Elmsta - Arholma 18 nm

Kävimme aamulla tekemässä pikaisen retken Älmstan keskustaan. Siellä ei ollut mitään erityistä, siisti pikkukaupunki ICA-supermarketteineen ja rautakauppoineen. Kaikilla on nurmikkoa, eli ruohonleikkureita menee kaupaksi...

ICA supermarket

Vierassatama kuului Elmsta Udde -kiinteistöyhtiöön (paikallinen bostadsrättsförening). Rannan lähellä oli melko uusia asuintaloja.

Vierasvenelaiturit. Sisäpuolella aisapaikkoja ja ulkoreunassa poijuja.

Väddö-kanaalissa on heti Älmstan jälkeen tasatunnein avattava silta. Siltavahti seuraa siltaa jostain kauempaa monitoristaan, ja avaa sen, jos näkee tulijoita. Tähtäsimme klo 10 sillanavaukseen. Ajoimme yhden Elmstassa yöpyneen purjeveneen perässä, ja meidän jäljessämme tuli seuraava sekä pari moottorivenettä. Kanaali oli aika kapea. Vastaantulijoita ei ollut nyt yhtään ennen toista avattavaa siltaa: sieltä tuli yksi purjevene toiseen suuntaan. Siltojen avausväli oli laskettu niin, että toiselle sillalle ehti puolessa tunnissa, kun ajoi kanaalissa sallittua 5 solmun vauhtia.

Elmsta Udden asuintaloja. Vilkutettiin tädille parvekkeella.

Ensimmäinen silta oli nostosilta

Kapeaa kanaalia

Toinen silta kääntyi avattaessa sivuun. Tässä tuli yksi vene vastaankin.

Kanaalin jälkeen jatkoimme Skärgårdsstiftelsen hoitamaan Arholman itäsatamaan. Arholman kaupan rannassa on Svenska Kryssarklubbenin poiju eli sinnekin olisi voinut yrittää. Muita varsinaisia vieraspaikkoja kaupan rannassa ei ole. Arholman länsipuolella olisi myös ollut vierassatama, Ahlmansviken, ja vielä seuraava paikka pohjoiskärjessä, lähellä Arholman tykkipatteria. Se olisi ollut sijainniltaan houkutteleva, mutta koska se on täysin avoin pohjoisille tuulille, joita saattoi illalla/yöllä olla tulossa, emme halunneet sinne. Rantauduimme Arholmaan 13.20. Arholmassa on pitkä kalliorantaa mukaileva laituri ja ankkurikiinnitys. Saimme veneen hyvään paikkaan laiturin sisäreunaan, siinä sattui olemaan sopiva väli. Sisäreunassa oli jonkun verran matalaa, kaiku näytti 1,7 tai 1,6 metriä, joten siihen ei kovin suurella syväyksellä olisi päässyt. Meille se kuitenkin riitti.

Arholma on aika iso saari. Monet rakennukset ovat vanhoja, vaikkakin kaikki on rakennettu 1719 jälkeen, sillä silloin venäläiset polttivat kaikki rakennukset ryöstellessään Tukholman saaristossa. Saarella on on pitkään ollut strategista merkitystä, siksi siellä oli myös kylmän sodan aikainen rannikkotykkipatteri.

Kävi hyvä tuuri, sillä suurin piirtein heti, kun olimme kiinnittäneet veneen, alkoi sataa. Vettä tuli jonkin aikaa todella rankasti. Laiturin merenpuoleiseen päähän tuli sillä aikaa useampikin vene. Keitimme kahvit ja lähdimme sitten kävelemään kohti pohjoiskärjessä sijaitsevaa museoitua tykkipatteria, jonne järjestetään opastettuja retkiä. Sade taukosi juuri sopivasti, kun lähdimme suunnistamaan kohti tykkiä. Olimme ostaneet netistä valmiiksi liput klo 15 lähtevään kierrokseen. Tykkipatterille oli vierasvenesatamasta kolmisen kilometriä matkaa.

Kierrokselle otettiin kerrallaan korkeintaan 15 henkeä, eikä patterin suht pieniin tiloihin olisi enempää kerralla mahtunutkaan. Meidän ryhmässä oli 11 henkeä + opas. Arholman patteri on kylmän sodan aikainen, ja silloin se oli huippusalainen. Se on valmistunut 1968, ja viimeiset harjoitukset siellä on pidetty 1992. Tykki on Boforsin 105 mm rannikkotykki.

Opaspoika Arvid oli suorittanut asevelvollisuutensa rannikkotykistössä, vaikkakaan ei Arholmassa. Hän sanoi tekevänsä kesähommia Arholmassa ja opiskelevansa Uppsalassa. Opastus oli tietysti ruotsiksi, joten yritimme tulkata sitä Timolle ja Villelle sen kun ehdimme. Aika hyvin se sujui, ja kumpikin piti kierrosta ja tykkiä jännänä. Kierros aloitettiin videolla, jossa todellisia tapahtumia eli neuvostoliittolaisen sukellusveneen karilleajo Karlskronan edustalla 1981 oli sotkettu dystopiahistoriaan. Videolla tilanne eskaloitui, ja Arholman tykki pääsi ampumaan Neuvostoliiton maihinnousualusten ollessa tulossa kohti Ruotsin rannikkoa. Videolla johdateltiin kylmän sodan tunnelmiin. Sitten jatkettiin sisälle luolastoon. Ensimmäisenä oli ilmalukko ja suojavarusteita, sillä luolasto oli ylipaineistettu kaasuhyökkäysten torjumiseksi.

Käytävä sisään tykkipatteriin

Suojavarusteita ilmalukon toisella puolella

Varaosavarasto ja korjauspaja

Lasertähtäin, puhelin ja kaapelia

Tykkipatterissa oli 110 hengen miehitys eli kaiken kaikkiaan 340 henkeä. Se oli monin tavoin tehty omavaraiseksi eli mahdolliset tykin yms koneiston tarvitsemat varaosat säilytettiin ja korjattiin siellä. Ensimmäisenä vastaan tulikin verstas. Sitten esillä oli lasertähtäin, jonka kanssa maali saatiin kiinnitettyä tykille, sekä kenttäpuhelin ja kaapelia, jolla voitiin järjestää yhteyksiä. Kaapelia vetämällä eliminoitiin mahdollisuus kuunnella viestiliikennettä. Ympäristöä seurattiin jatkuvasti tutkakuvien avulla, ja siihen oli useampi monitori. Ruokalakin tietysti löytyi, ja paljon varastoitua muonaa. Ruokalan ja komentokeskuksen välissä oli jonkun verran makuupaikkoja, muistaakseni kolme kuuden hengen ja kolme kolmen hengen huonetta + päällikön huone. Komentokeskuksessa työskentelevät eivät olleet varusmiehiä, vaan värvättyjä tai kapiaisia, mkä nyt oikea termi lienee. Hekin, päällikköä lukuun ottamatta, nukkuivat hyvin ahtaasti kolmikerroksisissa sängyissä. Opas sanoi kolmikerroksisten sänkyjen olevan hyvin harvinaisia Ruotsinkin armeijassa, mutta täällä niitä oli kaikissa makuutiloissa.

Elektroniikkakorjaamo

Tutkien avulla tarkkailtiin aluetta

Ruokala

Opas ja säilykkeitä tiskillä

Makuutilat olivat jopa armeijan standardilla ankeita

Patterin päällikön huone

Komentokeskus

Komentokeskus

Komentokeskuksen sivussa oli erillinen tila, josta ohjattiin patterin it-tykkiä

Ruokalan toisella puolella oli generaattorihuone, jonka takana oli iso dieselsäiliö. Tykkipatteri voitiin erottaa sähköverkosta, ja se saattoi toimia omilla generaattoreillaan. Vettä puolestaan tehtiin merivedestä. Tykkipatterissa oli myös melko täydellinen terveydenhuolto sairaaloineen: ajatus oli, että mahdolliset vammat voidaan hoitaa siellä, koska haavoittuneita ei välttämättä pystyttäisi kaikissa tilanteissa kuljettamaan mihinkään. Hoito kattoi kaiken hammaslääkäristä leikkauksiin.

Generaattorihuone

Sairaalatilat

Seuraavaksi kiivettiin ylös seuraavaan kerrokseen, jossa oli miehistön, varusmiesten, makuutiloja. Samassa makuusalissa nukkui 36 henkeä kolmikerrossängyissään. Siitä vielä seuraavassa kerroksessa oli 18 punkkaa lisää eli ne, jotka hoitivat tykin ammusten lataamisen. Nämä kaikki eri osastot olisi sotatilanteessa eristetty toisistaan. Sillä olisi (kai) torjuttu mahdollista kaasuhyökkäystä tai paineaaltoja? Makuutilojen päällä oli ammusvarasto. Tykki pystyi ampumaan 35 laukausta minuutissa eli ammuksia oli aika paljon. Niiden lataaminen tapahtui automaattisesti, ja sitten varalla oli aika epätoivoiselta näyttävä manuaalinen systeemi, jos automatiikka ei toimisi.

Makuutiloja

Ammushissi, jolla niitä nostettiin alhaalta ylös tykille

Varsinainen ammusvarasto, josta tykki ladattiin

Edessä manuaalinen latauslaite, jos automaatti menisi rikki. 

Tikkaat itse tykille. Huoneessa oli takuulla kamala meteli, kun tykillä ammuttiin.

Kierros loppui kalliolle, jossa varsinainen tykki sijaitsi. Itse tykki on aika pieni, mutta sen vaatima työvoima ja koneisto onkin sitten aika suuri. Arholman patterin kaverina oli aikanaan toinen samanlainen tykki läheisellä Ovanskärillä, mutta se on purettu kokonaan pois. Tykin yläpuolella oli lisäksi ilmatorjuntatykki. Opas sanoi luolia olevan enemmän kallion sisässä. Tietysti majoitustiloja lisää, ja ilmeisesti muutakin - eikä armeija ole edes halunnut tarkkaan julkaista, miten isot tilat kallioon on louhittu.

Katselimme vähän maisemia näköalapaikalta. Pikkuisen ripsutti vettä, ei onneksi kovin paljon. Sade taukosi taas, ja kävelimme pikku hiljaa takaisin venerantaan. Poikkesimme kaupan rantaan ja kauppaan. Siellä oli ihan kohtuullinen valikoima tavaraa. Söimme jäätelöt kaupan laiturilla. 

Kävimme Arholman kirkossa ja sytytimme pari kynttilää, niin kuin tapana on, kun tilaisuus tulee vastaan. Kirkossapyydettiin "swishaamaan" maksu tietylle numerolle: otimme siitä kuvan ja kuvittelimme tekevämme sen rannassa. Kävikin ilmi, että swish (vastaava kuin Suomessa käytetty MobilePay) toimii vain ruotsalaisten pankkien välillä eli pitäisi olla ruotsalainen pankkitili. Swish on täällä aika laajasti käytössä. Seurakunta jäi nyt ilman muutamaa kruunuaan, kun emme pysty swishaamaan - saa nähdä, tuleeko siitä jossakin isompi ongelma. Olisivat nyt laittaneet lisäksi pankkitilinron näkyviin. Satamamaksun (150 sek) olisi myös voinut maksaa Swishilla, mutta onneksi oli tarjolla vaihtoehtoinenkin sovellus, jossa saattoi käyttää luottokorttia. Satamassa oli myös varattava sauna (nimi vihkoon, ei sen teknisempää sovellusta), jonka voi maksaa swishaamalla tai käteisellä (50 sek/hlö) suoraan laatikkoon. Sauna vaikutti ihan kivalta.

Arholman kauppa

Kaupan ranta tai laituri. Kryssarklubbenin poijussa oli vene. Kaupan kassapoika sanoi, että poiju on AINA käytössä. Siinä saa olla päivän kerrallaan.

Arholman kirkko. Sytytettiin muutama kynttilä.

Kirkon vieressä oli myös tuulimylly

Pojat kirkon portilla

Kävelimme myös Arholman pookille. Sinne ei enää päässyt sisään katsomaan, se oli mennyt viideltä kiinni. Luotsit olivat aikanaan käyttäneet sitä tähystyspaikkanaan, ja sieltä sanottiin kirkkaalla säällä näkyvän Ahvenanmaalle saakka.

Pookin näköalapaikalla

Portaat pookille

Pookilta käännyimme takaisin paatille. Oikealta puoleltamme oli lähtenyt vene, ja sen tilalle oli tullut toinen. He olivat kiinni rannassa pitkällä köydellä, tavallaan meidän perässämme, sillä laiturin vieressä oli heille liian matalaa. He kulkivat rantaan joko jollalla tai meidän kauttamme. Veneessä oli aika iso koira, ehkä Englanninsetteri, joka kulki jollassa rantaan. Se ei ollut ihan superinnokas jollamatkustaja, mutta alistui kohtaloonsa.

Kaikilla alkoi olla nälkä, joten uunimakkara ja perunat salaatin kera tekivät kauppansa. Jälkiruoaksi oli aamulla ICAsta ostettuja mansikoita. Ne eivät olleet huonoja, mutta suomalaiset mansikat ovat kyllä vielä makeampia.

Palatessamme veneelle laituri oli täynnä, ja lahdelle oli jäänyt aika monta venettä ankkuriin.

Mansikoita jälkiruoaksi

Veneitä illalla laiturin kulmassa. Siinä oli myös pari suomalaista merikarhuvenettä.