimmäiset kanttarellit |
 |
| Dajm-grottan ja vähän makeaa jälkiruokaviiniä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti