Furö – Kalmar 41 nm

Linnut pitivät meteliään koko yön, mutta se ei yöunta häirinnyt. Se on pelkästään kesäinen ääni. Aamu oli aurinkoinen ja aika lämmin. Harkitsin hetken jopa aamu-uintia, mutta en sitten kuitenkaan rohjennut veteen, sillä se tuntui aika viileältä. Toisaalta se oli houkuttelevan kirkasta, sillä kolmesta metristä näki pohjaan saakka.

Söimme aamupalan rannassa, ja lähdimme kellon ollessa 9.30 - vähän aikaisemminkin olisi voinut olla liikkeellä. Tuulen piti olla pohjoisessa ja aika mietoa, joten päätimme kokeilla genaakkeria. Nostimme purjeet 9.30. Sitten lilluimme eteenpäin: tuuli oli noin 3 m/s ja vauhti kolmen solmun paikkeilla. Matelimme tunnin verran purjeilla eteenpäin, mutta totesimme sitten, ettei Kalmariin tällä vauhdilla päästä tänään. Niinpä laskimme purjeet 10.30 ja moottoroimme loppumatkan. Joku ajoi perässämme purjeilla pysyen melkein samassa 6-7 solmun vauhdissa, mutta sillä oli kyllä valtava purjekin. Silti ihmetytti, miten se onnistui.

Miss Elaine Furössä

Furö

Oli melkein juhlallista päästä Öölannin ja mantereen väliseen Kalmarsundiin, sillä reissun alussa ajauduimme niin pitkälle pohjoiseen, että Kalmar alkoi jo tuntua melkein saavuttamattomalta haaveelta. Ei ole Tuntematonta sotilasta paatin kirjahyllyssä, eli lainaus ei ole tarkka, mutta silti Ölandsbron alta ajettaessa tuli vähän mieleen Hietasen (kai se oli hän...) kommentit konekivääriporukan saavuttaessa Petroskoin –  ” sinun takiasi tässä on ährätty”  – vaikka Kalmar osoittautui kyllä paljon kauniimmaksi ja hauskemmaksi kaupungiksi. Vierassatama on iso ja ihan kaupungin keskustassa. Paikkoja on 135 + 14 lisää linnan vieressä, hieman kauempana huoltorakennuksista. Oli hyvä, että tyttö kumiveneellä oli vastassa ja osoitti paikan, niin ei tarvinnut turhaan ihmetellä. Saimme ihan kivan poijupaikan, ja olimme rannassa poijussa 17.00.

Keulassa matkustamista kokeilivat niin Timo...

... kuin Villekin.

Öölanninsilta on valmistunut 1972 eli sillä on tänä vuonna 50-vuotissynttärit.

Päätimme tehdä ensin pienen kierroksen kaupungilla ja käydä katsomassa linnaa, ja tehdä sitten vasta ruokaa. Turkka meni eilen pienentämään jääkaapin lämpötilaa, ja aamulla huomattiin sen johtaneen siihen, että pakastinlokerossa olevat jääpalat olivat sulaneet, samoin kanasuikalepaketti oli pehmeä, eikä eilen ostettu jauheliha ollut kunnolla jäätynyt. Niinpä kana ja jauheliha on pakko syödä seuraavaksi, eikä päästä tutustumaan Kalmarin ravintolamaailmaan – byhyy. Onneksi löysimme kävelyllä parikin kivaa kahvilaa: niitä voimme ainakin testata.

Kalmarin linna oli vaikuttavan näköinen ja sitä ympäröi hyvin hoidettu puistoalue. Kaikki ovat innoissaan menossa sinne huomenna. Kaupunki vaikutti muutenkin aika pirteältä. Asukkaita on jotain 30-40 000, joten mikään suurkaupunki Kalmar ei ole.

Kalmarin vanha vesitorni. Siihen on 1980-luvulla tehty asuntoja.

Kanasuikaleista tehtiin kastike, otettiin paketti tortillalättyjä ja muita lisukkeita ja saatiin ihan aikaan kelvollinen buffet. Lisukkeiden jäännökset eli guacamole, juustodippi ja salsa päätyvät huomenna taco-sipsien ja jauhelihan kanssa uuniin. Kuohuviinipullo laitettiin heti rantautumisen jälkeen jääkaappiin, ja sillä skoolattiin Borikselle. Lämmin, kaunis ja aurinkoinen ilta – ja Kalmarissa ollaan!

Sataman kartta. Miss Elaine on poijussa suurin piirtein keskellä kuvan alareunan poijurivistöä.

Juhlan kunniaksi!

Borikselle!

Timo oli vapaaehtoinen tiskaamaan

---------------------------------

Jos jotakuta jäi vaivaamaan, miksi skoolasimme Borikselle, niin pitänee esitellä hänet myös blogissa. Boris on tietysti norsu. Se tuli mukaan kuvioihin Arholmassa, kun kokoustimme siitä, lähdetäänkö alkuperäisen suunnitelman mukaan etelään, vai keksitäänkö jotan muuta. Kaikki halusivat jatkaa, joten totesimme, että norsu syödään pala kerrallaan ja samoin pitkä matka taitetaan pala kerrallaan. Niinpä piirsimme elefantin, josta väritettiin aina "siivu" sen mukaan, miten Kalmar lähestyi. Piirrosnorsu sai nimekseen Boris (Barpapapassa on joskus ollut sen niminen norsu, tiesivät pojat). Ville ei halunnut syödä Borista, joten sovimme, että se vain saa värit nahkaansa.