Miss Elainen lokikirja: Ornö (Kolnäsviken)

Lähdimme 8.30 Ornöstä. Söimme aamupalan matkalla. Ajettiin koneella, sillä tuuli oli vastaista, eikä kovin voimakastakaan. Vanhaa maininkia sen sijaan oli taas kiusaksi asti.

Ornön puucee

Timo vähän kasteli saappaansa rannassa kumiveneleikissään...

Turkka halusi mennä varmuuden vuoksi tankkaamaan, joten ajoimme Nynäshamnin kautta. Sitä ennen on Muskön saari, jossa oli Ruotsin laivaston tärkeä maanalainen tukikohta kylmän sodan aikana. Muskö on edelleen Puolustusvoimien aluetta, eikä sinne pääse tutustumaan (jossain välissä saarella ilmeisesti toimi museo). Saarella on 1500-luvulta alkaen ollut merivoimien tukikohta, ja armeijan toimintaa saaressa on edelleen. Varsinainen laivastotukikohta on Karlskronassa, mutta Muskössäkin on ainakin ohjuksia (robotavdelning). Saareen pääsee mantereelta kolme kilometriä pitkän tunnelin kautta. Se valmistui 1964. Muistomerkki Älvsnabbsmonumentet näkyi korkealta kalliolta Muskön ohi kulkevalle väylälle. Se on pystytetty 1930 Kustaa II Aadolfin Saksaan sotaan lähdön muistoksi eli silloin tuli 300 vuotta siitä, kun kuningas ja 13 000 miestä lähtivät purjehtimaan Saksaan päätyäkseen osaksi myöhemmin 30-vuotiseksi sodaksi kutsuttavaa sotaa.

Olimme Nynäshamnissa 12.30. Tyhjensimme ensin septin. Tyhjennyspumppu oli erillisellä lautalla, vähän kuin laiturin pätkällä, joka ei vain johtanut rantaan. Sitten ajoimme sjömackiin eli tankkauslaituriin. Polttoainetta ei mahtunut tankkiin kuin 60 litraa. Turkka oli edelleen iloisesti yllättynyt siitä, miten vähän uusi kone kuluttaa. Venettä ei tietysti voinut jättää laituriin pitkäksi aikaa, mutta saimme luvan käydä nopeasti rannassa, kunhan joku jää veneeseen vahdiksi. Timo jäi veneeseen, ja me muut kävimme rannassa ostamassa savukalaa sekä kanelipullia ja patongin. Turkka kyseli huoltoasemalle Visbyseen menemisestä ja Almedal-viikosta. Tuo Visbyn politiikkaviikko on jo ohi, mutta Visbyssä voi olla sen jäljiltä edelleen viikonloppuruuhkaa. Joku vanhempi puhelias täti liittyi mukaan keskusteluun sanoen, että täällä etelässä on paljon vähemmän väkeä liikkeellä kuin pohjoisessa Tukholman saaristossa eli on paremmin tilaa satamissa. Hän myös ehdotti meille Dragets kanalin läpi ajamista käskien katsoa netistä, millainen reitti se on. Googlasin sen heti paatissa, ja se tosiaan näytti mielenkiintoiselta paikalta, joten päätimme suunnata sen kautta ja lähempää rannikkoa eteenpäin, eikä suoremmin avomeren kautta, niin kuin oli ensin ajateltu. Päätökseen vaikuttivat myös tuuliolosuhteet eli tuuli oli vastaisempaa kuin olisi ennusteen perusteella voinut toivoa. Huoltoasemalta ostettiin vielä jäätelöt, ja sitten jatkettiin matkaa klo 13.15. Jäätelöt tosin laitettiin vielä hetkeksi pakastimeen, silla päällemme tuli hyvin tehokas, mutta ei onneksi pitkäaikainen sadekuuro.

Dragets kanal oli päivän kohokohta! On kyllä harmi, ettei siitä vinkanneelle tädille saa mitenkään sanottua kiitoksia. Ilman häntä emme olisi löytäneet tai uskaltaneet sinne. Se on 200 metriä pitkä, kapeimmillaan seitsemän metriä leveä kanava Järflotta-saaren ja mantereen välissä. Se on ollut osa kuningas Waldemarin merireittiä jo 1200-luvulla, 1700-luvulla Kustaa III:n kaleereja vedettiin siitä härkien avulla läpi, 1800-luvulla se ruopattiin 2,5 metriä syväksi ja 1900-luvulla armeija kunnosti sitä, jotta laivaston moottoritorpedoveneet saattoivat ajaa siitä läpi. Nykyään sen syvyys on ainakin 2 metriä Nynäshamnin pursiseuran ja Skärgårdstiftelsenin ansiosta.

Kanavan ulkopuolella syvyydeksi sanottiin 2,0 m, kun merikortissa sille annettiin vain 1,5 m. Aika villin näköinen reitti se oli! Netissä käskettiin varoa roikkuvia puunoksia, ettei tuulimittari tai windex jää sinne…

Dragets kanalin sisäänajo

Kanavan kohdalla tuli harmillisesti sadekuuro - muuten Timo olisi videoinutkin ajon.

Kanavan jälkeen jatkoimme ulommas kohti Landsortia. Siinäkin olisi ollut kiva kohde pysähtyä ja kiivetä majakkaan, joka on Ruotsin vanhin. Landsortissakin olisi ollut kylmän sodan aikainen museoitu rannikkotykki. Olimme myös katsoneet netistä etukäteen Gålön hyljeasemaa, johon olisi päässyt tutustumaan, mutta jätimme sen kuitenkin väliin: jotenkin nettisivujen kautta tuli sellainen fiilis (joka voi olla vääräkin), ettei museo ja sotahistoria ole paikassa kuin sivuroolissa. Liitänpä tähän linkin Seura-lehden juttuun, jossa aiheesta enemmän: Operaatio Palmen. No, tavallaan se on ymmärrettävää, paikalla treenatuista hylkeistä ei ole jäljellä enää mitään, ei edes sen vertaa kuin vanhoista rannikkotykeistä.

Koneajo jatkui Landsortin jälkeenkin, mainingeissa keikuttiin. Majakka jäi hitaasti taakse. Oxelösundin suunnalta tuli vastaan erilaisia rahtilaivoja. Katselimme luonnonsatamia, ja kävimme kurkkaamassa kahta Kryssarklubbenin poijua Hasselö-Bergössä. Ne olivat varattuja, eikä lahdelle ollut kiva ankkuroitua, koska pohjassa oli kaapeleita ristiin rastiin. Niinpä ajelimme Oxelösundin vierassatamaan. Olimme kiinni laiturissa 21.45. Satamamaksu olisi maksettu jäätelökioskiin, mutta se oli avoinna vain klo 10-20. Huoltorakennuksen sähkölukoissa oli jotain vikaa, ovet olivat meidän onneksemme auki.

Keitettiin vielä nopeasti perunoita ja syötiin ne Nynäshamnista ostetun savulohen kanssa. Myöhäinen ruoka maistui kaikille, ja sen jälkeen uni taisi maistua vielä paremmalta.