Lökholmen – Kökar, Hellsö 87 nm

Laitoimme kellon soimaan ajoissa eli kuudelta lauantaiaamuna 23.7, mutta harkinnan jälkeen jäimme kuitenkin toiseksi päiväksi Lökholmeniin. Tuuliennuste ei perjantai-illalla ollut kovin suotuisa ylitykseen, sillä luvattiin melko kovaa luoteis- tai pohjoistuulta. Yli Ahvenanmeren voisi vielä mennä, mutta olimme sen verran etelässä, että Maarianhaminaan suoraan päästäkseen täytyisi suunnata turhan suoraan pohjoiseen eli tuuli menisi vastaiseksi. Kökarin suuntaan tuulensuunta olisi toiminut paremmin, mutta sama tuuli olisi sopinut myös Hellsön rantaan eli sekään vaihtoehto ei tuntunut oikein hyvältä. Olisi tietysti voinut jatkaa jonkun matkaa pohjoiseen Ruotsin rannikkoa, mutta lauantai-iltana voisi olla hiukan hankala löytää uutta satamapaikkaa, koska porukkaa on paljon liikenteessä ja monet Tukholman saariston satamat ovat ruuhkaisia. Tuntui hyvältä idealta olla päivä Lökholmenissa ihan rauhassa ja lähteä sitten ajoissa sunnuntaina eteenpäin.

Emme käyneet edes Sandhamnin puolella koko päivänä. Pojat soutivat kumiveneellä, Ville kävi kaksi kertaa uimassa, ja roikkui myös köydessä kumiveneen perässä Timon soutaessa. Kaikki lukivat kirjoja. Luin loppuun dekkarini eli Eva Frantzin Blå villan -kirjan. Ostin sen jo viime vuonna Maarianhaminasta, mutta se jäi sillä reissulla lukematta. Olen tykännyt hänen dekkareistaan. Frantz on Svenska Ylen toimittaja, ja hän on dekkarien lisäksi kirjoittanut muutamia lastenkirjoja.

Lökholmenin laitureita

Ville hinauksessa

Ville ui pelastusliivit päällä ja valitti, että niiden kanssa on hankala uida

Söimme lounaan saaren Trollgården-ravintolassa. Oli kiva saada perunamuusia pitkästä aikaa. Listalla oli ihan perusjuttuja kuten lihapullia (Timolle ja Villelle), silakkapihvejä (Evalle) ja graavia lohta (Turkalle). Kävelimme takaisin metsän läpi kulkevaa polkua, ei rantaa pitkin, ja sieltä löytyi isoja mustikoita jälkkäriksi. Märemmissä kohdissa marjat olivat kasvaneet hyvin. Varsinaiseksi jälkiruoaksi tehtiin paatilla pannaria. Kermapurkki oli seilannut mukana Turusta saakka, mutta hyvin se vielä toimi pannarin osaksi.

Heinecken tähtitornille johti portaat. Sen alla oli lohjennutta kallioita, melkein luolia.

Heinecken tähtitorni

Pannaria paatilla

”Lainasimme” päivällä naapurilta sähköä pariksi tunniksi. Sähköpistokkeita ei riittänyt kaikille, emmekä toisaalta tarvinneet paljon. Tärkeintä oli läppärin lataaminen. Naapuriveneessä oli mukava ruotsalaisperhe. Annoimme sähköstä korvaukseksi Sandels- ja lonkeropurkin eli he saivat suomalaisia juomia.

Illalla viereemme tuli iso moottorivene. Olin juuri alhaalla tiskaamassa, ja muut olivat kumiveneellä jossakin hiukan kauempana. En kuullut, että vene oli tulossa. Jostakin rannassa olevasta veneestä tuli mies vastaanottamaan, hän koputti keulaan ja hyppäsi Elainen laidalle. Moottorivene oli leveä ja korkea, ja hiukan he tulivat soitellen sotaan -meiningillä rantaan, sillä heillä ei ollut yhtään fenderiä vielä paikoillaan, eikä keulaköysiäkään. Nostelin äkkiä meidän fendereitä ylemmäs, ja Elaineen tullut mies auttoi keulaköysien kanssa. Heti kiinnittäydyttyään he alkoivat vetää sähköjohtoa laiturille. He vetivät sen mitään kysymättä paattien välistä fendereitä pitkin ja sitten Elainen keulan yli. No, se ei silti riittänyt tolpalle, eikä tolpassa toisaalta olisi edelleenkään ollut vapaata paikkaakaan. Johto lojui siinä jonkun aikaa, sitten he kerivät sen pois ja lupasivat yrittää huomenna uudelleen, kun me olemme lähteneet pois, ja he pääsevät vähän lähemmäs sähkötolppaa. Niin sanottua paavoväyryssakkia – me, myself and I – Miss Elaine tai me kelpasimme lähinnä johdon pidikkeeksi. Täytyy myöntää, että vähän huvitti, kun kovaan ääneen mainostetusta takakannen suihkusta ei voinut tulla lämmintä vettä kovin pitkään.

Ville oli innostunut rannan kallioista ja luolista. Niitä piti mennä katsomaan Sudenpentujen käsikirjan kanssa. Luonto on kuulemma kiinnostavaa. Joulupukin kirjeeseen on lisättävä joku tutkijan kirja, sanoi hän… Timo käytti taas sipulipussia keulassa ja kuunteli Potter-podcastia kännykästään.

Ville uimassa

Timo riippumattoilee

Ville luolahommissa

Sudenpentujen käsikirja mukana lähdeteoksena

Luola! Valitettavasti aika pieni.

Ruotsalaisnaapurilla oli mielenkiintoinen kumiveneteline. Malli on jonkun paikallisen Pelle Pelottoman tekemä, ei suoraan kaupasta, ja näitä lienee yksi tai kaksi maailmassa.

---------------------

Menimme ajoissa nukkumaan, ja laitoimme kellon herättämään sunnuntaina 4.30. Hyvin nukutti, vaikka naapuriveneellä riittikin akuissa virtaa musiikin soittamiseen. He täräyttivät, vahingossa luultavasti, ulkokaiuttimetkin hetkeksi päälle puoli kahdelta yöllä.

Kello herätti säädetysti, ja Timokin saatiin hereille - hänelle oli luvattu, että voi jatkaa unia, kunhan ollaan päästy liikkeelle. Ville käytti taas "pienten korttia" ja jatkoi uniaan.

Lökholmenin sisäänajoväylä

Väylä on kapea, mutta syvä

Heinecken "linnoitus" rannassa

Sandhamnin rantaa

Nostimme isopurjeen 5.30 eli heti päästyämme hiukan väljemmille vesille. Tuuli oli aika myötäistä, ja ajelimme reilun neljää solmua eteenpäin. Tuuli voimistui pikku hiljaa, ja voitiin ottaa suunta Kökariin. Vedimme keulan ulos 6.45. Sitten saikin ajella samaa halssia ja samaan suuntaan, käytännössä siihen asti, kun purjeet laskettiin Kökarin eteläpuolella klo 19. Tuuli oli pohjoisen tai luoteen puoleista ja noin klo 17 asti ihan reipasta 8-9 m/s. Viiden maissa tuuli vähän hiipui ja kääntyi enemmän vastaiseksi, toiseen suuntaan kuin ennusteessa. Se vähän hidasti loppumatkaa.

Hellsön laiturit olivat edelleen vähän vaiheessa ts. uusi hieno betoninen ponttonilaituri lahden sisäpuolella on paikallaan, mutta poijuja on tosi vähän. Vanhan tolppalaiturin ulkoreunassa on muutama uusi iso poiju, sisäpuolella pari vanhaa. Uuden laiturin molemmin puolin on kolme tai neljä poijua, kun laituriin pitäisi mahtua yli 10 venettä molemmin puolin. Poijuihin voi tietysti ottaa kiinni kaksi venettä, loput ovat sitten ankkurissa vähän miten sattuu. Me ajoimme ankkuriin uuden laiturin lahden puolelle aika lähelle rantaa. Olimme kiinni laiturissa 22.15 eli aika pitkä päivä tuli – mutta hyvä päivä.

Timo varustautuneena. Ei oikeasti ollut edes kovin kylmä aamu...

Suunta Kökariin

Purjeet vetivät ihan hyvin

Aurinkoista - se piristää aina!

Kökarin Hellsön rannassa ankkurikiinnityksellä laiturissa

Paistoimme iltapalaksi sämpylät ja nakkeja: eräänlainen hotdog kylläkin osaset lautaselta syötynä. Kauppa oli jo mennyt yhdeksältä kiinni, joten satamamaksun maksaminen jäi odottamaan huomista. Rannassa oli siisti uusi huoltorakennus. Sen ovat olivat auki. Niihin on selvästi tulossa koodilukot, mutta se oli meidän onneksemme vielä vaiheessa. Huoltorakennuksessa on vessat, suihkut, pesutupa (kolme konetta ja kolme kuivaajaa) sekä keittiötila, jossa on kaksi keitto- ja tiskauspaikkaa. Rannassa on myös muutaman vuoden vanha saunarakennus, jota vuokrataan erikseen – eiköhän sitäkin vielä testata.