Miss Elainen lokikirja: Kalmar länsmuseum ja Sjöfartsmuseum

Torstaipäivä oli museopäivä. Kalmarin lääninmuseo on aika iso laitos. Sen kiinnostavimman näyttelyn aiheena on Regalskeppet Kronan, joka upposi Kalmarin edustalle 1676. Ruotsi ja Tanska olivat taas vaihteeksi sodassa keskenään. Ruotsin laivasto oli menossa kohtaamaan tanskalaisia (ja näiden tukena olleita hollantilaisia), mutta jo taisteluun valmistauduttaessa homma meni Ruotsilta pahasti pieleen. Laivaston taistelutapa oli muuttunut ja kehittynyt 1600-luvun loppupuolta kohti, eikä Ruotsilla ollut kovinkaan kokenutta miehistöä laivoissaan. Uudessa taistelutavassa tarvittiin taitavia merimiehiä, ja sotilaiksi tykkimiehiä, ei tavallisia sotilaita. Lisäksi kuninkaan amiraaliksi ylentämä Lorentz Creutz oli virkamies, ja täysin kokematon niin kapteenina kuin sotilaanakin. Kuningas Kaarle XI oli tehnyt hänestä luottomiehensä, ja hänellä itselläänkin taisi olla turhan iso usko kykyihinsä. Creutz oli Suomesta, Pernajassa sijaitsevasta Sarvilahden kartanosta kotoisin.

Kronan oli laivaston lippulaiva, mutta silti pienempi alus, Svärdet, antoi ensimmäisenä käskyn kääntyä taistelulinjaan. Näin ei olisi pitänyt tehdä, mutta upseerit eivät kunnioittaneet kokematonta Creutzia, ja taisi heillä olla omaakin keskinäistä kissanhännänvetoa. Uuden taistelutavan mukaan ei enää taisteltu laiva laivaa tai mies miestä vastaan, vaan laivastona, jonka tarkoitus oli muodostaa taistelulinja ryhmittymällä peräkkäin ja laukaisemalla tykit kyljestä yhtä aikaa vihollista päin. Svärdetin käännyttyä myös Kronanin oli pakko kääntyä, mutta sillä oli liikaa purjeita, ja se kantrasi. Tykit alkoivat vyöryä alas toiselle puolelle kantta (ei tiedetä, oliko niitä sidottu jotenkin), ja laiva kallistui lisää. Sitten ruutivarastossa kynttilä tai talilyhty heilahti sytyttäen ruudin, jolloin Kronan räjähti ennen kuin taistelu ehti varsinaisesti edes alkaa. Onnettomuudessa kuoli yli 800 miestä, vain 40 pelastui. Myös amiraali Creutz ja hänen upseerina laivassa palvellut poikansa Gustaf kuolivat.

Alus rakennettiin Tukholmasta Skeppsholmenilla. Sen köli laskettiin 7. lokakuuta 1665. Se laskettiin vesille 31. heinäkuuta 1668 ja otettiin palvelukseen 1672. Kronan oli 53 m pitkä, 13 m leveä ja 60 m korkea sekä vaati noin 6 m vettä. Miehistössä oli 550 merimiestä ja 300 sotilasta. Kronanissa oli valtava määrä tykkejä kolmella kannella, ja ne olivat kaikki pronssitykkejä. Se oli komeasti koristeltu, sillä sen tarkoitus oli kertoa Ruotsin mahtavuudesta ja vauraudesta, asemasta suurvaltana.

Kronanista nostettuja tykkejä museon ensimmäisessä kerroksessa

Kaikki tykit olivat pronssia eli hyvin kalliita. Niitä oli koristeltu hienosti. Kronan oli ainoa Ruotsin laivaston laiva, jossa oli pelkkiä pronssikanuunoita. Niiden arvo oli puolet koko laivan arvosta.

Tykit olivat hyvin erikokoisia ja eri-ikäisiä. Tärkeämpää tuntui olleen määrä ja vaikuttavuus kuin varsinainen teho sodankäynnissä. Sotasaaliskanuunoiden käytöllä oli tarkoitus paitsi näyttää mahtia myös kohottaa oman miehistön mieltä.
Kanuunat saattoivat pystyä ampumaan 2000 metriin, mutta yleensä vähemmän. Putki kuumeni, joten sitä piti viilentää vedellä. Tulinopeus oli noin 6-8 laukausta tunnissa.

Tällaisella sukelluskellolla kanuunoita nostettiin Kronanista heti sen uppoamisen jälkeen

Kronanin upseerit tiloissaan. Heillä oli "vähän" erilaiset oltavat kuin miehistöllä.

Kesällä 2005 Kronanista löyty arkku, jossa oli 6500 hopearahaa, noin 800 nappia ja miehen vaatteet. Oletetaan, että arkku on kuulunut Lorentz Creutzille, sillä sen pohjalla oli tinalautanen, jossa oli sekä hänen että hänen puolisonsa Elsa Duwallin nimikirjaimet.
Creutz oli 165-170 cm pitkä ja hänen vyötärönsä oli melkein 120 cm.
On ihmetelty, miksi hänellä oli niin paljon rahaa mukanaan.

Creutzin housut

Lorentz Creutzin tilat Kronanissa. Museossa oli käytetty ovelasti peilejä luomaan illuusiota tilasta. Tässäkin salongista puolet on peilikuvaa.

Kronanin pimeä tykkikansi. Sekin oli "kahdennettu" peileillä, mitä ensin huomannut lainkaan.

Jokaista tykkiä hoiti kuusi miestä. He asuivat tykkinsä lähellä, nukkuivat lattialla tai riippumatoissa. Kaikki tavarat olivat siinä ja he myös söivät tykin lähellä.

Sivuleikkaus Kronanin rakenteesta / tiloista.

Kronan upposi 26 metrin syvyyteen. Heti uppoamisen jälkeen tykkejä nostettiin aluksesta sukelluskellon avulla. Sen jälkeen alus unohtui, ja hylky löydettiin vasta 1980, jolloin sieltä nostettiin ensimmäinen tykki. Kyseinen tykki oli valettu 1628 eli samana vuonna kuin Vasa upposi Tukholman edustalle. Se oli todennäköisesti Saksasta tuotu sotasaalistykki. Kronanista on sen löytymisen jälkeen nostettu kaiken kaikkiaan 47 tykkiä.

Kronanista on nostettu yli 30 000 esinettä. Kalmarin Lääninmuseon näyttelyssä esitellään itse Kronania ja se esineistöä, merisodankäynnin historiaa, meriarkeologiaa, esineiden konservointia... - näyttely on hyvin monipuolisesti ja kekseliäästikin rakennettu. Lisäksi näyttelykerroksen alla olevaan kerrokseen oli Kronanin tarinan tai kohtalon ympärille rakennettu kokonainen maailma lapsia varten. Siellä sai leikkia Kronanin köysillä ja kiivetä mastoon tai ampua kanuunalla, pukea Lorentz Creutzin vaatteet päälleen, tehdä konservointikokeita, myydä/ostaa kalaa ja muuten bunkrata venettä, asua merisotilaan torpassa ja ruokkia eläimiä ynnä muuten hoitaa taloutta, leikkiä sukelluskellolla.... Se oli ehdottomasti isoin, hienoin ja monipuolisin lasten leikkipaikka, mitä olen missään museossa nähnyt. Siellä oli tekemistä niin ihan pienille kuin vähän isommillekin. Vieressä oli vielä Taidepaja eli huone, johon oli kerätty askartelutarvikkeita. Tila oli järjestetty hyvin hauskasti ja innostavasti, olisi itsekin tehnyt mieli jäädä siihen piirtelemään.

Sukelluskello lasten leikkipaikassa

Kiipeilyteline / leikkipaikka Kronan

Lasten leikkipaikassa oli merisotilaan torppa ja tarinaa hänen perheestään. Ihmettelen, miten niihin hommiin on saatu ketään. Palkkana oli torppa perheelle, ei juuri muuta, ja jos mies kuoli, perhe joutui pois torpasta, eikä mitään eläkettä tai korvausta tunnettu. Tilanne muuttui paremmaksi 1600-luvun loppupuolella, kun merisotilaille taattiin jonkinlainen eläke.

Kalanmyyntiä

Kaloja ja muita eläimiä oli ommeltu hienosti.

Merisotilaan, båtsmanin torppa

Merisotilaan, båtsmanin, torpassa oli myös eläimiä.

Torpassa oli kasvimaa, johon voi istuttaa vaikka porkkanoita. Aika ovela minusta tämäkin!

Lorentz "Ville" Creutz

Creutzin aarrearkku. Ville halusi tästä kuvan.

Askartelu- tai taidehuone.

Kävimme välissä Hamncaféetissa sekä 12-16 auki olevassa Kalmar Sjöfartsmuseumissa varmistettuamme, että pääsemme Länsmuseumiin takaisin. Kahvilassa oli erinomaisia katkarapuleipiä. Ville söi tavallisen kinkkusämpylän, muut katkisleipiä.

Sjöfartsmuseum oli vanhan kivitalon kakkoskerroksessa. Siellä oli hitain ja seniilein (anteeksi, mutta...) museoihminen, johon olen koskaan törmännyt. Aikuisten lippu maksoi 50 sek, opiskelijalippu 30 sek ja lastenlippu 20 sek. Näillä pelimerkeillä, kynällä allekkain laskien, setä sai meidän lippujen hinnaksi 80 sek. Kun laskutoimitus oli tehty, Turkka otti kortin esiin: maksamme tällä. Silloin setä pelästyi: Joko swish tai käteinen. Veneessä olisi ollut 100 sek käteistä, muta se oli siellä. Ei sitten muuta kuin ulos museosta ja metsästämään pankkiautomaattia. Niitä on aika harvassa, koska käteistä tarvitaan niin vähän. No, pienten mutkien kautta kauppakeskus Gallerianista löytyi automaatti. Turkka nosti 500 sek - se tuli yhtenä setelinä. Yritimme varmuuden vuoksi vaihtaa sitä viereisessä kahvilassa pienemmäksi, mutta he eivät suostuneet vaihtamaan. Automaatista ei kahvilanpitäjän mukaan saanut pienempiä kuin 200 sek seteleitä. Nostimme varmuuden vuoksi vielä yhden sellaisen. Ja sedällä olisi kyllä ollut vaihtorahaa laatikossaan... toivottavasti kukaan ei ryöstä häntä.

Sjöfartsmuseetissa ehkä paras oli tuo setä. Se oli suhteellisen pieni paikka, periaatteessa paljon kiinnostavia esineitä. Siellä oli myös pieni kirjasto ja lukusali. Esineistössä oli paljon pienoismalleja ja erityisesti Kalmariin liittyvää materiaalia.

Pankkiautomaattia etsimässä. Kauniita taloja on paljon.

Sjöfartsmuseumin sisäänkäynti toisessa kerroksessa

Kaakeliuuni Sjöfartsmuseumissa

Sjöfartsmuseumin lukusali

Sjöfartsmuseumin sisäänkäynti

Lääninmuseo meni klo 17 kiinni. Lähdimme sieltä noin varttia ennen sulkemisaikaa ja suuntasimme katsomaan Kalmarin kirkkoa. Se on barokkikirkko, valmistunut 1703.

Kävimme ostamassa rannan infosta Kalmar-aiheisen Aku Ankan ennen kuin info meni kiinni klo 18. Samassa Turkka keksi kysyä ravintoloista, ja infon täti suositteli Källaren Kronan -ravintolaa. Sinne me päädyimme, ja hyvää oli.