Kalmarin linnassa

Aamu alkoi vähän huonosti, kun kännykkään tullut huijausviesti herätti jo kuudelta. Aamupalan jälkeen soi "salainen numero", ja siellä oli joku jehovantodistaja halukkaana keskustelemaan raamatun tarjoamasta tulevaisuudesta. Totesin ettei nyt ehdi, kun menossa Kalmarin linnalle...

Keskiviikoksi oli luvattu hellepäivää, ja aika lämmin päivä olikin eli juuri sopiva linnan kivisaleissa kiertämiseen. Kalmarin linnaa alettiin rakentaa jo 1100-luvulla. Silloin se oli hyvin yksinkertainen puolustusrakennelma, kastelli, eli lähinnä torni. Maunu Ladonlukko rakennutti paikalle uuden linnan ja kehämuurin 1200-luvun lopussa.  Kalmarin Unioni perustettiin linnassa Tanskan kuningatar Margareetan johdolla 1397.

Kustaa Vaasan ja hänen poikiensa aikana linna uusittiin renessanssipalatsiksi. Sekä Erik että myöhemmin Juhana olivat aktiivisia linnan rakentamisessa. Erik asui linnassa ollessaan Kalmarin herttua 1557 – 1560. Kalmarin sodassa 1611 – 1613 tanskalaiset valtasivat linnan, ja se vahingoittui pahoin. 1600-luvun lopulla linnalla ei ollut enää strategista merkitystä, ja se päästettiin rapistumaan. Vähän kuten Turun linnakin, Kalmarin linna toimi 1700-luvulla esimerkiksi viljavarastona ja vankilana. Linnan restaurointi aloitettiin 1800-luvulla. Työt aloitettiin vuonna 1885, ja nykyisen muotonsa linna sai vuonna 1891.

Kaupungin puistossa oli jänniä puita, riippulehmuksia

Kaupungin puistossa, ennen linnaa, oli sienitalo. Sen sisällä saattoi kiivetä ylähyllylle sienen lakin alle. Mahtava paikka, jos kysyy Villeltä.

Vankina linnassa ei ole ollut kovin helppoa - "rautakruunussa" työskentelemisen on täytynyt olla hirveää. 

Vankiselli

Vankisellin luukku

Linnan piha kaivoineen oli tapahtumien keskipiste. Siitä menimme sisälle tutustumaan linnan kirkkoon, edustushuoneisiin sekä pariin vaihtuvaan näyttelyyn, joissa tällä kertaa oli aiheena viime vuosisadan alussa rajoja rikkonut toimittaja-kirjailija-seikkailija Ester Blenda sekä Öölannin sillan rakentaminen, silta kun täyttää tänä syksynä 50 vuotta. Juhlahuoneistoissa oli juuri menossa englanninkielinen opastettu kierros, ja hyppäsimme siihen mukaan. Timokin ymmärsi jo jotakin selostuksesta. Linnan saleissa oli paljon todella taidokasta intarsiakoristelua. Yhtä hienoa en muista nähneeni missään.

Linnan kirkko, kuningas Juhana III:n ajalta

Smoolannin rykmentin viimeinen hevonen, 1937 kuollut Anita. Linnassa oli aikaisemmin ollut enemmänkin rykmenttiin liittyvä materiaalia, mutta ne eivät ole enää esillä. Anita vain on jäänyt - se lienee hankala säilyttää muuallakaan.

Kuningattaren sänky. Oppaan mukaan patsaan nenät on leikattu pois, koska 1600-luvulla uskottiin sielun olevan nenässä eli jotkut edellisten sielut saattaisivat häiritä kuningattaren unta.

Kuningattaren työhuone kirjoituspöytineen. Seinät oli peitetty kokonaan intarsiakuvioilla.

Renessanssiajan ruokapöytä, vähän kuin Turun linnassakin. Paikkakorteissa oli Vasa-suvun nimiä, mm. Sigismund ja siskonsa Anna eli Juhana III:n lapset.

Herttua Eerikin kamari ja työhuone

Herttua Eerikin kamarissa oli metsästysaiheisia koristeita ja hieno katto

Öölannin sillan rakentamisesta oli esillä paljon valokuvia. On se ollut hurja projekti. Siltaa on rakennettu viisi vuotta ja se valmistui siis 1972. Se on teräsbetonisilta, yli kuusi kilometriä pitkä ja nelikaistainen. Kuvittelin siltaa uudemmaksi. Se on edelleen Ruotsin pisin silta, sillä Juutinrauman yli kulkevasta sillasta iso osa on Tanskan puolella. Sillan alituskorkeus on 36 metriä, joten alta mahtuu isompikin vene tai laiva.

Seinillä oli myös kuvia vanhoista sanomalehdistä, joissa aika paljon kritisoitiin sillan rakentamista kalliiksi ja turhaksi. Oli kuvia autojonoista sillalla ja väitettiin lautan olleen nopeampi. Muutosvastarintaa - aina ja joka paikassa.

Toimittaja-kirjailija-seikkailija Ester Blendasta (1891-1948) en ollut koskaan kuullutkaan, mutta hänellä oli ollut näyttelynarvoinen elämä. Häntä sanottiin Ruotsin ensimmäiseksi tutkivaksi journalistiksi, hän oli matkustanut muun muassa Siperiassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, ja kirjoittanut menestyviä tyttökirjoja. Rohkea ihminen, joka oli pitkälti tehnyt, mitä halusi. Hänen elämänsä loppupuoli ei ollut kovin onnellinen: Siperian matka oli raskas, ihmissuhteissa oli ongelmia ja hän alkoholisoitui. Hän kirjoitti jo 1937: "Jag brände mitt ljus från båda håll, jag brände det natt och dag. Men jag ångrar ej en sekund därav, fast nu det lyser sig ner i min grav. Ty åh min kära, som jag håller av, vilket härligt sken det gav."

Portinvartijan talo

Linnan ulkopuolella valleilla oli vanhoja tykkejä

Linnassa oli paljon ohjelmaa lapsille, mutta ruotsinkielen osaaminen olisi helpottanut niihin osallistumista. Ville ei alkanut suorittaa ritaripassia, mutta kävi kyllä tekemässä muutaman haasteen. Jälkeenpäin vähän harmitti, ettei heti otettu passia, sillä eri haasteiden tai tehtäväpisteiden tyypit olivat niin mukavia, että olisi homma mennyt suomeksikin kokonaan. Ville muun muassa veti miekan kivestä, ja ratsasti tuhoamaan lohikäärmettä. Lisäksi osallistuimme hovinarrin vetämälle kierrokselle, jossa etsittiin narrin hukkaamia tavaroita, saatiin aarrekartta ja sen avulla myös aarre - kuningas tuli itse ojentamaan jokaiselle lapselle oman pienen kruunun. Hauskinta kierroksella oli vauhdikkaan vetäjän lisäksi muut lapset, jotka eläytyivät juttuun ihan täysillä. Esimerkiksi, kun aarrekätkön avain oli kateissa, pikkutytöt ehdottivat, että onko se "suomalaisella" ts Villellä. Ville sitten vaan näytti tyhjiä käsiään. Tuli ihan mieleen Suomenlinnan Kadonneen kruunun metsästys, jossa joku joskus kauan sitten piti Ullaa, isää ja minua mahdollisina varkaina pyöräillessämme ohi... "tuolla he ratsastavat!" Ehkä se oli myös esimerkki siitä, että vieraampi on aina epäilyttävä...

Narrikierroksen vetäjä

Aarrekarttaa tutkimassa

Kuningas tuli jakamaan aarrearkusta palkinnot

Ensin Timo...

... ja sitten Ville läimäyttämässä lohikäärmettä.

Tasapainoilurata. Kuningas Eerik piti paljon urheilusta,erityisesti palloilulajeista. Hän oli innoissaan, kun veljensä Juhana kykeni Englannin matkansa jälkeen opettamaan jalkapalloa, lentopalloa ja tennistä. Palloilulajit vaativat nopeutta ja tarkkuutta, jotka ovat tärkeitä ominaisuuksia myös ritarille.

Kuningas Kustaa Vaasa lähetti kirjeitä: pallot=kirjeet piti saada osumaan vastaanottajille.

Yhdessä linnansiivessä oli laajemmin linnan historiaa ja siihen liittyviä Kalmarin unionia, Vasa-sukua, Kalmarin sotaa ja Ruotsin politiikkaa ja oloja käsitteleviä huoneita. Ne kävimme hiukan nopeasti läpi, sillä alkoi olla pieni museoähky.

Linnan ja kaupungin pienoismalli oli aika hieno

Linnan kahvilasta löytyi taas yhdet kanelipullat. Niiden voimalla jaksoimme pyöriä linnassa melkein koko päivän. Neljän maissa lähdimme kävelemään kaupungille. Teki mieli jäätelöä ja päädyimme torin kioskille, jossa myytiin churroja jä pehmistä. Timo kokeili churroja vaniljajäätelöllä. Annos oli hiukan hankala syödä, mutta tuoreet churrot olivat hyviä. Ne ovat vähän kuin pitkulaisia munkkeja. Kioskin täti paistoi niitä rasvassa eli ne olivat kuumia. 

Timo kiipesi puuhun

Isojen kiipeilyteline

Churro- ja jäätelökioski

Ville bongasi "isojen kiipeilypuiston" jossakin vesitornin takana. Hän halusi mennä vielä käymään siellä, ja kiipeilyteline olikin ihan hauska. Sitten kello alkoikin olla kuusi, ja monet kaupungin kaupat menivät kiinni. Tuntuu, että Ruotsissa, ainakin näissä pikkukaupungeissa, kaupat menevät aikaisemmin kiinni kuin Suomessa. Jopa Paraisilla on 24 h auki oleva ruokakauppa, täällä ei sellaista ole näkynyt. Toisaalta kaikenlaisia kahviloita, ravintoloita ja jäätelöpaikkoja on tosi paljon.

Olimme varanneet heti aamulla illaksi pesukoneen ja kuivaajan (á 15 sek eli aika edullista). Pyykit sai viedä 20.30, reilun tunnin päästä ne sai heittää kuivaajaan ja tunnissa se teki niistä kaappikuivia. Satamassa oli hyvät ja tehokkaat, ammattitason koneet.

Betoniporsaat olivatkin rannassa betonihylkeitä