Kalmar – Byxelkrok 55 nm

Lähdimme Kalmarista noin varttia yli yhdeksän. Satama tyhjeni. Meidän oikealla puolellamme ollut hollantilainen lähti jo ennen, ja toinenkin naapuri, Stavangerista kotoisin oleva norjalainen, oli lähdössä kotiinpäin. Ajoimme ensin tyhjentämään septin. Septilaiturissa oli toinenkin suomalaisvene samoissa hommissa. Suomalaisia veneitä näkyi kaiken kaikkiaan Kalmarissa useampia. Eniten joka paikassa on tietysti ruotsalaisia, mutta myös saksalaisia on liikenteessä paljon.

Vähän kuin Turun Majakkaranta

Meillä oli tarkoituksena mennä seuraavaksi Borgholmiin Öölannin puolelle, noin 15 mailin matka. Otimme puomipeitteen pois heti, mutta ajattelimme nostaa purjeet vasta Öölanninsillan jälkeen. Tuuli oli luoteessa, ja Turkka epäili, ettemme pääsisi nousemaan, vaan joutuisimme kryssimään. Niinpä ajoimme koneella. Tuuli nousi jonkun verran, ehkä noin 8 m/s, ja paatti alkoi hyppiä jonkun verran. Väylän kääntyessä hiukan enemmän itään aloimme uudestaan pohtia purjeita, ja päädyimme nostamaan ne 11.30. Isopurjeeseen laitettiin yksi reivi. Olisi pitänyt nostaa jo aiemmin, aika hyvin Miss Elaine sentään nousi.

Tunnin päästä olimme Borgholmin edustalla ja laskimme purjeet 12.30. Tuuli oli kohtuullista, ja osui myös Borgholmin rantaan. Turkkaa alkoi epäilyttää, eikä hän halunnutkaan yrittää ajaa rantaan. Me muut (ns. apinakapina-miehistö) olimme vähän eri mieltä, mutta emme alkaneet kiistää päätöstä siinä kohtaa. Nostimme siis purjeet uudestaan 12.45, isossa edelleen 1. reivi ja nyt reivasimme vähän myös keulaa. Päämäärä ei oikein ollut selkeä, ja aloin katsoa satamakirjaa. Borgolmin sanottiin olevan ”väl skyddad för alla vindriktningar…” Mietimme rannikolle ajamista, Oskarshamnia tai vastaavaa. Otin uudestaan esille Öölannin pohjoiskärjessä olevan Byxelkrokin yhtenä vaihtoehtona. Turkka oli jostakin keksinyt, että se olisi tosi pieni paikka, siellä olisi vain kuusi paikkaa – satamakirjan ja netin mukaan paikkoja piti olla 70 tai enemmänkin. Sataman saatua Turkankin silmissä upgreidauksen päätimme suunnata sinne.

Miss Elaine Kalmarissa

Täältä tullaan takaisin kotiin, Öölanninsilta!

Tuuli oli koko ajan aika reipasta, noin 8-10 m/s ja puuskissa reilusti enemmän. Aaltojakin syntyi, kun kerran oltiin isommalla aukolla. Sai ajaa aika tarkkaan tuuleen. Miss Elaine kulki aika hyvin, keskinopeus oli varmaan seitsemisen solmua, emmekä joutuneet tekemään kuin pari vendaa koko matkalla. Kenellekään ei onneksi tullut keikkumisesta ja rullaamisesta paha olo. Ville tosin sanoi katsovansa tarkkaan Airistoa… muiden ihmeteltyä, miten hän sen näkee, selvisi, että hän tarkoitti horisonttia. Meni vähän sanat sekaisin.

Pienen kryssimisen lisäksi matkasuunnittelu tai pikemminkin sen puute pidensi matkaa kymmenisen mailia, mutta seitsemän jälkeen aloimme olla Byxelkrokin tasalla. Soitimme jo matkalta kysyäksemme, onko paikkoja, ja vastaus oli, että ”kyllä me teidät johonkin saadaan”. Laskimme purjeet (todella vain laskimme ison lazyjackien väliin, veneen keikkuessa parempi pakkaaminen oli aika mahdotonta). Sitten soitimme uudestaan olevamme tulossa. Satamakapteeni tuli rantaan, ja ohjeisti kiinnittymään toisen veneen kylkeen eli päädyimme ns. toiseen riviin hyvännäköisen vanhemman Aphroditen kaveriksi. Aphrodite puolestaan oli kiinni septi- ja vesilaiturissa. Siellä oli onneksi ystävällistä porukkaa, ja he tulivat auttamaan köysien kanssa, ja säätämään fendereitä sopisiksi. Olimme kiinni 19.45 eli ihan pitkä päivä tuli tästäkin. Aphrodite oli tanskalainen, ja kyydissä oli omistajan ja vaimon lisäksi skånelainen kaveri. Juteltiin siinä niitä näitä, ja Turkka sanoi olleensa joskus Ruotsissa töissäkin. Skånelaiskaveri kysyi missä paikassa, ja kun Turkka sanoi olleensa Pohjois-Ruotsissa Alftassa, kaveri innostui: hänkin olisi ollut siellä töissä jossakin vaiheessa, paljon Turkan jälkeen. Alfta on pieni paikka, pienempi kuin vaikka Parainen eli eivät kaikki ruotsalaisetkaan edes tiedä, missä se on. Mikä on todennäköisyys, että skånelainen ja suomalainen, jotka kohtaavat Byxelkrokissa Öölannissa, ovat olleet samassa pikkukylässä Ruotsissa töissä?

Satamakapteeni kävi laskuttamassa (210 sek). Menimme heti tutustumaan rantaan. Naapurin keulan kautta on ihan hyvä kulkea (ja näin kiinni ollessa kuljetaan aina keulan kautta, perä istumalaatikkoineen on rauhoitettua aluetta).

Rannassa oli houkuttelevan näköisiä ravintoloita ja pikkukojuja. Osa oli jo kiinni, mutta onneksi hiukan kauempana oleva kalasavustamon kauppa oli edelleen auki. Ostimme sieltä muutaman savumakrillin, kolmea eri lajia, joista valkosipulilla maustettu oli parasta, sekä maistamisen verran eli noin 10 savustettua katkarapua. Paatissa keitettiin perunoita, ja syötiin hyvä ateria. Katkaravut olivat erinomaisia jopa Villen mielestä. Kuvia ei kukaan ottanut, sen verran olimme nälkäisiä.

Byxelkrokin rantaa savustamolta päin kuvattuna

Huh, oli aika pitkä päivä, mutta loppui hyvin. Tässä on hyvä nukkua, ja aamulla meidän pitää siirtyä toiseen paikkaan, kun vaan tulee tilaa, koska tämä on ns. ylimääräinen bunkrauspaikka huoltolaiturissa – tai sitten lähdemme jatkamaan matkaa.